Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Se tunne kun tajuaa haastattelussa että et tule valituksi
08.01.2018 |
Onko kokemusta? Vielä sen perään epätoivoiset vihjailut, jos nyt kuitenkin ottaisitte. Jälkeen päin ajattelin, että lörpöttelinköhän liikaa.
Kommentit (9)
Juu, sellainen vaivaantunut molemminpuolinen hiljaisuus jossain kohtaa. Huomaa ettei haastattelija ole yhtään kiinnostunut, miettii jo miten lopettaisi tilanteen nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tunne, kun haastattelussa tajuaa, että ei haluakaan tähän työpaikkaan.
Mutta joo, haastatteluissa on tullut ravattua niin, että työpaikka ei ole itsestäänselvyys. Ja siellä viihtyminen on tietenkin kiinni myös omasta asenteesta ja jokainen meistä on osa työpaikan ilmapiiriä... No tsemppiä sulle!
Vierailija kirjoitti:
Se tunne, kun haastattelussa tajuaa, että ei haluakaan tähän työpaikkaan.
tai kun se kun tajuat että työ ei ollutkaan mitä haastattelussa annettiin ymmärtää.
ap
Olin kerran haastattelussa, jossa haastattelijat sanoivat suoraan että olet ihan liian pätevä, mutta me vaan haluttiin nähdä minkänäköinen ihminen olet.
Se olisi ollut osa-aikatyötä, jonka olisin voinut sovittaa siihen elämäntilanteeseeni. Eihän kukaan nyt osa-aikatyötä hae, jos olisi rahkeita käydä kokopäiväisesti töissä... Tai siis minun mielestä.
Saatoin silti olla hivenen epätoivoinen loppuhaastattelun ajan. Että ottakaa nyt kuitenkin.
Jep.
Tuttu tunne.
Tajusin haastattelun aikana, että hakevat nuorempaa, juuri koulusta valmistunutta, kilttiä ja alistuvaa, tekijää ilman näkemyksiä.
En edes tajua, miksi ottivat minut mukaan haastatteluun. Kielteinen lopputulos oli selvä jo haastattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran haastattelussa, jossa haastattelijat sanoivat suoraan että olet ihan liian pätevä, mutta me vaan haluttiin nähdä minkänäköinen ihminen olet.
Se olisi ollut osa-aikatyötä, jonka olisin voinut sovittaa siihen elämäntilanteeseeni. Eihän kukaan nyt osa-aikatyötä hae, jos olisi rahkeita käydä kokopäiväisesti töissä... Tai siis minun mielestä.
Saatoin silti olla hivenen epätoivoinen loppuhaastattelun ajan. Että ottakaa nyt kuitenkin.
En muuten tajua työnantajien kielteistä suhtautumista 2 osa-aikatyöhön. Jos ei ole tarjota toiselle kokopäivätyötä ja alkeellista toimeentuloa, miten kehtaa nyrpistellä asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erehdyin vielä kysymään palkasta.
Aijai, emämoka, eihän nykyään makseta palkkaa työntekijöille.
Alue: Aihe vapaa
Tuttu tunne. Sitten loppuaika teeskennellään, että kumpikaan ei tajua tilannetta ja mietitään, milloin on aika poistua teennäisesti hymyillen. Tekisi hyvää kokeilla niillekin, joilla on nyt vielä toistaiseksi työpaikka. Kuka vaan voi nykyään saada kenkää.