Miten voisi opetella sietämään yksinäisyyttä?

Onko kyse terapiasta vai psykoterapiasta? Psykoterapeutit ovat terveydenhoidon ammattilaisia, mutta terapeutit voivat olla mitä tahansa, vaikkapa taivaanrannanmaalareita.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse terapiasta vai psykoterapiasta? Psykoterapeutit ovat terveydenhoidon ammattilaisia, mutta terapeutit voivat olla mitä tahansa, vaikkapa taivaanrannanmaalareita.

Psykoterapiasta on (onneksi) kyse... Se on vasta aivan alussa, olen kärsimätön.

Hmm.. se on kyl vaikeeta jos ei onnistu saamaan sellaisia pysyviä ystäviä. Itse viihdyn suurimmaksi osaksi omissa oloissani, mutta välillä kaipaan seuraa. Välillä menen sitten esimerkiksi baariin ja keikoille, siellä juttelen randomisti ihmisille. Useimmiten ei mitään yhteystietoja vaihdella, mutta saapahan ainakin hetken rupatella ihmisten kanssa. Se on ihan piristävää. Tsemppiä sinulle.

t: toinen yksinäinen

Mistä asioista juttelisit mielellään kavereiden kanssa tai mitä haluaisit tehdä heidän kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista juttelisit mielellään kavereiden kanssa tai mitä haluaisit tehdä heidän kanssaan?

Sehän se vähän on, kun mä en oikein osaa "keksiä tekemistä" tai ylipäätään oikein edes keksi mitään sanottavaa. Tosi vaikea kuvitella, kun ei ole koskaan ollut sellaista kaveria kenen kanssa tehdä asioita.

Yhden asian olen keksinyt, ja se on se, että kävisin mielelläni koululla jonkun kanssa yhdessä syömässä.

Minä olen yksin ja vaikka on hetkiä jolloin tuntuu että en jaksa enää tätä elämää, niin tiedostan että ne on vain ajatuksia joita tulee ja menee elämässä. Antaa niiden tulla ja mennä niinkuin pilvet liikkuvat sinisellä taivaalla. Minusta tuntuu että niin moni etsii kaikenlaista merkitystä elämään ja niin minäkin olen tehnyt. Odottanut että sitten kun jotain tapahtuu olen onnellinen. Aina pitäisi saavuttaa jotain muka. AIna pitäisi olla menossa ja kiireinen. Ei siinä mitään vikaa ole että on unelmia ja yrittää,  mutta jos ei ota stressiä lopputuloksesta että miten asiat menee niin silloin löytyy onni tästä hetkestä, vaikka olisi yksin.  Vaikka ei olisi mitään tekemistäkään niin valo on sisällä ja pimeys vain hetkellisesti peittää sen.  Suosittelen että ensisijaisesti etsit sen rauhan  sisältäsi kaikkien ajatusten takana ja et niinkään odota että ulkomaailma tuo rauhan. Se on vähän kuin kääntää ajatusmaailma toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista juttelisit mielellään kavereiden kanssa tai mitä haluaisit tehdä heidän kanssaan?

Sehän se vähän on, kun mä en oikein osaa "keksiä tekemistä" tai ylipäätään oikein edes keksi mitään sanottavaa. Tosi vaikea kuvitella, kun ei ole koskaan ollut sellaista kaveria kenen kanssa tehdä asioita.

Yhden asian olen keksinyt, ja se on se, että kävisin mielelläni koululla jonkun kanssa yhdessä syömässä.

Yliopistomaailmassa on ainakin huomannut miten vaikeaa on löytää uusia ystäviä. Ihmiset vaihtuvat ympärillä kurssilta toiselle ja kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen porukka mihin kuuluu. Koululla en juurikaan käy syömässä, kun ei se yksin innosta. Opiskelijabileissä sun muissa varmaan tapaa porukkaa mutten koskaan ole ollut mikään bileihminen. En ole myöskään tarpeeksi sosiaalisesti rohkea mennäkseni juttelemaan jollekin yksikseen istuvalle esim luennolla tai ruokailussa, pitää vielä oudompana kuin olenkaan.. ^^ Eipä tälläinen "moro, ollaanko kavereita" oikein taida sopia suomalaiseen kulttuuriinkaan. Hassua, kun miettii monesti, että olenkohan ainoa, joka tuntee monesti yksinäisyyttä mutta eipä se niin harvinaista näytä lopulta olevan. 

Ei yksinäisyyttä varmaan oikein pysty hyväksymään, kun onhan se kaipuu seuraan aina olemassa. Sietämään voi auttaa esim. vaikkapa jokin harrastus missä tapaa uusia ihmisiä (esimerkkinä vaikka jokin liikunta (sählykerho, jumppa, yms.), runokerho, kielikerho, itsepuolustus tai mikä vaan, joka itseä miellyttää. Onko sielä koulussasi mitään tällaisia kerhoja/harrasteita? Netistä olen itse löytänyt yhden tosi läheisen ystävän toisesta maasta ja meillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet, tosin ei tietenkään korvaa ihan sitä fyysistä läsnäoloa (tässä tietenkin kannattaa noudattaa varoivaisuutta, kun avatarin takana voi olla kuka vaan). En osaa oikein suositella mitään sivua mutta varmasti löytyy jotain, jos etsii. Lemmikit auttavat paljon yksinäisyyteen ja itsellä on suunnitteilla hankkia koira, jotkut rodut ovat todella ihmiseen kiintyviä ja haluavat viettää kaiken ajan kanssasi. Olisiko lemmikin hankkiminen mahdollista sinulle? Koirahan on tunnetusti ihmisen paras ystävä :) Toivottavasti edes jotenkin auttoi tai herätti ajatuksia. Joskus toivoisi, että osaisi lukea ajatuksia niin uskaltaisi mennä juttelemaan toiselle seuraa kaipaavalle.. ^^ Aika vaikea yrittää antaa ratkaisua, ei ole mitään oikeaa vastausta ja kaikki ehdotukset ovat aina helpommin sanottuja kuin tehtyjä.. Toivon joka tapauksessa kaikkea hyvää sulle. ♥

Ihmisellä on tarve sosiaalisuuteen ja se ei poistu vaikka kävisit vuosia terapiassa. Se on tarve kuten nälkä tai jano. Hanki ystäviä tai kumppani. Netti on muita yksinäisiä pullollaan.

Harrastusryhmissä tutustuu ihmisiin. Ehkä löytyy kavereitakin ajankanssa.

Nuorempana kärsin yksinäisyydestä tosi paljon, se oli kidutusta. Lopulta opin tekniikan: aloin jutella itselleni, kaiken aikaa, tuntikausia joka päivä, sisällä, ulkona, kaikkialla. Jonkin aikaa siihen kesti tottua ja oppia. Ja siihen sitten loppui yksinäisyys täysin. Nyt minulla ei vuosiin ole ollut minkäänlaista ihmiskontaktia, mutta en edes huomaa toisen ihmisen puutetta, ihan hyvä olo on. Ja olen oppinut hallitsemaan itsekseni juttelemista niin että juttelen itsekseni enimmäkseen vain kun olen yksin, niin ettei kukaan huomaa. Julkisella paikalla saatan kyllä ehdottomasti hyräillä itsekseni, tai kaiken aikaa tosi hiljaa laulaa itselleni, useimmiten yhtä ja samaa laulua.