Tekisitkö enemmän töitä työpaikan saamiseen jos saisit enemmän tukea?

Mitä enemmän tukea sitä vähemmän töihin meno kiinnostaisi.

Oikeassa elämässä ne jotka saavat enemmän tukia ( ansiosidonnaisella olevat) työllistyvät nopeimmin.

En. Etsin jo töitä aktiivisesti mutta ei ne työt syliin taivaalta tipu teit mitä teit jos töitä vaan ei ole saatavilla.

Olen ollut aktiivinen koko ajan nyt ansiosidonnaisella. Tieto aktiivimallista ahdisti niin paljon, että aktiivisuuteni lamaantui. Nyt huoli toimeentulosta on päällimmäisenä. Jos ja kun putoan peruspäivärahalle, kaikki energia menee päivittäiseen toimeentuloon. Nytkin käyn jo -60% aleostoksilla lähikaupassa. Lasten lukiokirjoja metsästän käytettynä netistä, joskin opintosuunnitelman muutoksen vuoksi käytettyjä kirjoja lukion 2. luokalle ei millään löydy. Vaatehankintoihin kyttään alennusmyyntejä ja otan osaa ilmaisarvontoihin, joista voi voittaa esim. kenkiä. En halua pupukursseille, mutta ammattia edistävät kurssit olisivat erittäin tervetulleita. Olen hakenut lukuisiin F.E.C. koulutuksiin, mutta en ole päässyt. Pelkät asiantuntijat kelpaavat, joiden kaiken järjen mukaan pitäisi päästä heti suoraan palkallisiin hommiin. Puoliso hakee työkyvyttömyyseläkettä, joten hänen työmarkkinatukensa ehkä säilyy. Kaksi lapsista ei enää saa edes lapsilisää, vaikka 17-vuotiashan on vielä lapsi ja kuluttaa enemmän kuin alakoululaisikäinen.

Parempi tuki olisi se, jos työnantajalle voisi kertoa, että minut palkkaamalla yritys voisi saada xxx euroa tukea kuukaudessa puolen vuoden tai vuoden ajan. Vähän kuin palkkatuki, mutta laajempi.

Osalle ihmisiä rinnallakulkeminen auttaa.

Ennen työnhaku oli helppoa nykyään jokaiseen paikkaan vaaditaan hirveä itse nsä mainostaminen. Monelle vaatimattomalle ja siihen kasvatetulle tämä on vaikeaa.

Taloudellinen kannattavuus ratkaisee. Kysymys on liian asenteellinen siinä puhutaan ainoastaan työstä, kun se on raha joka ratkaisee.

Työttömyysturvan porrastaminen voisi sinällään olla toimiva ratkaisu, jos se rakennettaisiin tukemaan itsensätyöllistäviä saamaan aikaan oma työpaikkansa.

Työttömyysturvaa ei pitäisi käyttää muiden yritysten rekrytointien tukemiseen lainkaan.

Ja tukisysteemit toimimaan sovitellun päivärahan periaatteella, kaikenlaiset turhat työttömyystukien katkaisut kokonaan pois (tai sitten tilalle jo eläke tmv.)

Erittäin tärkeätä on se, että työttömiä ei estetä hakemaan itselleen tulonlähteitä, nykyjärjestelmässä on edelleen se piirre, että jos työtön tekee viraston mielestä vääränlaista työtä, sitten hänen päivärahat katkaistaan.

Ei toimi talous niin että sallittuja töitä on vain putkimiehen työt.

Ammatti on jokaisella vapaasti valittavissa perustuslainkin mukaan, ja tällaiset tukisysteemit ja niiden toiminta pitäisi oikaista toimimaan perustuslain mukaisesti.

Jos samaa logiikkaa käytettäisiin asumistuissakin, sitten asumistukia katkaistaisiin "työvoiman asumistukipoliittisella" lausunnolla, eli jos et suostu muuttamaan sinne minne hallitus käskee muuttamaan, sitten sinun tuet katkaistaan.

Vierailija kirjoitti:

Osalle ihmisiä rinnallakulkeminen auttaa.

Ennen työnhaku oli helppoa nykyään jokaiseen paikkaan vaaditaan hirveä itse nsä mainostaminen. Monelle vaatimattomalle ja siihen kasvatetulle tämä on vaikeaa.

En ole työtön nyt.

Mutta siis ihmisiä pitäisi kohdella yksilöinä.

Ei nykyajan työttömät ole huonompia, nykyään vaaditaan työnhakemisessa enemmän.

Ei simputus auta ketään.

Jos saisin enemmän tukea voisin muuttaa omilleni huokeaan asuntoon kaupunkiin täältä maalta ja saada työtäkin helpommin.

Ainoa oikea kannustin työnhakuun pitäisi olla työpaikan saaminen. Kenelle siitä on iloa, että kaikki suomen työttömät ovat aktiivisia, mutta kukaan ei työllisty? Miksi pitää erikseen kannustaa työnhakuun, joka ei johda mihinkään? Sellainen työnhaku, joka tuo oikeasti työpaikkoja, palkitsee ihan itsestäänkin sen työpaikan muodossa. Ei siihen mitään tukia tarvita. 

Persaukisuus on paras työssäkäynnin motivoija.

Kyllä mä voin viisi hakemusta viikossa tehtailla, jos siitä maksettaisiin rahaa. Typerää duuniahan se toki olisi, mutta pakko on kaikkea mahdollista yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa elämässä ne jotka saavat enemmän tukia ( ansiosidonnaisella olevat) työllistyvät nopeimmin.

Pitää paikkansa. 80-luvulla, kun ansiosidonnaisessa ei ollut kestorajaa, pitkäaikaistyöttömiä oli tosi vähän. Karenssejakaan ei annettu niin helposti. Se hyväksyttiin yleisesti, että raksamiehet pitivät aina talvet rokulia ja ehkä vähän jotain remontteja, kun siihen aikaan ei rakennettu talvella niin paljon kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Persaukisuus on paras työssäkäynnin motivoija.

Ja samalla se on myöskin paras keino pitkittää työttömien itseään työllistävien työllistymistä, se onnistuu näppärästi kun rahaa ei ole edes työvälineiden hankintaan joita töissä tarvii.

Mutta kyllä se siitä, toimeentulotuestakin voi 5-10 vuodessa säästää rahat muutamiin työvälineisiin, jonka turvin voi sitten jo tarjota työtänsä markkinoille.

Mut tietysti vois kysyä, että mikä järki tuossa on alun alkaenkaan, kun näin hävitetään sitten verotulot 5-10 vuoden ajalta, ja nimenomaan sieltä työuran paremmin maksetusta loppupäästä.

Näin tää menee, muutamien eurojen himosäästämisillä tuissa aiheutetaan yhteiskunnalle helposti satojen tuhansien eurojen vahinko.

Ei se rahattomuus työtä motivoi, vaan lisäraha on se mikä motivoi.

Isompaa palkkaa, jos saisi, niin voisin hakea. Minulla on pakolliset menot 1700 euroa kuukaudessa, että siitä palkasta jos jotain jäisi ylikin, mielellään muutama satanen kuukaudessa niinkuin työssäkäynnin hyvikkeeksi.

Teen jo nyt voitavani, muttei kukaan mua palkkaa. Työpaikkoja ei vain ole tällaisille kantasuomalaisille, joilla on iso aukko cv:ssä, ei juuri tutkintoja tai todistettavaa osaamista ja lähes jokaista työtä vaikeuttava vamma. Oma aktiivisuuteni ei ole johtanut yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Teen jo nyt voitavani, muttei kukaan mua palkkaa. Työpaikkoja ei vain ole tällaisille kantasuomalaisille, joilla on iso aukko cv:ssä, ei juuri tutkintoja tai todistettavaa osaamista ja lähes jokaista työtä vaikeuttava vamma. Oma aktiivisuuteni ei ole johtanut yhtään mihinkään.

Kerro ne vammat, keksin sinulle työn, jossa se ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen jo nyt voitavani, muttei kukaan mua palkkaa. Työpaikkoja ei vain ole tällaisille kantasuomalaisille, joilla on iso aukko cv:ssä, ei juuri tutkintoja tai todistettavaa osaamista ja lähes jokaista työtä vaikeuttava vamma. Oma aktiivisuuteni ei ole johtanut yhtään mihinkään.

Kerro ne vammat, keksin sinulle työn, jossa se ei haittaa.

Se olisi hienoa. :) Itse olen miettinyt opiskelua.

Mulla on kuulorajoite. En kuule, jos on hälyä. Normaali puhe menee ihan yli. Mulla on pahoja hahmotusvaikeuksia, eli en voi ajaa autoa esimerkiksi ja olen mm. kasvosokea. Tykkään kyllä asiakaspalvelusta, mutta jos tilanne tai asiakkaat vaihtuu koko ajan ja ympäristö on meluisa ja vaihtuva, menen jotenkin sekaisin, enkä tiedä enää mitään. En tiedä, miten sen selittäisi, mutta olen yrittänyt päästä siitä jotenkin yli. Sain vuosia sitten diagnoosin aspergerin oireyhtymästä. Mulla on myös hyvin paha astma ja saan allergista ihottumaa lähes kaikesta (oikeasti, siihen menee hermo kymmenen kertaa päivässä ja se on kivuliasta.

Työtehtäviä, joita voisin tehdä, löytyy kyllä, mutta niihin liittyy aina juttuja, joihin en taas pysty. Opiskelin fysiikkaa joskus, mutta mielenterveys petti. Olisin valmis opiskelemaan, mutten enää yliopistossa tai muussa korkeakoulussa.

Olisi hienoa päästä johonkin töihin oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen jo nyt voitavani, muttei kukaan mua palkkaa. Työpaikkoja ei vain ole tällaisille kantasuomalaisille, joilla on iso aukko cv:ssä, ei juuri tutkintoja tai todistettavaa osaamista ja lähes jokaista työtä vaikeuttava vamma. Oma aktiivisuuteni ei ole johtanut yhtään mihinkään.

Kerro ne vammat, keksin sinulle työn, jossa se ei haittaa.

Se olisi hienoa. :) Itse olen miettinyt opiskelua.

Mulla on kuulorajoite. En kuule, jos on hälyä. Normaali puhe menee ihan yli. Mulla on pahoja hahmotusvaikeuksia, eli en voi ajaa autoa esimerkiksi ja olen mm. kasvosokea. Tykkään kyllä asiakaspalvelusta, mutta jos tilanne tai asiakkaat vaihtuu koko ajan ja ympäristö on meluisa ja vaihtuva, menen jotenkin sekaisin, enkä tiedä enää mitään. En tiedä, miten sen selittäisi, mutta olen yrittänyt päästä siitä jotenkin yli. Sain vuosia sitten diagnoosin aspergerin oireyhtymästä. Mulla on myös hyvin paha astma ja saan allergista ihottumaa lähes kaikesta (oikeasti, siihen menee hermo kymmenen kertaa päivässä ja se on kivuliasta.

Työtehtäviä, joita voisin tehdä, löytyy kyllä, mutta niihin liittyy aina juttuja, joihin en taas pysty. Opiskelin fysiikkaa joskus, mutta mielenterveys petti. Olisin valmis opiskelemaan, mutten enää yliopistossa tai muussa korkeakoulussa.

Olisi hienoa päästä johonkin töihin oikeasti.

Lisään, että joskus jakelin sanomalehtiä. Tykkäsin siitä, mutta jalat meni rikki niin pahasti, että oli pakko lopettaa.

16, 18 ja 19 lisää vielä, että vahvuuksina on into oppia uutta, sinnikkyys, iloinen asenne ja luovuus. Hymyilen joka päivä, olen varmasti ystävällinen ja positiivinen, enkä vaatisi paljoa palkkaa. Jos saisin maksettua asumisen ja lääkkeet ja syötyä jotain, niin matkustaisin vaikka toiselle puolen Suomea työn perässä. En myöskään pitkästy helposti.