Tekisitkö enemmän töitä työpaikan saamiseen jos saisit enemmän tukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen jo nyt voitavani, muttei kukaan mua palkkaa. Työpaikkoja ei vain ole tällaisille kantasuomalaisille, joilla on iso aukko cv:ssä, ei juuri tutkintoja tai todistettavaa osaamista ja lähes jokaista työtä vaikeuttava vamma. Oma aktiivisuuteni ei ole johtanut yhtään mihinkään.

Kerro ne vammat, keksin sinulle työn, jossa se ei haittaa.

Se olisi hienoa. :) Itse olen miettinyt opiskelua.

Mulla on kuulorajoite. En kuule, jos on hälyä. Normaali puhe menee ihan yli. Mulla on pahoja hahmotusvaikeuksia, eli en voi ajaa autoa esimerkiksi ja olen mm. kasvosokea. Tykkään kyllä asiakaspalvelusta, mutta jos tilanne tai asiakkaat vaihtuu koko ajan ja ympäristö on meluisa ja vaihtuva, menen jotenkin sekaisin, enkä tiedä enää mitään. En tiedä, miten sen selittäisi, mutta olen yrittänyt päästä siitä jotenkin yli. Sain vuosia sitten diagnoosin aspergerin oireyhtymästä. Mulla on myös hyvin paha astma ja saan allergista ihottumaa lähes kaikesta (oikeasti, siihen menee hermo kymmenen kertaa päivässä ja se on kivuliasta.

Työtehtäviä, joita voisin tehdä, löytyy kyllä, mutta niihin liittyy aina juttuja, joihin en taas pysty. Opiskelin fysiikkaa joskus, mutta mielenterveys petti. Olisin valmis opiskelemaan, mutten enää yliopistossa tai muussa korkeakoulussa.

Olisi hienoa päästä johonkin töihin oikeasti.

Joo, minulla on nuo samat. Olen ollut keittiötöissä. Onnistuu, kun pääsee alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen jo nyt voitavani, muttei kukaan mua palkkaa. Työpaikkoja ei vain ole tällaisille kantasuomalaisille, joilla on iso aukko cv:ssä, ei juuri tutkintoja tai todistettavaa osaamista ja lähes jokaista työtä vaikeuttava vamma. Oma aktiivisuuteni ei ole johtanut yhtään mihinkään.

Kerro ne vammat, keksin sinulle työn, jossa se ei haittaa.

Työn lisäksi sinun pitää kertoa millä ilveellä työnantajat saa vakuuttuneeksi, että vammoista ei ole haittaa. Työnhakijoita kun on valita asti, joten miksi palkata sellainen, jolla on riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen jo nyt voitavani, muttei kukaan mua palkkaa. Työpaikkoja ei vain ole tällaisille kantasuomalaisille, joilla on iso aukko cv:ssä, ei juuri tutkintoja tai todistettavaa osaamista ja lähes jokaista työtä vaikeuttava vamma. Oma aktiivisuuteni ei ole johtanut yhtään mihinkään.

Kerro ne vammat, keksin sinulle työn, jossa se ei haittaa.

Se olisi hienoa. :) Itse olen miettinyt opiskelua.

Mulla on kuulorajoite. En kuule, jos on hälyä. Normaali puhe menee ihan yli. Mulla on pahoja hahmotusvaikeuksia, eli en voi ajaa autoa esimerkiksi ja olen mm. kasvosokea. Tykkään kyllä asiakaspalvelusta, mutta jos tilanne tai asiakkaat vaihtuu koko ajan ja ympäristö on meluisa ja vaihtuva, menen jotenkin sekaisin, enkä tiedä enää mitään. En tiedä, miten sen selittäisi, mutta olen yrittänyt päästä siitä jotenkin yli. Sain vuosia sitten diagnoosin aspergerin oireyhtymästä. Mulla on myös hyvin paha astma ja saan allergista ihottumaa lähes kaikesta (oikeasti, siihen menee hermo kymmenen kertaa päivässä ja se on kivuliasta.

Työtehtäviä, joita voisin tehdä, löytyy kyllä, mutta niihin liittyy aina juttuja, joihin en taas pysty. Opiskelin fysiikkaa joskus, mutta mielenterveys petti. Olisin valmis opiskelemaan, mutten enää yliopistossa tai muussa korkeakoulussa.

Olisi hienoa päästä johonkin töihin oikeasti.

Joo, minulla on nuo samat. Olen ollut keittiötöissä. Onnistuu, kun pääsee alkuun.

Jos pärjäät keittiötöissä vaikean astman kanssa, ei astmasi ole sitten vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen jo nyt voitavani, muttei kukaan mua palkkaa. Työpaikkoja ei vain ole tällaisille kantasuomalaisille, joilla on iso aukko cv:ssä, ei juuri tutkintoja tai todistettavaa osaamista ja lähes jokaista työtä vaikeuttava vamma. Oma aktiivisuuteni ei ole johtanut yhtään mihinkään.

Kerro ne vammat, keksin sinulle työn, jossa se ei haittaa.

Se olisi hienoa. :) Itse olen miettinyt opiskelua.

Mulla on kuulorajoite. En kuule, jos on hälyä. Normaali puhe menee ihan yli. Mulla on pahoja hahmotusvaikeuksia, eli en voi ajaa autoa esimerkiksi ja olen mm. kasvosokea. Tykkään kyllä asiakaspalvelusta, mutta jos tilanne tai asiakkaat vaihtuu koko ajan ja ympäristö on meluisa ja vaihtuva, menen jotenkin sekaisin, enkä tiedä enää mitään. En tiedä, miten sen selittäisi, mutta olen yrittänyt päästä siitä jotenkin yli. Sain vuosia sitten diagnoosin aspergerin oireyhtymästä. Mulla on myös hyvin paha astma ja saan allergista ihottumaa lähes kaikesta (oikeasti, siihen menee hermo kymmenen kertaa päivässä ja se on kivuliasta.

Työtehtäviä, joita voisin tehdä, löytyy kyllä, mutta niihin liittyy aina juttuja, joihin en taas pysty. Opiskelin fysiikkaa joskus, mutta mielenterveys petti. Olisin valmis opiskelemaan, mutten enää yliopistossa tai muussa korkeakoulussa.

Olisi hienoa päästä johonkin töihin oikeasti.

Joo, minulla on nuo samat. Olen ollut keittiötöissä. Onnistuu, kun pääsee alkuun.

Astma ja allergiat voisi olla aika iso este. Muuten olisi varmaan ok.

En minä hae kuin niitä paikkoja, joihin minulla on teoreettisesti mahdollista päästä (kokemuksen ja koulutuksen myötä). Joskus niitä on yksi viikossa, joskus enemmän tai ei yhtään. Ei ole minun vallassani se asia.

Mutta tietysti jos yhteiskunta haluaa antaa minulle rahaa siitä, että haen paikkoja, joihin en voi päästä, niin toki voin senkin tehdä. Laittaisin  menemään huonoja tai keskinkertaisia hakemuksia lääkäriksi, putkimieheksi ja arkkitehdiksi. Ei siitä niin kauheasti vaivaa olisi, mutta järkeä ei olisi yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen jo nyt voitavani, muttei kukaan mua palkkaa. Työpaikkoja ei vain ole tällaisille kantasuomalaisille, joilla on iso aukko cv:ssä, ei juuri tutkintoja tai todistettavaa osaamista ja lähes jokaista työtä vaikeuttava vamma. Oma aktiivisuuteni ei ole johtanut yhtään mihinkään.

Kerro ne vammat, keksin sinulle työn, jossa se ei haittaa.

Se olisi hienoa. :) Itse olen miettinyt opiskelua.

Mulla on kuulorajoite. En kuule, jos on hälyä. Normaali puhe menee ihan yli. Mulla on pahoja hahmotusvaikeuksia, eli en voi ajaa autoa esimerkiksi ja olen mm. kasvosokea. Tykkään kyllä asiakaspalvelusta, mutta jos tilanne tai asiakkaat vaihtuu koko ajan ja ympäristö on meluisa ja vaihtuva, menen jotenkin sekaisin, enkä tiedä enää mitään. En tiedä, miten sen selittäisi, mutta olen yrittänyt päästä siitä jotenkin yli. Sain vuosia sitten diagnoosin aspergerin oireyhtymästä. Mulla on myös hyvin paha astma ja saan allergista ihottumaa lähes kaikesta (oikeasti, siihen menee hermo kymmenen kertaa päivässä ja se on kivuliasta.

Työtehtäviä, joita voisin tehdä, löytyy kyllä, mutta niihin liittyy aina juttuja, joihin en taas pysty. Opiskelin fysiikkaa joskus, mutta mielenterveys petti. Olisin valmis opiskelemaan, mutten enää yliopistossa tai muussa korkeakoulussa.

Olisi hienoa päästä johonkin töihin oikeasti.

Kyllä minä laittaisin sinut eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen jo nyt voitavani, muttei kukaan mua palkkaa. Työpaikkoja ei vain ole tällaisille kantasuomalaisille, joilla on iso aukko cv:ssä, ei juuri tutkintoja tai todistettavaa osaamista ja lähes jokaista työtä vaikeuttava vamma. Oma aktiivisuuteni ei ole johtanut yhtään mihinkään.

Kerro ne vammat, keksin sinulle työn, jossa se ei haittaa.

Työn lisäksi sinun pitää kertoa millä ilveellä työnantajat saa vakuuttuneeksi, että vammoista ei ole haittaa. Työnhakijoita kun on valita asti, joten miksi palkata sellainen, jolla on riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle.

Jos itse olisin työnantaja, en palkkaisi itseäni. Ei vaan ole keinoa, jolla voisi todistaa olevansa tosissaan ja halukas tekemään työtä pienelläkin palkalla pitkäaikaisesti. Ja oikeasti munkin pitäisi olla eläkkeellä kaiketi, mutta mulle ei myönnetty sitä enää kun lakkasin olemasta itsetuhoinen. Oikeasti nuo mt-ongelmat ei ole juuri helpottuneet, vaikka en enää haluakaan kuolla. Parempi mieli ei ole tae paremmasta mielenterveydestä. Olen ihminen, jolla on esim. taipumusta harhanäkyihin ja äänten kuulemiseen. Epäilen, että olen jotenkin hyvin pärjäävä skitsofreenian rajatapaus.

Haluaisin tehdä työtä, mutta olen liian suuri riski. Jopa itselleni. Jos lähden opiskelemaan, saatan päätyä entistäkin huonompaan tilanteeseen. Maksan jo nyt vanhoja opintolainoja pois ilman mitään tutkintoja tai tuloksia.

En tiedä, mitä tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen jo nyt voitavani, muttei kukaan mua palkkaa. Työpaikkoja ei vain ole tällaisille kantasuomalaisille, joilla on iso aukko cv:ssä, ei juuri tutkintoja tai todistettavaa osaamista ja lähes jokaista työtä vaikeuttava vamma. Oma aktiivisuuteni ei ole johtanut yhtään mihinkään.

Kerro ne vammat, keksin sinulle työn, jossa se ei haittaa.

Se olisi hienoa. :) Itse olen miettinyt opiskelua.

Mulla on kuulorajoite. En kuule, jos on hälyä. Normaali puhe menee ihan yli. Mulla on pahoja hahmotusvaikeuksia, eli en voi ajaa autoa esimerkiksi ja olen mm. kasvosokea. Tykkään kyllä asiakaspalvelusta, mutta jos tilanne tai asiakkaat vaihtuu koko ajan ja ympäristö on meluisa ja vaihtuva, menen jotenkin sekaisin, enkä tiedä enää mitään. En tiedä, miten sen selittäisi, mutta olen yrittänyt päästä siitä jotenkin yli. Sain vuosia sitten diagnoosin aspergerin oireyhtymästä. Mulla on myös hyvin paha astma ja saan allergista ihottumaa lähes kaikesta (oikeasti, siihen menee hermo kymmenen kertaa päivässä ja se on kivuliasta.

Työtehtäviä, joita voisin tehdä, löytyy kyllä, mutta niihin liittyy aina juttuja, joihin en taas pysty. Opiskelin fysiikkaa joskus, mutta mielenterveys petti. Olisin valmis opiskelemaan, mutten enää yliopistossa tai muussa korkeakoulussa.

Olisi hienoa päästä johonkin töihin oikeasti.

Kyllä minä laittaisin sinut eläkkeelle.

Niin mäkin. Mahdollisuuksia ei juuri ole, vaikka tahtoa olisikin. Se vaan on niin, että töitä on vaikea saada, vaikka olisi terve. Musta tuntuu oikeasti pahalta luovuttaa. Moni työtön on oikeasti tällainen kuin mäkin. Olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa ja tosi monen työkyky on joko huonompi tai samaa luokkaa kuin mun. Silti meidän laisia pidetään tällaisina työttöminä. Moni ottaisi kyllä työn, jos saisi.

Olen pohtinut yrittäjyyttäkin, mutta ihan oikeasti mun mielenterveys ja hahmotuskyky ei ehkä riittäisi.

Jos puhutaan yksinkertaisesti tuottavuudesta, niin olen ajatellut, että voisin puhua mielenterveysongelmaisille ihmisille ihan ilmaiseksikin. Mulla on siitä paljon kokemusta ja olen päässyt yli todella pahoista jutuista. Mulla on paljon selviytymiskeinoja, joista mielelläni puhuisin muille. Puhun ihmisten kanssa paljon jo nyt siellä täällä. Voisin olla kokemusasiantuntija. Olen pitänyt silmällä koulutuksia ja muita, nutta nyt ei ole ollut mitään.