Lue keskustelun säännöt.
Oletko päässyt yli laiskuudesta/saamattomuudesta? Miten?
13.01.2018 |
Mahtaakohan palstalla olla ketään, joka olisi aiemmin ollut laiska ja/tai saamaton, mutta on ns. onnistunut "ottamaan itseään niskasta kiinni"?
Olen itse aivan tuhottoman laiska. En jaksa siivota mutta sotkuisuus häritsee, en aikatauluttaa (tai jos aikataulutan, en pidä siitä kiinni), en suunnitella vaikkapa viikon ruokia vaan käyn joka päivä kaupassa ja sorrun helposti valmisruokiin, aina en jaksa edes kunnolla pitää huolta hygieniasta (!!!). Käyn osa-aikatöissä ja opiskelen, jäljellä muutamia tenttejä ja gradu (tavoitteena valmistua ensi syksynä), joten aikatauluttaminen ja itsestään huolen pitäminen olisi nyt varsin ajankohtaista!
En ole masentunut mutta minulla on kyllä taipumusta masentuneisuuteen. Tekemättömät tehtävät ahdistavat, mutta silti laiskuuden kehästä tuntuu olevan vaikea päästä irti. Olen hiukan lihonutkin, kun tuntuu etten oikein viitsi lähteä liikkumaan ja pahimpana tietysti tuo ruokailu - huono ruokailurytmi jonka takia sorrun sitten herkkuihin ja energiapitoiseen ruokaan aivan jatkuvasti.
Eli olisiko kellään omia kokemuksia, miten on saanut itseään aktivoitua?
Olen ollut joskus todella aktiivinenkin, mutta tuntuu että tämä yhdistelmä työ + opiskelu ja siihen päälle jonkinmoiset taloushuolet ja huoli tulevaisuudesta (työllistyminen ns. "oikeaan työhön") tekevät minusta laiskan velvollisuuksien ja kaiken muunkin välttelijän. Eikä siis tarvitse olla pelkästään liikunnasta / opiskelusta / siivoamisesta olla kyse.
Kommentit (4)
Olisiko tuo add:tä? Tosin kerroit olleesi aiemmin aktiivinen, mutta jos se johtui silloisista HYVISTÄ RUTIINEISTA (kotoa ja koulusta) ja nyt olet itse järjestelemässä asioita ilman että JOKU niitä valvoo ja LAITTAA TOTEUTTAMAAN, saattaa sinulla lievä add ollakin.
Minulla ei ole varsinaista add-diagnoosia, kylläkin paljon sen piirteitä. Haluaisin olla ns. vapaampi, mutta eihän elämästäni mitään tulisi ilman tiukkoja rutiineja (toki vapaata välissä) ja muiden apua. Siivoamme yhdessä ystäväni kanssa kummankin asunnon joka viikko, muuten itse ainakin asuisin läävässä. Töissä taas mikään liian vapaa aikataulu ei minulle käy, vaan vaikka meillä on liukuva työaika, laadimme minulle tiukahkot työajat, viikko kerrallaan. Olemme myös sopineet, että minulle saa sanoa suoraan, jos ulkoasussani on huomautettavaa, sillä sitä välttääkseni saat todennäköisemmin käytyä kampaajalla, pestyä vaatteeni, lankattua kenkäni ja niin edelleen. Lääkkeitä en ole käyttänyt, enkä edes tiedä saisinko ilman add-diagnoosia, toki vitamiini-hivenainevalmisteet, työmatkaulkoilu ja säännöllinen nukkumaanmenoaika pitävät varsinaisen masennuksen poissa.
Tai sitten olet stressaantumisen ja jonkinasteisen (tulevaisuuden) pelon vähän lamauttama, aloitekyvytön. Kehä on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla auttoi kilpirauhaslääkityksen aloittaminen. Sitä ennen en saanut juuri mitään tehtyä aamupäivällä, iltaa kohti olo koheni ja sain jotakin tehtyä. Oli kuin olisin ollut suossa, jalatkin olivat raskaat ja monesti aamulla aamupalan syötyä oli pakko mennä heti sohvalle lepäämään kun ei jaksanut pukea. Onneksi sain vajaatoimintaan lääkkeet ja painokin alkoi pysyä aisoissa.
En ole päässyt laiskuudesta kokonaan eroon, mutta löytänyt keinoja lorvikatarrin lieventämiseen kyllä.
Usein ongelma on, että jokin homma kasvaa päässä valtavaksi ponnistukseksi, vaikka se on ihan pieni. Mittaan välillä todellisen ajan joka hommaan menee. Esim. tiskien nosto koneesta kaappiin vie yleensä sen ajan kun vesi kiehuu keittimessä. Voin yrittää yhdistää nämä, kun odotan vettä. Rutiinitöille voi tehdä tällaisia linkityksiä. Suihkun voi pestä kun käy suihkussa.
Perusimurointi kaikkineen 15 minuuttia, sehän ei ole aikana mitään ja menee vaikka täällä av:lla hetkessä.
En väitä, että ajan mittaaminen tekee ahkeraksi, mutta se auttaa kun tulee se pakko siivota tms. Kun tulee vaikka vieraita. En ihan masennu, kun tiedän etukäteen että siihen menee se tunti vaikkapa vaan. Ja osaan varata oikean määrän aikaa siihen.
Toinen tärkeä tekijä on päästä aloittamisen kynnyksestä. Jos tiedät jonkun asian joka sun pitää tehdä, niin päätä tehdä sitä täysillä 5 minuuttia ja sitten saat lopettaa jos siltä tuntuu. Yleensä tämä aika riittää kuitenkin lopettamaan inertian, ja et haluakaan lopettaa. Isommissa hommissa aika voi olla 15 minuuttia. Ajastin on hyvä apu, (ja tämä keino toimii lapsillekin). Voit päättää tehdä vaatehuoltoa joka päivä 15 minuuttia. Mitä milloinkin, viikkausta tai pesua. Jo tällä pysyy sinkun vaatekaappi kuosissa.
Yritä saada elämääsi kolkka, jossa on rutiinia. Se järjestys valuu siitä muuhunkin elämään.
N52
Omalla kohdallani armollisuus itseä kohtaan ja matalat tavoitteet ovat auttaneet. Huonoina päivinä riittää kun saa hengitettyä, ja sitten kun on voimaa, niin vaikka vie vain roskapussin, niin sekin on tehty.
Pitkäaikainen stresi vie voimat, ja kyllä siinä on muutoksen paikka.
Kaikkea hyvää sinulle, ja askel kerrallaan!