Lue keskustelun säännöt.
Henkisyys ja tyhjiö sisällä
12.01.2018 |
*Ei vineilyjä kiitos*
Olen 28v nainen ja koen olevani "sisältä tyhjä".
Olen alunperin uskonnollisesta perheestä ja saanut uskonnollisen kasvatuksen (mutta ei nyt ihan Raamatulla päähän kuitenkaan mutta pyhäkoulut käyty, iltarukoukset luettu jne jne). Olin mielestäni uskossa 16 v asti kunnes muutamat pysäyttävät elämänkokemukset ja omat pohdinnat (kriittinen maailmankatsomus) johtivat eroon uskosta ja agnostiikkaan.
Vuosia koin myös jonkun sortin ällötystä kaikkia uskontoja kohtaan koska mielestäni ne olivat ihmiskunnan kusetusta.
Joku sisälläni kuitenkin huutaa tyhjyyttään. Tuntuu ettei ns perusturvaa ole missään.
Jotain uskonnon kaltaista kaipaisin elämääni, krist uskon tarinat olisivat tuttuja ja turvallisia mutta siihen tuskin pystyn palata. Mikä neuvoksi? Mistä tukea? Kohtalotovereita?
Kommentit (18)
Oon terapiassa kelan tukemana kerran viikkoon. Se kyllä auttaa mutta enemmänkin me käsitellään siellä muita asioita (mulla on taustalla masennusta ja add tyyppistä taipumusta jumitella asioissa ja sitten yhtkkiä ajatukset ryöpsähtelee ja "vilisee"--> näitä työstetään).
Voisin ottaa siellä kyllä uskonkon isommin esille.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tyhjiö on just se, kun et halua uskoa enää. Oletko koskaan edes ollut uskossa omasta tahdostasi? Mä taas tulin uskoon vanhemmalla iällä ja sisäinen tyhjyyteni katosi, kun Jumalasta ja Jeesuksesta tuli laivani kapteenit.
Voithan aluksi käydä vaikka silloin tällöin kirkossa jumalanpalveluksessa. Siellä sinulta ei vaadita mitään, vaan saat rauhassa hiljentyä.
Mietin, kaipaatko elämään nimenomaan hengellistä sisältöä ja pohdittavaa vai rituaaleja? Eli siis tavoitteletko ns. Korkeamman läsnäoloa vai haluaisitko jonkinlaista selkeää rytmitystä ja kaavoja, joista haet turvaa?
Mikään uskonnollinen yhteisö sinänsä ei tarjoa mitään ihmeellisiä ratkaisuja elämääsi. Uskiksissa on yhtä lailla ilkeitä ihmisiä ja vallantavoittelijoita kuin muissakin yhteisöissä.
Oletko harkinnut esim. vapaaehtoistyötä, tms, josta saisit arvokasta sisältöä elämääsi? Pysy ainakin pois ns. new age- ja teosofipiireistä. Niissä ei haluta käsitellä mitään ikäviä asioita, kritiikkiä tai konflikteja, vaan kaikkien on tyydyttävä näennäiseen harmoniaan.
Ajatuksia herättävää tuo ap:n kertoma tunne tyhjyydestä. Liittyykö se mitenkään uskoon tai uskontoihin yleensä? Ihan vaan herätti pohdiskelemaan.
New age ja teosofipiireissä ei haluta käsitellä ikäviä asioita. Älä höpötä. Krisut ovat itse juuri tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollut uskossa omasta mielestäni silloin lapsena ja teininä.. Mitään uskon valintaa en ole tehnyt koskaan, uskossa olo oli niin luontainen osa minua.
Minun on suoraan sanottuna hyvin vaikea palata enää uskoon. Tiedän faktoja ja tunnistan sisälläni ajatuksia jotka sotivat sitä vastaan että alkaisin olla taas uskovainen.
Enkä suoraan sanottuna halua mihinkään uskonnol.yhteisöön mukaan.
Buddhalaisuudessa kiehtoo hengellisyys mutta njääh enpä tiijä siitkään. Koitan elää ilman ajatusta uskonnosta / henkisyydestä mut tyhjiö sisällä on ja pysyy.
Ap
Onko se tyhjyys sitten paha?
Millainen se olisi sitten se täyteläinen olo? Onko sellaista realistista edes kokopäiväisesti saavuttaa?
Voiko tyhjyys johtua jostain muusta kuin siitä ettet ole löytänyt sopivaa doktriinikokoelmaa itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi itämaista hengellisyyttä, vaikka aluksi kirjaston kirjoista. Lue ja tutustu, tunne mikä tuntuu sinulle oikealta. Älä liity mihinkään organisaatioon, et tarvitse gurua tai kaapua päällesi. Kaikki tarvittava on jo sanottu ja kirjoitettu, todellinen matka tapahtuu sisälläsi. Hyvää matkaa.
Voihan tää tietty olla jotain kipuilua siitä että koitan luoda järjestystä elämään joka "silloin joskus" oli voimakkaasti perustunut "varmaan", jota ei enää uskosta irtautumisen jälkeen ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhjyys on ahdistavaa tunnetta sisällä. Haluan eroon siitä.
Usein mietin et olen liian arka ihmissuhteissani.. Uskon että jos annan rakkaudelle enemmän tilaa (mulla on ystäviä ja on poikaystäväkin) ja lupaa, tyhjyys voisi täyttyä tällä hieman..
Ap
Olen 27-vuotias. Meillä ei ollut uskonnollinen perhe, mutta luettiin iltarukoukset jne. Koen olevani uskossa vaikken kirkossa käy juuri siksi että minulla ei ole sitä tyhjiötä sisälläni.
Siellä on joku, jokin. Usko tulevaan ja huomiseen, elämään itseensä vaikken usko että Jumala loi maan ja taivaan.
Joku pitää minusta huolen. Minun ei tarvitse tietää kuka tai miksi, mutta hänen puoleensa voin kääntyä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi kuulostaa hyvältä, sinä 27 v. :)
Mullakin on joskus ollut tuollainen tunne, juuri tuota tunnetta siis tavoittelisin takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Toi kuulostaa hyvältä, sinä 27 v. :)
Mullakin on joskus ollut tuollainen tunne, juuri tuota tunnetta siis tavoittelisin takaisin.
Mä en ole mikään mestari, mutta musta kuulostaa että sulla on kriisi. Sellainen, että yhdistät vähän kuin kaikki tunteet jotka kuuluis siihen sun hengelliseen paikkaan (se tyhjä kolo siellä "sielussa") johonkin siihen huonoon mikä liittyy niihin lapsuudenkokemuksiin, joiden takia et halunnut olla enää uskossa?
Tai siis kun sellaista kriisiä mulle ei ole tullut niin olen kokenut että siksi mulla on se "terve uskonnollisuus" tai henkisyys olemassa. Että vanhemmat opetti vain että aina voi rukoilla, mutta ei peloteltu synnillä tai helvetillä tai kerrottu "miten pitää olla" vaan pelkästään normaalit käytöstavat ja normaalit kurinpidolliset toimenpiteet kun laiminlyötiin niitä tai muita perusasioita.
Ei se ole partaukko ja jeesus ja maria. Se on jotain syvempää. Unohda ne mitä sulle on taottu, mene kirkkoon istumaan ja hiljenny. Katso jos vaikka joku kolkuttelisi, että mahtuuko tänne pieni usko, toivo, rakkaus. Se ei ole raamattua eikä jumalanpalveluksia, mutta kirkoissa on ihana ilmapiiri. Jotenkin juhlava ja sellainen harras.
Ehkä kirjoitan vähän hölmösti ja kovasti kristilliseltä pohjaltani, mutta se on vain mun kulttuuri. Ei mun uskonto.
t. se 27v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi kuulostaa hyvältä, sinä 27 v. :)
Mullakin on joskus ollut tuollainen tunne, juuri tuota tunnetta siis tavoittelisin takaisin.
Mä en ole mikään mestari, mutta musta kuulostaa että sulla on kriisi. Sellainen, että yhdistät vähän kuin kaikki tunteet jotka kuuluis siihen sun hengelliseen paikkaan (se tyhjä kolo siellä "sielussa") johonkin siihen huonoon mikä liittyy niihin lapsuudenkokemuksiin, joiden takia et halunnut olla enää uskossa?
Tai siis kun sellaista kriisiä mulle ei ole tullut niin olen kokenut että siksi mulla on se "terve uskonnollisuus" tai henkisyys olemassa. Että vanhemmat opetti vain että aina voi rukoilla, mutta ei peloteltu synnillä tai helvetillä tai kerrottu "miten pitää olla" vaan pelkästään normaalit käytöstavat ja normaalit kurinpidolliset toimenpiteet kun laiminlyötiin niitä tai muita perusasioita.
Ei se ole partaukko ja jeesus ja maria. Se on jotain syvempää. Unohda ne mitä sulle on taottu, mene kirkkoon istumaan ja hiljenny. Katso jos vaikka joku kolkuttelisi, että mahtuuko tänne pieni usko, toivo, rakkaus. Se ei ole raamattua eikä jumalanpalveluksia, mutta kirkoissa on ihana ilmapiiri. Jotenkin juhlava ja sellainen harras.
Ehkä kirjoitan vähän hölmösti ja kovasti kristilliseltä pohjaltani, mutta se on vain mun kulttuuri. Ei mun uskonto.
t. se 27v
Edellinen jatkaa vielä että :
Niinhän tuossa ekassa viestissä sanoit, että nuoruudessa eikä lapsuudessa oli ne ajat kun asiat muuttui.. Hätäilemällä ei hyvä tule.
Kokeile lukea esim. filosofiaa, ehkä myös buddhalaisuudesta ja taolaisuudesta. Meditointi voisi myös sopia, ilmaisia ohjattuja meditointeja aloittelijoille löytyy eri pituisina esim. youtubesta puhelimeen voi ladata erilaisia sovelluksia myös. Nämä eivät vaadi jumaluuksiin uskomista, mutta ehkä toisivat kaivattua henkisyyttä. Toki voit lukea uskonnollisiakin tekstejä, käydä kirjossa tjsp, mutta jos se uskontopuoli tuntuu tökkivän tällä hetkellä, niin kokeile ihmeessä muita vaihtoehtoja. Eihän se tarkoita ettetkö voisi palata uskonnon pariin jos se tuntuukin sinulle sopivimmalta.
Tässä viestiketjussa on ajatuksia herättävää keskustelua, joka voisi auttaa suakin. Ainakin itse sain oivalluksia. Kannattaa lukaista, jos et ole vielä nähnyt.
www.vauva.fi/keskustelu/2633645/kristitty_mystikko_huhuu_kysymyksia?cha…
Terapiakin voi auttaa tyhjyyden tunteeseen.