Anoppi kantaa meille ruokaa ja siivoaa salaa vessaa

En päästäisi anoppia talooni ollenkaan. Kotiani ei muut siivoa kuin minä.

Et ole.

Mun kodissa, jos joku kulkis rätti kädessä siivoilemassa, lentäs pihalle toisesta varoituksesta kuin leppäkeihäs.

Todella loukkaavaa vihjailua, ettei ole tarpeeksi siistiä.

Asuuko hän teillä?

Itselle tuli mieleen että tuolla siivousverukkeella on kätevä päästä tutkimaan paikkoja, itsekin teen sama. Ihan harmitonta huvia, ei mitään pahantahtoista nuuskintaa. Ehkä anoppisi on kaltaiseni höpsö :)

Et ole. Meillä anoppi mm. haki työssä ollessamme pyykkikorin ja pesi pyykit. Toki mahdollisimman haisevalla pesuaineella, vaikka allergisina emme käytä hajusteita muutenkaan. Mies oli erehdyksissä antanut avaimen ja anoppi ja appi olivat teettäneet liudan vara-avaimia niistä lupaa kysymättä. Tämä avaimien kopionti paljastui, kun myimme asuntomme ja appi käveli kaupantekotilaisuuteen avaimet kourassaan ja huom, oli kyse taloyhtiöstä!!! Oli ihan perusavaimet kyseessä, joten kopionti onnistui. Muita tempauksia oli, kun hakivat kaapistamme lakanat ja pyyhkeet mankeloitaviksi salaa, olivat joo sileät, mutta haisivat tupakalle, kun appi ketjupoltteli sisällä. Toi meille omia vieraitaan ja ruokatunnilla kävi meillä syömässä kun itse olimme pois. Kaikkea tällaista sairasta omavaltaista tapahtui ja mies oli niin lammas, ettei puuttunut asiaan. Terrori loppui aikanaan avioeroomme, tähän syynä oli mieheni munattomuus puolustaa perhettään!

Mun äiti oli samanlainen. Meillä ei ole täydellisen siistiä, mutta riittävän siistiä meille. Siivotaan joka päivä vähäsen + viikkosiivous viikonloppuna.

Ainoa mikä tepsi oli porttikielto. Jos miestäsi ei häiritse, kivat hänelle, mutta asunto on kait myös sinun kotisi? Miksi teidän kotona vierailevan anopin tunteet olisivat tärkeämmät kuin sinun?

Jos anoppi ei usko siitä että sanotaan nätisti, sitten hänellä ei ole asiaa teille. Jos haluatte, voitte pitää yhteyttä muuten: soitella, nähdä kaupungilla tai käydä anoppilassa. Jos aloittaa hirveän marttyyrishown, niin sitten ei sitäkään. 

Olet kiittämätön.

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli mieleen että tuolla siivousverukkeella on kätevä päästä tutkimaan paikkoja, itsekin teen sama. Ihan harmitonta huvia, ei mitään pahantahtoista nuuskintaa. Ehkä anoppisi on kaltaiseni höpsö :)

Juu, tosi lutuista höpsöyttä. Mikä helvetti joitain ihmisiä vaivaa?

Joo. On noita anoppeja olemassa. He saattavat vielä kertoa sukulaisille ja tutuille, että joutuvat viemään ruokaa, koska miniä ei tee ruokaa ja perhe saa olla nälässä.

Ehdottomasti kannattaa joka kerran sanoa, ettei ruokaa tarvita. Parasta jos saat laitettua ruuat takaisin anopin matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet kiittämätön.

Mistä pitäisi olla kiitollinen?

Pitääkö siis olla kiitollinen että anoppi ostaa itselleen teoillaan taivaspaikan? Ettei törmäillä helvetissä koska hän on sentään hyvä ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis olla kiitollinen että anoppi ostaa itselleen teoillaan taivaspaikan? Ettei törmäillä helvetissä koska hän on sentään hyvä ihminen?

Siitä, onko tuo hyvän ihnmisen määre voi olla kyllä montaa mieltä...

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli mieleen että tuolla siivousverukkeella on kätevä päästä tutkimaan paikkoja, itsekin teen sama. Ihan harmitonta huvia, ei mitään pahantahtoista nuuskintaa. Ehkä anoppisi on kaltaiseni höpsö :)

Mikä niissä muiden kotien paikoissa edes on se kiinnostava asia? Toisten likapyykkikori, villakoirat nurkissa ja lääkekaapin sisältö? Minulla ei riitä mielikuvitus ymmärtämään tuollaista.

Äh, omam äitini on ihan samanlainen. Eikä se oikeasti tarkoita pahalla, vaan haluaa auttaa ja tykkää siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Jonkin aikaa jaksoin asiasta aina huomauttaa ja muistuttaa, että aikuisena ihmisenä osaan kyllä itse ja enemmän ärsyttää se, että toinen alkaa siivota (tuntuu, että arvostelee omaa siivousintoani ja -taitoani) kuin ilahduttaa saatu apu. Mutta ei vanha koira opi uusia temppuja.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että koska äitini on minulle rakas, enkä halua välejä katkaista ja koska toista ihmistä en voi muuttaa, mutta omaa asennettani voin, ei auta kuin opetella uusi asenne. Niinpä nykyään, kun tiedän äidin olevan tulossa käymään, asennoidun jo valmiiksi niin, ettei pariin päivään tarvitse ruokaa laittaa. Lisäksi opettelin ilahtumaan siitä, että eipä tarvitse tällä viikolla sitten vessaakaan pestä tai pölyjä pyyhkiä. Hetki siinä opetellessa meni ja alku oli vähän hampaat irvessä väkisin hymyn vääntämistä, mutta nykyään osaan ihan oikeasti iloita noista eleistä. Etenkin, kun oikeasti myös tiedän, että toinen tekee asiat hyvällä ja tuon ikäluokan naiselle se nyt vain on tapa näyttää välittämistään. 

Eli yksi vaihtoehto on se, että oikeasti hyväksyt anopin sellaisena kuin tämä on ja yrität muokata oman asenteesi kaikesta ärsytyksestä huolimatta positiiviseksi. Ei se helppoa ole, mutta saattaa kannattaa kaikkien osapuolten kannalta asiaa tarkasteltaessa.

Vierailija kirjoitti:

Pitäis olla kiitollinen kaikesta anopin avusta, mutta enpä ihmettele ettei uusavuton miniäreppana sitäKÄÄN osaa arvostaa, sillä nämä uusavuttomathan EI OSAA kotona yhtään mitään ellei sotkemista nyt sitten lasketa.

Mahtavan ylimielinen asenne! Et sitten aikoinaan poikaasi opettanut kotitalousasioissa? Miniä sitä ja miniä tätä. Olet vaan kateellinen miniällesi, vaikket sitä tietenkään myönnä. Nämä on niin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Pitäis olla kiitollinen kaikesta anopin avusta, mutta enpä ihmettele ettei uusavuton miniäreppana sitäKÄÄN osaa arvostaa, sillä nämä uusavuttomathan EI OSAA kotona yhtään mitään ellei sotkemista nyt sitten lasketa.

Onko näköjään ap:n anoppikin löytänyt palstalle? Jos, niin totuus taitaa vähän kirpaista anoppia?

Vierailija kirjoitti:

Pitäis olla kiitollinen kaikesta anopin avusta, mutta enpä ihmettele ettei uusavuton miniäreppana sitäKÄÄN osaa arvostaa, sillä nämä uusavuttomathan EI OSAA kotona yhtään mitään ellei sotkemista nyt sitten lasketa.

Mitä "apua". Jos ei työpanosta haluta, onko se silloin "apu"?

Vierailija kirjoitti:

Äh, omam äitini on ihan samanlainen. Eikä se oikeasti tarkoita pahalla, vaan haluaa auttaa ja tykkää siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Jonkin aikaa jaksoin asiasta aina huomauttaa ja muistuttaa, että aikuisena ihmisenä osaan kyllä itse ja enemmän ärsyttää se, että toinen alkaa siivota (tuntuu, että arvostelee omaa siivousintoani ja -taitoani) kuin ilahduttaa saatu apu. Mutta ei vanha koira opi uusia temppuja.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että koska äitini on minulle rakas, enkä halua välejä katkaista ja koska toista ihmistä en voi muuttaa, mutta omaa asennettani voin, ei auta kuin opetella uusi asenne. Niinpä nykyään, kun tiedän äidin olevan tulossa käymään, asennoidun jo valmiiksi niin, ettei pariin päivään tarvitse ruokaa laittaa. Lisäksi opettelin ilahtumaan siitä, että eipä tarvitse tällä viikolla sitten vessaakaan pestä tai pölyjä pyyhkiä. Hetki siinä opetellessa meni ja alku oli vähän hampaat irvessä väkisin hymyn vääntämistä, mutta nykyään osaan ihan oikeasti iloita noista eleistä. Etenkin, kun oikeasti myös tiedän, että toinen tekee asiat hyvällä ja tuon ikäluokan naiselle se nyt vain on tapa näyttää välittämistään. 

Eli yksi vaihtoehto on se, että oikeasti hyväksyt anopin sellaisena kuin tämä on ja yrität muokata oman asenteesi kaikesta ärsytyksestä huolimatta positiiviseksi. Ei se helppoa ole, mutta saattaa kannattaa kaikkien osapuolten kannalta asiaa tarkasteltaessa.

Ei tämä auta kuin anopin kannalta asiaa tarkasteltuna. Miksi miniän pitäisi olla sivustakatsoja omassa kodissaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis olla kiitollinen kaikesta anopin avusta, mutta enpä ihmettele ettei uusavuton miniäreppana sitäKÄÄN osaa arvostaa, sillä nämä uusavuttomathan EI OSAA kotona yhtään mitään ellei sotkemista nyt sitten lasketa.

Mitä "apua". Jos ei työpanosta haluta, onko se silloin "apu"?

Kolme osumaa, uppos, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Pitäis olla kiitollinen kaikesta anopin avusta, mutta enpä ihmettele ettei uusavuton miniäreppana sitäKÄÄN osaa arvostaa, sillä nämä uusavuttomathan EI OSAA kotona yhtään mitään ellei sotkemista nyt sitten lasketa.

Heh, tässä ^ esimerkki tyypistä joka siivoaa vain jotta joku olisi hänelle kiitollisuudenvelassa eli kokisi itse olevansa parempi.