Lue keskustelun säännöt.
Miksi loukkaannun kun en pääse mukaan?
13.01.2018 |
Oikeasti olen sitä mieltä että jokainen saa olla kenen kanssa tahtoo ja tekevän mitä tahtoo vapaa-ajalla. Kuitenkin omalla kohdalla olen negatiivisempi, kateellinen, pikkusieluinen. Kolme opiskelijakaveria suunnittelee kesälle pientä ulkomaanmatkaa, ei kysy mukaan kun on keskenään parempia kavereita. Toiset kaksi kanssani samassa asumalähiössä asuvat opiskelijatutut tulee iltalenkillä vastaan, ajattelen että kunpa pääsisin noitten kanssa vaikka en tunnekkaan yhtä hyvin. Pari työkaveria sopii että käydään vuoron jälkeen ottamassa parit, ei kysy mukaan. Ymmärrän aivan hyvin että he on keskenään parempia tuttuja, töissä käyn vain keikkalaisena opintojen välissä jne. mutta miksi silti loukkaannun vaikka he ei tee mitään väärää? Olen kateellinen jos uskallan myöntää itsellekkin. En tunne opiskelukaupungista montaakaan ihmistä vapaa-ajalla, koulussa ja töissä hyviä tyyppejä on mutta kaikilla on oma elämä.
Kommentit (10)
Hylätyksi tulemisen tunne, tunnet ettet kuulu porukkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteesi ovat täysin inhimillisiä! Oletko yksinäinen? Uskon, että tapaat vielä sinäkin ihmisiä, joiden kanssa muodostatte tiiviin ystävyysporukan. :)
Minullakin on niin että jos menen lounasravintolaan jossa on työkavereita valmiiksi, tulee loukkaantunut olo kun ei kysyneet messiin.
Tunsin noin etenkin asuessani ulkomailla. Juttelin kyllä kaikkien kanssa ja yritin olla mukava ja kiinnostunut muista, mutta kukaan ei pyytänyt mukaan rientoihin. Opiskelijatutut reissasivat ympäri maata ym. ja itse vain kyhjötin kotona. Viikonloppuisin oli bileitä, mutta minua ei koskaan kutsuttu. Ainoastaan, jos kutsuin itse kavereita kylään tai illanviettoon, niin silloin he viettivät aikaa kanssani. Kynnys pyytämiseen oli kyllä korkea, sillä koin olevani ei pidetty henkilö heidän keskuudessaan.
Ja sitten sairastuin vaikeaan masennukseen.
Oletko koskaan kysynyt ketään mukaan ihan itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunsin noin etenkin asuessani ulkomailla. Juttelin kyllä kaikkien kanssa ja yritin olla mukava ja kiinnostunut muista, mutta kukaan ei pyytänyt mukaan rientoihin. Opiskelijatutut reissasivat ympäri maata ym. ja itse vain kyhjötin kotona. Viikonloppuisin oli bileitä, mutta minua ei koskaan kutsuttu. Ainoastaan, jos kutsuin itse kavereita kylään tai illanviettoon, niin silloin he viettivät aikaa kanssani. Kynnys pyytämiseen oli kyllä korkea, sillä koin olevani ei pidetty henkilö heidän keskuudessaan.
Ja sitten sairastuin vaikeaan masennukseen.
Nuo oli jo epäkohteliaita kun ei pyytäneet bileisiin. Oliko teillä kielimuuri eli toisilla sama äidinkieli?
Ihan luonnollisia tunteita ovat. Ei ole sinussa mitään vikaa tuon osalta. Ulkopuolelle jääminen satuttaa niin lasta kuin aikuistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsin noin etenkin asuessani ulkomailla. Juttelin kyllä kaikkien kanssa ja yritin olla mukava ja kiinnostunut muista, mutta kukaan ei pyytänyt mukaan rientoihin. Opiskelijatutut reissasivat ympäri maata ym. ja itse vain kyhjötin kotona. Viikonloppuisin oli bileitä, mutta minua ei koskaan kutsuttu. Ainoastaan, jos kutsuin itse kavereita kylään tai illanviettoon, niin silloin he viettivät aikaa kanssani. Kynnys pyytämiseen oli kyllä korkea, sillä koin olevani ei pidetty henkilö heidän keskuudessaan.
Ja sitten sairastuin vaikeaan masennukseen.
Nuo oli jo epäkohteliaita kun ei pyytäneet bileisiin. Oliko teillä kielimuuri eli toisilla sama äidinkieli?
Suomalaisia suurin osa. Ulkomaalaiset eivät halunneet ottaa sitäkään vähää kontaktia minuun.
Hyvä, että tunnistat tunteesi ja tajuat järkisyyt sille, miksi toiset menevät omalla porukalla.
Toki voisit tilanteesta riippuen kysyä iloisesti, että hei, munkin tekisi mieli oluelle, saisinko tuppautua mukaan? Jos heidäm naamansa venähtää, niin sitten vetäydyt, heillä oli selvästi ideana puhua kahdenkeskisiä. Mutta jos töissä puuhaillaan baariin menoa töiden jälkeen, niin yleensä siihen kyllä sopii liittäytyä mukaan ilman sen kummempia kursailuja.
Mulla joskus samoja tuntemuksia, en tiedä miksi. Kaikesta huolimatta, mulla on muutama hyvä kaveri joiden kanssa tehdään silloin tällöin jotain.