Lue keskustelun säännöt.
3-kymppinen ja sörssinyt elämänsä täysin. Voiko tästä enää nousta?
21.09.2007 |
Opinnot ovat venähtäneet. Pitäisi nyt tehdä niitä loppuun, mutta motivaatio on nollassa. Huono omatunto vaivaa, kun lapsikin on tarhassa, vaikka minä en ole tienaamassa rahaa. Hävettää olla tällainen luuseri. Haluaisin vain nukkua kaiket päivät pimeässä huoneessa. Vaikka saisinkin opinnot loppuun, työn löytäminen tulee olemaan todella vaikeaa.
Tulemme aina olemaan köyhiä/pienituloisia. Miehenikin tienaa korkeintaan keskinkertaisesti. Emme varmaan ikinä saa lainaa ja pysty ostamaan omaa asuntoa.
Parisuhde on ihan solmussa. Mies vain tuijottaa illat tietokonetta ja minä notkun masentuneena telkkarin ääressä. Mies ei edes tajua, jos yritän järjestää jotain spesiaalimpaa koti-iltaa. Haluaisi varmaan naimisiin tietokoneensa kanssa ja minut palvelijan asemaan.
Ainoa asia, joka tuottaa minulle iloa on lapseni. Hänen takiaan haluaisin pois tästä jamasta - mutta miten?
Kommentit (8)
Päälle vielä masennus. No se meni ajallaan ohi. Tilasin meille miehen kanssa ajan perheasianneuvottelukeskuksesta ja siellä ollaan käyty suht säännöllisesti. Ja auttanut on!! Hitaasti kylläkin mutta parempaan päin mennään koko ajan. Minusta ainut apu on jutteleminen ja ulkopuoliset ammatti-ihmiset osaa auttaa hyvin, koska ne näkee asiat selkeämmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin opinnot etenee koko ajan ja vähitellen alkaa valmistuminenkin häämöttämään tulevaisuudessa. käyn myös osa-aikaisesti töissä. ei siinä muu oikein auta, kuin vaan suunnittelee aikataulun ja noudattaa sitä. opiskelevalle on joskus vaikeaa, tiedän. helposti jää roikkumaan nettiin kun lapset on hoidossa ja pitäisi oikeasti lukea tai kirjoittaa...
siis kamoon. saman asian voisi esittää näin:
mies tienaa ok. sinulla mahdollisuus tehdä tutkinto ja saada töitä. ja lapsikin on siunaantunut. parisuhdeongelmien kanssa voi tehdä töitä..
ota itseäsi niskasta kiinni. menet opinto-ohjaajalle. jos olet masentunut menet terapiaan ja lääkkeille.
sulla on kaikki ihan hyvin! ota mustat lasit pois päästäsi!
Asunto- ja raha-asiat nyt on vähemmän kiireisiä kuin tuo oma kurja olo ja parisuhteen tila.
Sitä paitsi mekin saatiin lainaa, vaikka kumpikin silpputyöläisiä. Ei paljon, mutta sen verran, että asutaan nyt omistuskerrostalokolmiossa. Ehkä tekään ette pysty rakentamaan unelmien taloa jota kaikki kadehtivat, mutta jokin pienempi asuntohaave melko varmasti toteutuu. Esim. niin kuin me teimme, että kuukausittaiset lainakulut viritettiin aluksi vastaamaan aiempaa vuokraa. Myöhemmin nostettiin maksuerää, kun todettiin, että voidaan niin tehdä.
Voi pitäisitte kyökkipsykologit kerrankin turpanne kiinni näistä " osta itseäsi niskasta kiinni" -jorinoista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Just tuon takia yritin itse 15 vuotta ottaa itseäni niskasta kiinni turhaan, kunnes sain oikean diagnoosin ja nyt alkaa elämä näyttää valoisammalta. Ap, en tiedä onko sulla diagnoosin tarvetta, mutta ihan ensiksi pitää hoitaa toi masennus jotenkin. Eli tilaa itsellesi aika lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä yritäkään haukata liian isoa palaa kerralla, vaan suunnittele hyvin realistinen aikataulu (mieluummin niin, että töitä on vähän vähemmän kuin mitä pidät realistisena) siihen, miten teet opinnot loppuun. Sitten taas pienempiin kokonaisuuksiin oma aikataulunsa. Esim. tenttikirjasta tiety määrä sivuja kullekin päivälle - ja sen verran vähän, että sinulle jää lukemisen lisäksi myös omaa aikaa.
Vaikka et saisikaan koulutustasi vastaavaa työtä, niin itsetunnollesi on kuitenkin suuri merkitys sillä, että saat opinnot valmiiksi. Et tunne enää itseäsi luuseriksi.
et ole esim.
-ylivelkaantunut
-eronnut, pettänyt miestäsi, tullut petetyksi, hankkinut sukupuolitautia
-sairastunut todella vakavasti
-niin pahassa rahapulassa, etteä joutusit tinkimään omista tai lapsen perustarpeista
Teet aikataulun joka päivälle ja noudatat sitä.
Etkö kerro miehellesi,jos olet tehnyt spesiaalia illaksi? Sinun pitäisi sanoa suoraan. Ei muut osaa lukea ajatuksiasi. Juttele asiat halki miehesi kanssa.