Kuinka monelle olisi katastrofi joutua nyt työttömäksi?
Voisin kuvitella saavani koukutuksellani vastaavaa työtä mutta julkisen sektorin puolella ei ole työvoimapulaa ja keski-ikäisenä joutuisin jonon hännille, mikä on ymmärrettäväö kun vastavalmistuneet ovat kärjessä tuoreella klukutuksella. Asunnon voisin myydä ja myyntihinnasta säästää osan velanmaksun jälkeen ja muuttaisin vuokralle. Ansiosidonnaisen aikana yrittäisin etsiä heti uutta työtä mutta tällä paikkakunnalla ei ole korkeakoulutetuille töitä kuin muutamia, joten joutuisin vaihtamaan paikkakuntaa. No, lapsi joutuisi jättämään hyvän koulunsa ja kaikki kaverinsa murkkuikäisenä. Enkä olisi yhtäön houkuttelevampi työnhakija missään muuallakaan: joka paikassa on hakijoita kymmeniä ellei satoja. Joutuisin siis hanttihommiin ja kurssirumbaan, olisin pian hylkiö. Näin oikeasti kävisi. Totuus on se, ettei vankan työkokemuksen ihmisetkään enää tuöllisty, koska on niin paljon jonossa työnhakijoita. Minulla ei ole rikkaita sukulaisia, joilta lainata tai muuta kallista perintöä eli en ole syntynyt kultalusikka suussa.
Kommentit (41)
Kuvittelisin, että on katastrofi lähinnä niille jotka eivät ole tottuneet säästämään yhtään.
Työttömäksi joutuminen on aina henkilölle itselleen katastrofi. Kyse on tunteesta, että ei ole enää yhteiskunnan toimiva jäsen. Monelle siihen päällee tulee vielä taloudelliset ongelmat.
Minulle työttömyys ei ollut taloudellinen katastrofi, katastrofi tapahtui tunnepuolella, Osallisuuden tunne on erittäin tärkeä ja se häviää työttömyyden myötä.
Samalla tavalla ovat kokeneet muutkin yt-neuvottelujen tuloksena irtisanotut.
Vierailija kirjoitti:
Työttömäksi joutuminen on aina henkilölle itselleen katastrofi. Kyse on tunteesta, että ei ole enää yhteiskunnan toimiva jäsen. Monelle siihen päällee tulee vielä taloudelliset ongelmat.
Minulle työttömyys ei ollut taloudellinen katastrofi, katastrofi tapahtui tunnepuolella, Osallisuuden tunne on erittäin tärkeä ja se häviää työttömyyden myötä.
Samalla tavalla ovat kokeneet muutkin yt-neuvottelujen tuloksena irtisanotut.
Joo, tässä luterilaisuuteen perustuvassa yhteiskunnassa ihmsiä arvotetaan vain työn kautta. Kun sitä ei enää ole, häviää olennainen osa ihmisen arvosta.
Pielessähän tuo ajattelu on, mutta näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Työttömäksi joutuminen on aina henkilölle itselleen katastrofi. Kyse on tunteesta, että ei ole enää yhteiskunnan toimiva jäsen. Monelle siihen päällee tulee vielä taloudelliset ongelmat.
Minulle työttömyys ei ollut taloudellinen katastrofi, katastrofi tapahtui tunnepuolella, Osallisuuden tunne on erittäin tärkeä ja se häviää työttömyyden myötä.
Samalla tavalla ovat kokeneet muutkin yt-neuvottelujen tuloksena irtisanotut.
Pääsitkö uudelleen työhön?
Itse en ole koskaan kokenut kuuluvani mihinkään.
Voi olla että työttömyys on katastrofi mutta aina se työnteon voittaa. Saa ainakin nukkua tarpeeksi aamuisin. Töissä menee elämä aivan hukkaan. Rietastelu ja kohtuuton päihteiden käyttö on sitä oikeaa elämää.
Saisi enemmän rahaa työttömänä kuin nyt kht..
Mulle (saisin ehkä jotain töitä kuitenkin pian) ja miehelleni(vaikeampi olisi työllistyä), viisikymppisiä olemme ja reilusti vielä asuntolainaa, halvempaan kämppään voisimme tietysti muuttaa.
Tuon aktiivimallin takia olisi katastrofi, joutuisi osallistumaan vaikka mihin kyykytykseen ja se stressaisi kun ei tietoa siitä milloin työllisyy jos edes työllistyy. Työttömänä oleminen on inhottavaa, kaikki pitää ihan ö-luokan kansalaisena.
Saisin ainakin enemmän rahaa kuin nyt.
Suomessa työkulttuuri on syvältä, asenteet on aivan idioottimaisia.
Ajattelen että on systeemin vika, jos sillä on varaa työntää hyvän koulutuksen omaavan syrjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömäksi joutuminen on aina henkilölle itselleen katastrofi. Kyse on tunteesta, että ei ole enää yhteiskunnan toimiva jäsen. Monelle siihen päällee tulee vielä taloudelliset ongelmat.
Minulle työttömyys ei ollut taloudellinen katastrofi, katastrofi tapahtui tunnepuolella, Osallisuuden tunne on erittäin tärkeä ja se häviää työttömyyden myötä.
Samalla tavalla ovat kokeneet muutkin yt-neuvottelujen tuloksena irtisanotut.
Joo, tässä luterilaisuuteen perustuvassa yhteiskunnassa ihmsiä arvotetaan vain työn kautta. Kun sitä ei enää ole, häviää olennainen osa ihmisen arvosta.
Pielessähän tuo ajattelu on, mutta näin se menee.
Ensimäinen kysymys aina kun tapaa uuden ihmisen "missä sä oot töissä" ja uudessa työpaikassa "missä sä olit tätä ennen töissä".
Ei olis kauhean kamalaa. Syksyllä just sain 5 viikon työttömyyden jälkeen töitä. Todennäköisesti ei tarttis pitkään työtön olla.
Vierailija kirjoitti:
Saisin ainakin enemmän rahaa kuin nyt.[/quote
Kiinnostaa, millä tavoin tuo onnistuu?
Ei olisi mikään katastrofi. Toki taloudellisesti joutuisi olla vähän tarkempi, mutta ei meillä ole tähänkään asti rahaa tuhlattu. Säästöjä on jonkin verran, miehellä kuitenkin vakityö (ellei sitten joutuisi työttömäksi juuri samaan aikaan), eikä lainaakaan järkyttäviä määriä, joten sen suhteen ei olisi välitöntä paniikkia. Ja uskon, että kyllä sitä jotain työtä löytyisi, ellei muuta niin siivousta.
Itse asiassa ainakin tällä hetkellä tunnen olevani niin väsynyt, että olisi pelkästään helpotus jäädä työttömäksi ja olla hetken tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Saisin ainakin enemmän rahaa kuin nyt.
Missä työssä saa pienempää palkkaa mitä työttömyyskorvaus on?
Vierailija kirjoitti:
Tuskin olisin montaakaan päivää työttömänä. Lähes viikoittain soittaa headhunter tarjoten työtä/hastattelua.
Nyt rupesi kiinnostamaan, minkä alan superhyperextraosaaja siellä kirjoittelee?
Ei olisi enää katastrofi. Myisin indeksirahastoni ja maksaisin sillä pois kaikki lainani. Jäljelle siis jäisi kotimme ja kaksi sijoitusasuntoa.
Vaihdoin vasta kolme vuotta sitten työpaikkaa ja silloin se kävi helposti. Nyt on noususuhdanne, joten uskoisin sen onnistuvan nytkin.
Tuskin olisin montaakaan päivää työttömänä. Lähes viikoittain soittaa headhunter tarjoten työtä/hastattelua.