Lue keskustelun säännöt.
Eskarilaisella ei kavereita
Lapsella ei ole kavereita. Hän ei osoita mitään kiinnostusta ketään lasta kohtaan niin, että puhuisi näistä vapaa-ajalla. Hän on aina ollut kaikkialla se "ylimääräinen". Tarha-aikana asiaan en niin kiinnittänyt huomiota, koska leikki aina pienemmän sisarensa kanssa, joten ei jäänyt kokonaan yksin. Silloin hänet kyllä otettiin leikkeihin mukaan ja tarhatädit aina kehuivat, että on pidetty leikkikaveri. Semmoista hyvää ystävää ei kuitenkaan löytynyt. Eskarin alettua homma muuttui. Jäi taas yksin ja nyt on alkanut tulla sanomista, että vie lelut ja on ilkeä muille. Ei siis ihme, ettei kavereita löydy... Mutta kun en tiedä, mistä tuo yllättävä ilkeys ja leikkimisvaikeudet johtuvat. Ovatko ne siitä, että jäi jo alkuun ulkopuoliseksi vai ovatko ne osa jotain uhmaa vai ihan vaan hankalaa luonnetta. Alan vaan pelkäämään, että jää pian kokonaan ilman kaveria, jos sama meno jatkuu.
Synttärikutsuilta lapsi jätetään väliin koko ajan. Yhden kutsun on saanut, mihin kutsuttiin koko luokka. Kusuja ei jaeta esikoulussa, mutta kyllähän lapset niistä puhuvat. Eli tietää, että hänet suljetaan pois ryhmästä.
Mitä voin tehdä, jotta lapsi saisi kavereita? Miten voin opettaa hänelle leikkimisen ja kaveruuden taitoja, jos kavereita ei ole. Pitääkö vain alkaa kutsumaan leikkikavereita kotiin ja toivoa, että joku sitten tulisi. Olen monesti kysynyt, kutsuttaisiinko joku kylään, mutta lapsi ei halua. Pitäisikö silti kutsua? Tiedän, että muut lapset tapaavat myös vapaa-ajalla. Meillä on muita saman ikäisiä leikkikavereita ja heidän kanssaan leikit sujuvat aina hyvin. Osaa yhdessä sopia leikeistä, ei omi leluja, ei ole ilkeä. Päin vastoin, on usein todella kiltti muita kohtaan. Ovat vain sellaisia, joita ei ole mahdollista usein nähdä.
Koko eskariin meneminen on tuskaa ja taistelua. En tiedä, auttaisiko asiaa, jos hänellä olisi siellä joku kaveri, jonka kanssa odottaisi leikkimistä.
Onko ihan normaalia, ettei esikouluikäinen ole vielä solminut yhtään kaverisuhdetta? Olenko turhaan huolissani...
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Pyydä kavereita kotiin.
Kotihoidosta eskarin aloittava lapsi on valitettavasti usein ulkopuolinen, nämä muut lapset ovat yleensä olleet jo päiväkodissa vuosia samassa ryhmässä ja heillä on ollut huomattavasti enemmän aikaa solmia ystävyyssuhteita.
Myös lapsen luonne vaikuttaa, arka lapsi jää helposti ulkopuoliseksi.
Ole yhteydessä myös eskariin, lapsia on hyvä opettaa siihen, että kaikki saavat osallistua leikkeihin.
Vapaa-ajalla voidaan valita omat kaverit, mutta hoidossa, eskarissa ja koulussa on tultava toimeen kaikkien kanssa.
Lapsi on ollut tarhassa. Tuolloin leikit sujuivat hyvin ja oli pidetty leikkikaveri. Parasta ystävää ei löytynyt tuolloinkaan, vaan oli aina tavallaan se "kolmas pyörä". Leikkimisvaikeudet, ilkeily ym. alkaneet nyt esikoulussa. En tiedä johtuuko siitä, että eskarissa ei enää ollut sisarta hätävarakaverina ja reagoi sitten siihen yksin jäämiseen tuolla tavalla. Jäi siis yksin heti eskarin alettua, kun muut perustivat omat "piirinsä". Vasta sen jälkeen alkoivat nuo ongelmat käytöksessä. Tarhassa kysyin, onko vastaavia ongelmia ollut aiemmin ja tädit eivät meinanneet uskoa, että puhun samasta lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastukset? Naapurit? Löytyiskö ketää samanikäistä tutuista, jota voisit kutsua teille leikkimään? Siis ihan uusi lapsi, jonka kanssa voisi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.
Joku harrastus olisi hyvä, jossa joutuu tekemään tiimissä työtä. Ehkä jalkapallo tai esim. judo/paini?
Meillä myös lapsi jäi eskarissa vähän ulkopuoliseksi (muut jäävät eskarin jälkeen vielä "hoitoon" kun itse haen kotiin eskarin päätyttyä). Olen kutsunut sitten kavereita meille leikkimään ja pidettiin isot synttärit, jonne tulivat kaikki eskarikaverit. Oli tosi kivaa ja päästiin itekkin tutustumaan eskarikavereiden vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä kavereita kotiin.
Kotihoidosta eskarin aloittava lapsi on valitettavasti usein ulkopuolinen, nämä muut lapset ovat yleensä olleet jo päiväkodissa vuosia samassa ryhmässä ja heillä on ollut huomattavasti enemmän aikaa solmia ystävyyssuhteita.
Myös lapsen luonne vaikuttaa, arka lapsi jää helposti ulkopuoliseksi.
Ole yhteydessä myös eskariin, lapsia on hyvä opettaa siihen, että kaikki saavat osallistua leikkeihin.
Vapaa-ajalla voidaan valita omat kaverit, mutta hoidossa, eskarissa ja koulussa on tultava toimeen kaikkien kanssa.
Lol
Ei meilläkään tytöllä ollut ketään läheistä ystävää vielä eskari ssa. Oli vaan kaikkien kaveri, tosin oli kyllä kavereita toisin kuin ap. Sydän ystävä on löytynyt vasta nyt tänä syksynä kun on tokalla. En ehkä vielä huolestuisi mutta tosiaan voisit kutsua kavereita teille.
Toivottavasti on iltapäivähoidossa. Siellä katsotaan ettei ketään jätetä leikkien ulkopuolelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tutustuin parhaaseen kaveriini eskarissa. Olimme molemmat yksinäisiä ja meidät laitettiin sitten kahdestaan leikkimään. :D Eli onko sielä muita yksinäisiä?
Meillä oli yksinäinen eskaripoika ja vielä ekallakin oli välkät yksin. Sitten joku " klikkasi" ja pääsi porukoihin ja koko loppualakoulun meillä kävi ovi kun kavereita tuli ja meni. Nyt yläkoululainen suhaa kaiket illat kavereiden kanssa. Meidän pojalla oli selvänä selityksenä että oli ollut kotihoidossa ja muut tunsivat toisensa jo päiväkotiajoilta.
Me vanhemmat ei oikeasti voitu tehdä asialle kauheasti, kehotettiin vain lasta menemään juttelemaan ja leikkeihin mukaan. Vapaa- ajalla kutsuttiin tuttavien lapsia leikkimään.Opettajien patistukset oli aika keinotekoisia myös. Kaveritaitoja opitaan kai omassa tahdissa ja toisille porukkaan mukaan meno on vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti tarvitaan vielä aikuisten tukea. Harrastukset auttoi meillä ja iltapäiväkerho ekalla. Nyt on hyvä tilanne ja tytöllä on koulussa läheisiä ystäviä. Yksi ystävä kun löytyy jotakin kautta, niin rakentakaa sitä suhdetta aktiivisesti. Siitä se lähtee hiljalleen :)!
Meillä oli eskaritytöllä kaverihaasteita. Eskarissa oli 4 tyttöä, mutta jostain syystä tyttöni pääsi mukaan vaan osittain. Tosin siellä oli usein juoksukilpatyyppisiä leikkejä, jossa tyttöni ei ollut hyvä. Hän mieluiten kiipeili telineissä. Onneksi naapurissa oli hyvä kaveri jokapäiväisiin leikkeihin, että tilanne ei häirinnyt häntä.
Ekalla ja toisella luokalla oli myös kaveriporukkaongelmaa. Porukassa oli 5 lasta ja tyttömme helposti hiljaisena putosi pois leikeistä. Tämä oli stressaavaa aikaa itsellenikin, kun yritin auttaa häntä opettajan kanssa. Tilanne oli tosi huono toisen luokan keväällä. Opettaja soitti minulle, että lastani käskytettiin tekemään jotain, jotta kaksi kaverusta pääsi tekemään yhdessä kahdestaan omia juttujaan. Tuolloin siis oli kolmen tytön kimppa kyseessä. Suurin pettymys oli hänelle itselleen se ettei hän saanut luokassa yhtään ystävänpäiväkorttia toisen luokan keväällä. Oudointa tässä kuviossa oli se, että molemmat tytöt leikkivät kouluajan ulkopuolella mielellään tyttäreni kanssa useamman kerran viikossa mutta erikseen. Kolmestaan se juttu ei toiminut siis.
Tilanne helpottui vasta kolmannella luokalla, kun toinen tytöistä vaihtoi koulua. Sydäntä särkevää on kuulla, kuinka toisinaan tyttäreni sanoo, että häntä kiusattiin eka- ja tokaluokalla. Yritin tehdä asialle vaikka mitä, mutta koulussa kaverisuhteet toimi toisena päivänä ja toisena ei. Kouluajan ulkopuolella kaveruussihteet toimivat. Itse olen miettinyt, että syynä oli osittain koulua vaihtaneen tytön dominoivuus ja oman tyttäreni hiljainen luonne. Tärkeintä on se, että annat lapsesi ymmärtää, että teet kaiken tilanteen korjaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä tilanteessa vie lelut ja ilkeilee? Kyselisin hiukan tarkemmin tuosta. Harvoin lapsi edes 6-v uhmassa muuttuu sosiaalisilta taidoiltaan noin paljon.
Tuli mieleen, että ovatkohan eskarin aikuiset tul k inneet tilanteita oikein.
Tai sitten entisiä kavereita ei ole haitannut, että yksi valitseelelut ja määräilee?
Kannattaa kutsua jokunen kaveri kylään.
Lapsesi tarvitsee nyt pikaisesti tukea ja apua, jotta kaverittomuus ei jää pysyväksi ilmiöksi. Ensimmäiseksi pyydä päiväkodin henkilökuntaa pätevämpää porukkaa seuraamaan lapsesi toimintaa. Esimerkiksi psykologi voisi selvittää, mistä ongelmat johtuvat.
Sitten vaadit lapsellesi tarvittavaa kuntoutusta ja tukitoimia.
Mitä pidempään kaverittomuus ja huonot leikkitaidot jatkuvat, sitä vaikeampi kierrettä on katkaista.
Omin konstein en lähtisi tilannetta ratkomaan, vaan ensin asiantuntijoilta vinkit. Älä luota siihen, että tilanne korjaantuu ajan kanssa. Se voi myös vain pahentua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä laittaisin nyt eskarin aikuisille viestiä, että voisivat koettaa havainnoida, mistä ilkeily tms. johtuu ja yrittäisivät auttaa. Oma poikani oli kotihoidettu, mutta kävi ennen eskaria säännöllisesti kerhossa. Pärjäsi muiden kanssa, mutta ei juuri välittänyt muiden seurasta. Eskarin alku oli kauhea, kun lapsi oli arka. En suostu kantamaan syyllisyyttä kotivuosista, sillä kerhoissa tapasi säännöllisesti lapsia, yleensä siis ihan samoja, ei vaihtunut koko ajan. Häntä ei vaan KIINNOSTANUT. Pikku hiljaa eskarivuonna alkoi kiinnostua muista lapsista ja hänellä olikin ihan hyvät sosiaaliset taidot. Myöhemmin poika sai Aspergerin syndrooma -diagnoosin, mikä selittää sitä, että oli vähän "outo lintu", mutta Aspergeriksi sos. taidot ovat olleet aika hyvät. No, lopputulemana sanoisin, että siellä eskarissa pitäisi henkilökunnan tukea ja auttaa lapsia, ei vain kirjata ylös vikoja. Sitä en ymmärrä, että jokaisen lapsen pitäisi viilettää kaikki illat kavereillaan, jos se ei huvita. Niin, nyt poikani on kasiluokalla ja koulussa nimeää kavereikseen kaikki luokkansa pojat (!), mutta vapaa-ajan viettää yksin, perheen kanssa tai pitää yhteyttä kavereihin pelatessaan tietokoneella, ei edelleenkään halua mitään jatkuvaa kasvotusten seurustelua. Ap:n kertomat ilkeilyt leikkimisessä antavat aihetta miettimiseen ja auttamiseen, mutta se, jos eskari-ikäisellä ei ole mitään bestistä, ei minusta ole mitenkään huolestuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten leikki sujuu siskon kanssa. Onko heidän keskinäinen dynamiikka sellainen, että isoveli valitse leikit ja lelut ja sisko tottunut menemään mukana? Minkälaisia leikkejä leikkii kotona kavereiden kanssa? Pärjääkö koskaan isossa porukassa?
Harrastuksiin kannustan minäkin vahvasti. Omilla ujoilla ja aroilla lapsillani harrastuksilla (tytöllä ratsastuksella, pojilla jalkapallolla ja sählyllä) on ollut merkittävä vaikutus itsetunnon kehittymiseen ja sitä myötä sosiaalisissa tilanteissa pärjäämiseen. Vaikkei mitään "parasta kaveria" välttämättä koskaan koulumaailmasta löydykään, itsetunnon kehittyminen on tuonut kaikille merkittävästi rohkeutta ja reippautta kaikkiin tilanteisiin.
No ei kai eskarit nyt vielä mitään ystävyyssuhteita solmi jos ei äidit ole keskenään viihtyviä.
Sillai ne "ystävyyssuhteet" solmitaan että mammat on keskenään.
Pyydä kavereita kotiin.
Kotihoidosta eskarin aloittava lapsi on valitettavasti usein ulkopuolinen, nämä muut lapset ovat yleensä olleet jo päiväkodissa vuosia samassa ryhmässä ja heillä on ollut huomattavasti enemmän aikaa solmia ystävyyssuhteita.
Myös lapsen luonne vaikuttaa, arka lapsi jää helposti ulkopuoliseksi.
Ole yhteydessä myös eskariin, lapsia on hyvä opettaa siihen, että kaikki saavat osallistua leikkeihin.
Vapaa-ajalla voidaan valita omat kaverit, mutta hoidossa, eskarissa ja koulussa on tultava toimeen kaikkien kanssa.