Seksittömästä parisuhteesta lähteminen
Puolisoni on sairauden vuoksi menettänyt seksuaalisen kykynsä ja halunsa. Sairaus on luonteeltaan sellainen, joka laskee elämänlaatua eikä välttämättä parane. Rakastan puolisoani, mutta tiedän, että seksitön suhde ei ole minulle vaihtoehto. Olen hyvin seksuaalinen ihminen, ja kosketus on keskeisin rakkauden kieleni, joten tiedän rakkauden sammuvan tätä menoa. Puolisoni ei ole valmis suhteen avaamiseen. Hän tietää, mitä seksi ja läheisyys minulle merkitsevät mutta ei tarjoa mitään varteenotettavaa ratkaisua.
Kysymykseni on, kuinka kauan yrittäisit tässä tilanteessa korjata tilannetta, ennen kuin lähtisit suhteesta? Mitä tekisit? Mistä etsisit vertaistukea?
Kommentit (41)
Olen vastannut tähän ennenkin, mutta oma periaatteeni on n kuukautta, jossa n on yhdessä vietettyjen vuosien lukumäärä.
Pois vaan tuollaisesta suhteesta, jossa mies on kykenemätön edes petustoimintoihin.
En jättäisi.
Puoliso täälläkin sairauden vuoksi kyvytön.
Meillä on jo niin paljon vuosia takana, ettei seksi ole mikään pointti.
Mä nautin itse kaikesta muusta ja siksi en lähde suhteesta.
Jos seksi merkkaa noin paljon, niin suhde ei ole terve. Kyllä pitää elämässä olla muitakin prioritteetteja. Oikeasti.
Jos hän ei kykene edes normaaliin hellyyteen, tai halua tarjota sinulle edes kainaloa ja käsihoitoa silloin tällöin, olet mielestäni oikeutettu eroon.
Hän saattaa arastella avointa suhdetta syystä, että pelkää sinun rakastuvan seksikumppaniin.
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi.
Puoliso täälläkin sairauden vuoksi kyvytön.
Meillä on jo niin paljon vuosia takana, ettei seksi ole mikään pointti.
Mä nautin itse kaikesta muusta ja siksi en lähde suhteesta.
Jos seksi merkkaa noin paljon, niin suhde ei ole terve. Kyllä pitää elämässä olla muitakin prioritteetteja. Oikeasti.
Jos seksi ei ole "mikään pointti" parisuhteessa, ei tuollainen suhde kyllä ole ihan kunnossa. Seksi on se asia, joka erottaa parisuhteen vaikkapa ystävyydestä. Ilman seksiä ei ole parisuhdettakaan, korkeintaan jonkinlaista elämänkumppanuutta.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei kykene edes normaaliin hellyyteen, tai halua tarjota sinulle edes kainaloa ja käsihoitoa silloin tällöin, olet mielestäni oikeutettu eroon.
Hän saattaa arastella avointa suhdetta syystä, että pelkää sinun rakastuvan seksikumppaniin.
Ei riittäisi kyllä kainalo ja käsihoito minulle. Tarvitsen suhteelta vähän enemmän kuin aivan minimin.
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi.
Puoliso täälläkin sairauden vuoksi kyvytön.
Meillä on jo niin paljon vuosia takana, ettei seksi ole mikään pointti.
Mä nautin itse kaikesta muusta ja siksi en lähde suhteesta.
Jos seksi merkkaa noin paljon, niin suhde ei ole terve. Kyllä pitää elämässä olla muitakin prioritteetteja. Oikeasti.
Mielestäni on epäreilua väheksyä toisen, sinulle tuntemattoman ihmisen seksin tarvetta. Toiset tarvitsevat sitä enemmän kuin toiset.
Aloittaja, aiheuttaako sairaus fyysisiä ongelmia (kuten liikkuvuuden vaikeutta) vai onko kyseessä esimerkiksi lääkitys? Suoraan en parisuhteesta lähtisi, jos keinoja on vielä kokeilematta.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei kykene edes normaaliin hellyyteen, tai halua tarjota sinulle edes kainaloa ja käsihoitoa silloin tällöin, olet mielestäni oikeutettu eroon.
Hän saattaa arastella avointa suhdetta syystä, että pelkää sinun rakastuvan seksikumppaniin.
Tiedän kyllä olevani oikeutettu eroon. Olen suhteessa ihan vapaasta halustani. Lähinnä mietin, kuinka kauan on järkevää yrittää korjata suhdetta, ja mitä voisin vielä tehdä. Haluan tietenkin kääntää kaikki kivet, jotta suhteesta voisi saada molempia tyydyttävän. Tällä hetkellä puolisoni tarpeisiin vastataan mutta minun ei, ja se ei tietenkään ole kestävä tilanne. AP
Minusta teidän pitää jutella tuo yhdessä.
Et tarvitse vertaistukea, parisuhteet joskus päättyy. Ehkä olet sellainen joka on yhdessä "kuolemaan" etkä ole jäänyt jätetyksi?
Tai terapiassa voisi puhua? Veikkaan että moni pari joka tahtoo koittaa viimeiseen asti ilottautuu parileirille tai käy pariterapiassa. Te ette ole hulluja että kävisitte siellä.
Minusta seksin puuttuminen suhteesta jossa sitä toinen paljon tahtoo on suuri merkitys miten siinä suhteessa viihtyy. Ajattele jos sinulla olisi liitto joka on hyvä kuten nyt mutta siinä olisi myös seksiä? Vastaavasti vaimo löytää miehen jonka kanssa olisi hyvä olla.
Kenenkään ei kuulu jäädä suhteeseen vain koska sen on joskus aloittanut.
Tässä ei vaimosi voi antaa väkisin sinulle, etkä sinä voi olla ilman seksiä toisen kanssa. Tuo on pattitilanne, itse soittaisin terapia-ajan ja voisi joskus ehkä päättää suhde yhteisellä päätöksellä hänen avulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi.
Puoliso täälläkin sairauden vuoksi kyvytön.
Meillä on jo niin paljon vuosia takana, ettei seksi ole mikään pointti.
Mä nautin itse kaikesta muusta ja siksi en lähde suhteesta.
Jos seksi merkkaa noin paljon, niin suhde ei ole terve. Kyllä pitää elämässä olla muitakin prioritteetteja. Oikeasti.Mielestäni on epäreilua väheksyä toisen, sinulle tuntemattoman ihmisen seksin tarvetta. Toiset tarvitsevat sitä enemmän kuin toiset.
Aloittaja, aiheuttaako sairaus fyysisiä ongelmia (kuten liikkuvuuden vaikeutta) vai onko kyseessä esimerkiksi lääkitys? Suoraan en parisuhteesta lähtisi, jos keinoja on vielä kokeilematta.
Kyseessä on lääketieteellisesti vähän monimutkainen ja erittäin kuormittava tilanne, johon liittyy somaattinen sairaus, somaattisen sairauden lääkitys, somaattisen sairauden ja elämäntilanteen aiheuttama pitkään jatkunut masennus ja masennukseen liittyvä lääkitys. AP
Lakkaa nyt vastaamasta puolisosi tarpeisiin, jotta hänelle syntyy motivaatiota selvittää asiaa.
Kyllähän hän voi tyydyttää sinut monella eri tavalla, jos halua löytyy molemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Pois vaan tuollaisesta suhteesta, jossa mies on kykenemätön edes petustoimintoihin.
Missä sanottiin, että tuo puoliso on mies?
Olipa kumpi hyvänsä, mielestäni on erittäin p*skamaista jättää puoliso sitten, kun hän sairastuu eikä voi enää palvella ja palvoa sinua. Rusinat pullasta ja vanha vaihtoon, kun ei enää toimi? Niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa nyt vastaamasta puolisosi tarpeisiin, jotta hänelle syntyy motivaatiota selvittää asiaa.
Kyllähän hän voi tyydyttää sinut monella eri tavalla, jos halua löytyy molemmilta.
Olen toki monta kertaa miettinyt, että miksi minä annan sinulle, mitä tarvitset, kun sinä et kykene samaan. Mutta en ole ryhtynyt tarkoituksellisesti laiminlyömään toisen tarpeita ensinnäkin siksi, että monet tarpeista ovat sellaisia, jotka ovat myös minulle tärkeitä ja ilman niitä parisuhteelta putoaisi kaikki pohja, ja toiseksi, koska en halua rankaista toista siitä, että hän on sairas. Jos uskoisin, että puolisoni pihtaa ilkeyttään tai näpäyttääkseen, voisin näpäyttää takaisin, mutta en oikeasti usko siihen. Kuitenkin tällainen hoitajan ja kämppiksen roolissa oleminen on tavattoman epäseksikästä ja parisuhteen perusteita rapauttavaa, joten tähänkään en halua jäädä.
En voi tehdä puolisolleni enää tämän selvemmäksi, miten nykytilanne minuun vaikuttaa. Hän on tällä hetkellä joko haluton muuttamaan asiaa tai kyvytön siihen, mutta lopputulos on sama. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi.
Puoliso täälläkin sairauden vuoksi kyvytön.
Meillä on jo niin paljon vuosia takana, ettei seksi ole mikään pointti.
Mä nautin itse kaikesta muusta ja siksi en lähde suhteesta.
Jos seksi merkkaa noin paljon, niin suhde ei ole terve. Kyllä pitää elämässä olla muitakin prioritteetteja. Oikeasti.Mielestäni on epäreilua väheksyä toisen, sinulle tuntemattoman ihmisen seksin tarvetta. Toiset tarvitsevat sitä enemmän kuin toiset.
Aloittaja, aiheuttaako sairaus fyysisiä ongelmia (kuten liikkuvuuden vaikeutta) vai onko kyseessä esimerkiksi lääkitys? Suoraan en parisuhteesta lähtisi, jos keinoja on vielä kokeilematta.
Kyseessä on lääketieteellisesti vähän monimutkainen ja erittäin kuormittava tilanne, johon liittyy somaattinen sairaus, somaattisen sairauden lääkitys, somaattisen sairauden ja elämäntilanteen aiheuttama pitkään jatkunut masennus ja masennukseen liittyvä lääkitys. AP
Ja seksittömyys on se päällimmäisin ongelma? Ööh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi.
Puoliso täälläkin sairauden vuoksi kyvytön.
Meillä on jo niin paljon vuosia takana, ettei seksi ole mikään pointti.
Mä nautin itse kaikesta muusta ja siksi en lähde suhteesta.
Jos seksi merkkaa noin paljon, niin suhde ei ole terve. Kyllä pitää elämässä olla muitakin prioritteetteja. Oikeasti.Mielestäni on epäreilua väheksyä toisen, sinulle tuntemattoman ihmisen seksin tarvetta. Toiset tarvitsevat sitä enemmän kuin toiset.
Aloittaja, aiheuttaako sairaus fyysisiä ongelmia (kuten liikkuvuuden vaikeutta) vai onko kyseessä esimerkiksi lääkitys? Suoraan en parisuhteesta lähtisi, jos keinoja on vielä kokeilematta.
Kyseessä on lääketieteellisesti vähän monimutkainen ja erittäin kuormittava tilanne, johon liittyy somaattinen sairaus, somaattisen sairauden lääkitys, somaattisen sairauden ja elämäntilanteen aiheuttama pitkään jatkunut masennus ja masennukseen liittyvä lääkitys. AP
Ja seksittömyys on se päällimmäisin ongelma? Ööh
Se on se ongelma, josta avasin tämän ketjun. Sairauksien hoitoon on lääkäreiden apu. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi.
Puoliso täälläkin sairauden vuoksi kyvytön.
Meillä on jo niin paljon vuosia takana, ettei seksi ole mikään pointti.
Mä nautin itse kaikesta muusta ja siksi en lähde suhteesta.
Jos seksi merkkaa noin paljon, niin suhde ei ole terve. Kyllä pitää elämässä olla muitakin prioritteetteja. Oikeasti.Mielestäni on epäreilua väheksyä toisen, sinulle tuntemattoman ihmisen seksin tarvetta. Toiset tarvitsevat sitä enemmän kuin toiset.
Aloittaja, aiheuttaako sairaus fyysisiä ongelmia (kuten liikkuvuuden vaikeutta) vai onko kyseessä esimerkiksi lääkitys? Suoraan en parisuhteesta lähtisi, jos keinoja on vielä kokeilematta.
Kyseessä on lääketieteellisesti vähän monimutkainen ja erittäin kuormittava tilanne, johon liittyy somaattinen sairaus, somaattisen sairauden lääkitys, somaattisen sairauden ja elämäntilanteen aiheuttama pitkään jatkunut masennus ja masennukseen liittyvä lääkitys. AP
Ja seksittömyys on se päällimmäisin ongelma? Ööh
Kyllä se seksuaaliselle ihmiselle on päällimmäisin ongelma jos joutuu - mistä tahansa toisesta johtuvasta syystä - elämään pakkoselibaatissa. Täällä lievempänä sama tilanne, mies on haluton eniten sairauden ja lääkityksen takia. Kyvytön ei kuitenkaan ole emmekä pidä tilannetta toivottomana vaikka lähellä on tilanne että olen lähinnä kaveri / tukihenkilö. Jos aloittajalla ei lapsiakaan ole niin kannattaa erota heti. Kuinka kauan totaalista seksittömyyttä on jatkunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa nyt vastaamasta puolisosi tarpeisiin, jotta hänelle syntyy motivaatiota selvittää asiaa.
Kyllähän hän voi tyydyttää sinut monella eri tavalla, jos halua löytyy molemmilta.
Olen toki monta kertaa miettinyt, että miksi minä annan sinulle, mitä tarvitset, kun sinä et kykene samaan. Mutta en ole ryhtynyt tarkoituksellisesti laiminlyömään toisen tarpeita ensinnäkin siksi, että monet tarpeista ovat sellaisia, jotka ovat myös minulle tärkeitä ja ilman niitä parisuhteelta putoaisi kaikki pohja, ja toiseksi, koska en halua rankaista toista siitä, että hän on sairas. Jos uskoisin, että puolisoni pihtaa ilkeyttään tai näpäyttääkseen, voisin näpäyttää takaisin, mutta en oikeasti usko siihen. Kuitenkin tällainen hoitajan ja kämppiksen roolissa oleminen on tavattoman epäseksikästä ja parisuhteen perusteita rapauttavaa, joten tähänkään en halua jäädä.
En voi tehdä puolisolleni enää tämän selvemmäksi, miten nykytilanne minuun vaikuttaa. Hän on tällä hetkellä joko haluton muuttamaan asiaa tai kyvytön siihen, mutta lopputulos on sama. AP
Jos sinä olet mies ja puoluso nainen niin olet valinnut oikean tien. Jos taas sinä nainen ja puoliso mies niin ainakaan oman elämänkokemukseni miesten korvat eivät aukene valitsemallasi tiellä ja kaikki self help -oppaat vahvistavat saman. Sitä paitsi puhe on vain 10 %. Mies näkee sen 90 %, että teillä on seksiä eikä ongelmaa.
En tarkoita, että näpäytät, kostat tai rankaiset vaan lopettamalla palvelun, avaat kuulo- ja puheyhteyden. Olet valmis jatkamaan heti, kun asia on käsitelty. Näin olen itse joutunut tekemään ja se kyllä toimii, jos mies ei ole masennuksensa nujertama.
Olen itse elänyt etäsuhteesssa, jossa oli hyvinkin hyvää seksiä ja tunsin itseni erittäin halutuksi, siinä joutuu vaan etsimään uusia muotoja vanhan kaavan sijaan. Miehellä kuitenkin toimii puheen lisäksi muu kroppa ja ongelma vain peniksessä ja masennuksessa (joka ikuisesti jatkuessaan on kyllä iso ongelma).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi.
Puoliso täälläkin sairauden vuoksi kyvytön.
Meillä on jo niin paljon vuosia takana, ettei seksi ole mikään pointti.
Mä nautin itse kaikesta muusta ja siksi en lähde suhteesta.
Jos seksi merkkaa noin paljon, niin suhde ei ole terve. Kyllä pitää elämässä olla muitakin prioritteetteja. Oikeasti.Mielestäni on epäreilua väheksyä toisen, sinulle tuntemattoman ihmisen seksin tarvetta. Toiset tarvitsevat sitä enemmän kuin toiset.
Aloittaja, aiheuttaako sairaus fyysisiä ongelmia (kuten liikkuvuuden vaikeutta) vai onko kyseessä esimerkiksi lääkitys? Suoraan en parisuhteesta lähtisi, jos keinoja on vielä kokeilematta.
Kyseessä on lääketieteellisesti vähän monimutkainen ja erittäin kuormittava tilanne, johon liittyy somaattinen sairaus, somaattisen sairauden lääkitys, somaattisen sairauden ja elämäntilanteen aiheuttama pitkään jatkunut masennus ja masennukseen liittyvä lääkitys. AP
Ja seksittömyys on se päällimmäisin ongelma? Ööh
Kyllä se seksuaaliselle ihmiselle on päällimmäisin ongelma jos joutuu - mistä tahansa toisesta johtuvasta syystä - elämään pakkoselibaatissa.
Kirjoittaako tähän ketjuun tyystin eri ihmiset kuin niihin, joissa mies on jättämässä "pihtaavan" puolison ja saa sangoittain kakkaa niskaansa?
Minusta olisi kauheaa, jos kävisi ilmi, että kumppanini on valmis eroamaan minusta niinkin pienen osasen kuin seksin vuoksi. Silloin olisin selkeästikin epäonnistunut valinnassani. Seksisuhteissa tietysti seksi on pääosassa, mutta parisuhteeseen mentäessä on ainakin minulle kyse jo paljosta muustakin.
Nyt en ymmmärrä. Onko hän myös halvaantunut vai veikö sairaus myös kyvyn antaa läheisyyttä?