Lue keskustelun säännöt.
Seksittömästä parisuhteesta lähteminen
07.01.2018 |
Puolisoni on sairauden vuoksi menettänyt seksuaalisen kykynsä ja halunsa. Sairaus on luonteeltaan sellainen, joka laskee elämänlaatua eikä välttämättä parane. Rakastan puolisoani, mutta tiedän, että seksitön suhde ei ole minulle vaihtoehto. Olen hyvin seksuaalinen ihminen, ja kosketus on keskeisin rakkauden kieleni, joten tiedän rakkauden sammuvan tätä menoa. Puolisoni ei ole valmis suhteen avaamiseen. Hän tietää, mitä seksi ja läheisyys minulle merkitsevät mutta ei tarjoa mitään varteenotettavaa ratkaisua.
Kysymykseni on, kuinka kauan yrittäisit tässä tilanteessa korjata tilannetta, ennen kuin lähtisit suhteesta? Mitä tekisit? Mistä etsisit vertaistukea?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa nyt vastaamasta puolisosi tarpeisiin, jotta hänelle syntyy motivaatiota selvittää asiaa.
Kyllähän hän voi tyydyttää sinut monella eri tavalla, jos halua löytyy molemmilta.
Olen toki monta kertaa miettinyt, että miksi minä annan sinulle, mitä tarvitset, kun sinä et kykene samaan. Mutta en ole ryhtynyt tarkoituksellisesti laiminlyömään toisen tarpeita ensinnäkin siksi, että monet tarpeista ovat sellaisia, jotka ovat myös minulle tärkeitä ja ilman niitä parisuhteelta putoaisi kaikki pohja, ja toiseksi, koska en halua rankaista toista siitä, että hän on sairas. Jos uskoisin, että puolisoni pihtaa ilkeyttään tai näpäyttääkseen, voisin näpäyttää takaisin, mutta en oikeasti usko siihen. Kuitenkin tällainen hoitajan ja kämppiksen roolissa oleminen on tavattoman epäseksikästä ja parisuhteen perusteita rapauttavaa, joten tähänkään en halua jäädä.
En voi tehdä puolisolleni enää tämän selvemmäksi, miten nykytilanne minuun vaikuttaa. Hän on tällä hetkellä joko haluton muuttamaan asiaa tai kyvytön siihen, mutta lopputulos on sama. AP
Jos sinä olet mies ja puoluso nainen niin olet valinnut oikean tien. Jos taas sinä nainen ja puoliso mies niin ainakaan oman elämänkokemukseni miesten korvat eivät aukene valitsemallasi tiellä ja kaikki self help -oppaat vahvistavat saman. Sitä paitsi puhe on vain 10 %. Mies näkee sen 90 %, että teillä on seksiä eikä ongelmaa.
En tarkoita, että näpäytät, kostat tai rankaiset vaan lopettamalla palvelun, avaat kuulo- ja puheyhteyden. Olet valmis jatkamaan heti, kun asia on käsitelty. Näin olen itse joutunut tekemään ja se kyllä toimii, jos mies ei ole masennuksensa nujertama.
Olen itse elänyt etäsuhteesssa, jossa oli hyvinkin hyvää seksiä ja tunsin itseni erittäin halutuksi, siinä joutuu vaan etsimään uusia muotoja vanhan kaavan sijaan. Miehellä kuitenkin toimii puheen lisäksi muu kroppa ja ongelma vain peniksessä ja masennuksessa (joka ikuisesti jatkuessaan on kyllä iso ongelma).
Aika jännästi olet tässä tehnyt eroa miesten ja naisten välille, tai oikeastaan kääntänyt asian päälaelleen. Se perinteinen ja edelleen ylivoimaisesti tavallaisin asetelma, on pihtaava nainen, eikä suinkaan pihtaava mies. Tälläkin palstalla saa jatkuvasti lukea miten vuosienkin seksitön kausi ei ole mikään ongelma, miten seksiä tarvitseva mies on alhaisin olento maan päällä, ja muuta sen tyylistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi kauheaa, jos kävisi ilmi, että kumppanini on valmis eroamaan minusta niinkin pienen osasen kuin seksin vuoksi. Silloin olisin selkeästikin epäonnistunut valinnassani. Seksisuhteissa tietysti seksi on pääosassa, mutta parisuhteeseen mentäessä on ainakin minulle kyse jo paljosta muustakin.
Kuvittele, että oma kumppanisi ei haluaisi käydä kanssasi enää keskusteluja vaan murahtelisi lyhyitä lauseita vastaukseksi. Tai että hän ei haluaisi tehdä kanssasi muuta yhteistä kuin katsoa televisiota. Veikkaan, että sinäkin olisit taipuvainen luopumaan suhteesta niinkin pienten asioiden kuin keskustelujen tai yhteisen ajankäytön vuoksi, vaikka suhteessa on kyse "paljosta muustakin".
Sama juttu seksin kanssa.
Minulle parisuhteen pohja on luja kumppanuus, johon kuuluu juuri tuo keskusteleminen ja yhdessä tekeminen. Ei välinearvo seksin kautta. Seksi on sivutuote, sitä on jos sitä on, jos ei, sitten ei. Ja pyrinkin valitsemaan kumppanini niin, että parisuhdekäsitys olisi samanlainen molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi kauheaa, jos kävisi ilmi, että kumppanini on valmis eroamaan minusta niinkin pienen osasen kuin seksin vuoksi. Silloin olisin selkeästikin epäonnistunut valinnassani. Seksisuhteissa tietysti seksi on pääosassa, mutta parisuhteeseen mentäessä on ainakin minulle kyse jo paljosta muustakin.
Kuvittele, että oma kumppanisi ei haluaisi käydä kanssasi enää keskusteluja vaan murahtelisi lyhyitä lauseita vastaukseksi. Tai että hän ei haluaisi tehdä kanssasi muuta yhteistä kuin katsoa televisiota. Veikkaan, että sinäkin olisit taipuvainen luopumaan suhteesta niinkin pienten asioiden kuin keskustelujen tai yhteisen ajankäytön vuoksi, vaikka suhteessa on kyse "paljosta muustakin".
Sama juttu seksin kanssa.
Minulle parisuhteen pohja on luja kumppanuus, johon kuuluu juuri tuo keskusteleminen ja yhdessä tekeminen. Ei välinearvo seksin kautta. Seksi on sivutuote, sitä on jos sitä on, jos ei, sitten ei. Ja pyrinkin valitsemaan kumppanini niin, että parisuhdekäsitys olisi samanlainen molemmilla.
Niin, ja toisille taas se keskusteleminen on sivutuote ja seksi ja läheisyys se tapa, jolla koetaan yhteyttä omaan kumppaniin. Mitä tässä et ymmärrä?
Jos toinen ei näe asiassa ongelmaa eikä ole valmis ponnistelemaan sen ratkaisemiseksi, ei suhteella ole mitään toivoa. Kannattaa lähteä, ennen kuin katkeroituu lopullisesti.
Itse heterona naisena haluan olla suhteessa miehen kanssa juuri siksi, että hän on mies ja täydentää minua. Tähän kuuluu erittäin oleellisena osana seksi ja siihen liittyvä läheisyys. En halua mieheltä pelkästään henkistä kumppanuutta ja halauksia, niitä saan ystäviltänikin. Ymmärrän että on olemassa ihmisiä joita seksi ei kiinnosta, mutta uskoakseni he ovat vähemmistö. Suhteen muuttumista hiljalleen seksittömäksi ei tarvitse hyväksyä, mikäli itselle seksi on tärkeä asia. Jos yhdessä halutaan kaikesta huolimatta pysyä, on toinen mielestäni oikeutettu etsimään itselleen "erillisen" seksikumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi.
Puoliso täälläkin sairauden vuoksi kyvytön.
Meillä on jo niin paljon vuosia takana, ettei seksi ole mikään pointti.
Mä nautin itse kaikesta muusta ja siksi en lähde suhteesta.
Jos seksi merkkaa noin paljon, niin suhde ei ole terve. Kyllä pitää elämässä olla muitakin prioritteetteja. Oikeasti.
Sanoo hän, joka "nauttii itse kaikesta muusta". Newsflash: ihmisiä on erilaisia ja sinulle fyysinen läheisyys ei näemmä ole ensisijainen rakkauden kieli. Mites, jos omassa suhteessasi ei rakkautta osoitettaisi sillä tavalla x, joka on sinulle kaikkein tärkein?
T. Ei ap
Parisuhteeseen ei pidä lähteä sillä ajatuksella, että siitä olisi tukea ja turvaa vaikealla hetkellä. Jos nuorehkona ihmisenä vaikka sairastuu, niin kyllä se puoliso herkästi nostaa kytkintä, jos vain hänellä kysyntää on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa nyt vastaamasta puolisosi tarpeisiin, jotta hänelle syntyy motivaatiota selvittää asiaa.
Kyllähän hän voi tyydyttää sinut monella eri tavalla, jos halua löytyy molemmilta.
Olen toki monta kertaa miettinyt, että miksi minä annan sinulle, mitä tarvitset, kun sinä et kykene samaan. Mutta en ole ryhtynyt tarkoituksellisesti laiminlyömään toisen tarpeita ensinnäkin siksi, että monet tarpeista ovat sellaisia, jotka ovat myös minulle tärkeitä ja ilman niitä parisuhteelta putoaisi kaikki pohja, ja toiseksi, koska en halua rankaista toista siitä, että hän on sairas. Jos uskoisin, että puolisoni pihtaa ilkeyttään tai näpäyttääkseen, voisin näpäyttää takaisin, mutta en oikeasti usko siihen. Kuitenkin tällainen hoitajan ja kämppiksen roolissa oleminen on tavattoman epäseksikästä ja parisuhteen perusteita rapauttavaa, joten tähänkään en halua jäädä.
En voi tehdä puolisolleni enää tämän selvemmäksi, miten nykytilanne minuun vaikuttaa. Hän on tällä hetkellä joko haluton muuttamaan asiaa tai kyvytön siihen, mutta lopputulos on sama. AP
Jos sinä olet mies ja puoluso nainen niin olet valinnut oikean tien. Jos taas sinä nainen ja puoliso mies niin ainakaan oman elämänkokemukseni miesten korvat eivät aukene valitsemallasi tiellä ja kaikki self help -oppaat vahvistavat saman. Sitä paitsi puhe on vain 10 %. Mies näkee sen 90 %, että teillä on seksiä eikä ongelmaa.
En tarkoita, että näpäytät, kostat tai rankaiset vaan lopettamalla palvelun, avaat kuulo- ja puheyhteyden. Olet valmis jatkamaan heti, kun asia on käsitelty. Näin olen itse joutunut tekemään ja se kyllä toimii, jos mies ei ole masennuksensa nujertama.
Olen itse elänyt etäsuhteesssa, jossa oli hyvinkin hyvää seksiä ja tunsin itseni erittäin halutuksi, siinä joutuu vaan etsimään uusia muotoja vanhan kaavan sijaan. Miehellä kuitenkin toimii puheen lisäksi muu kroppa ja ongelma vain peniksessä ja masennuksessa (joka ikuisesti jatkuessaan on kyllä iso ongelma).
Aika jännästi olet tässä tehnyt eroa miesten ja naisten välille, tai oikeastaan kääntänyt asian päälaelleen. Se perinteinen ja edelleen ylivoimaisesti tavallaisin asetelma, on pihtaava nainen, eikä suinkaan pihtaava mies. Tälläkin palstalla saa jatkuvasti lukea miten vuosienkin seksitön kausi ei ole mikään ongelma, miten seksiä tarvitseva mies on alhaisin olento maan päällä, ja muuta sen tyylistä.
Nyt en kyllä ymmärrä kommentistasi juuri mitään. Tässä ei ollut tarkoitus miettiä mitään yleismaailmallisia pihtaamisia vaan ap:n ongelmaa: 1. Onko heillä mahdollista löytää yhteinen tapa toteuttaa yhdessä seksuaalisuuttaan (on, jos estot ja miehen masennus eivät ole ylitsepääsemätön este) 2. Miten saadaan asia keskusteltua, kun miestä ei kiinnosta tähänastinen puhe
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteeseen ei pidä lähteä sillä ajatuksella, että siitä olisi tukea ja turvaa vaikealla hetkellä. Jos nuorehkona ihmisenä vaikka sairastuu, niin kyllä se puoliso herkästi nostaa kytkintä, jos vain hänellä kysyntää on.
Tämä ajatus taas on todella kaukana siitä mitä itse elämässä ja parisuhteessa pidän tärkeänä ja arvokkaana. Olen myös luvannut rakastaa niin myötä- kuin vastamäessäkin enkä tee sellasia lupauksia miettimättä mitä se oikeasti voi käytännössä tarkoittaa. Toivottavasti ei kukaan muukaan. En myöskään ole törmännyt missään lähipiirissäni tällaiseen ajatukseen, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi.
Puoliso täälläkin sairauden vuoksi kyvytön.
Meillä on jo niin paljon vuosia takana, ettei seksi ole mikään pointti.
Mä nautin itse kaikesta muusta ja siksi en lähde suhteesta.
Jos seksi merkkaa noin paljon, niin suhde ei ole terve. Kyllä pitää elämässä olla muitakin prioritteetteja. Oikeasti.Jos seksi ei ole "mikään pointti" parisuhteessa, ei tuollainen suhde kyllä ole ihan kunnossa. Seksi on se asia, joka erottaa parisuhteen vaikkapa ystävyydestä. Ilman seksiä ei ole parisuhdettakaan, korkeintaan jonkinlaista elämänkumppanuutta.
Ihmiset ovat erilaisia. Joku ei kaipaa ollenkaan seksiä, toisille riittää esim. kerran kuukaudessa ja jotkut taas haluavat joka päivä. Ongelma on siinä, jos pariskunnan tarpeet eivät kohtaa, silloin pitää löytää jonkinlainen kompromissi niin, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa nyt vastaamasta puolisosi tarpeisiin, jotta hänelle syntyy motivaatiota selvittää asiaa.
Kyllähän hän voi tyydyttää sinut monella eri tavalla, jos halua löytyy molemmilta.
Olen toki monta kertaa miettinyt, että miksi minä annan sinulle, mitä tarvitset, kun sinä et kykene samaan. Mutta en ole ryhtynyt tarkoituksellisesti laiminlyömään toisen tarpeita ensinnäkin siksi, että monet tarpeista ovat sellaisia, jotka ovat myös minulle tärkeitä ja ilman niitä parisuhteelta putoaisi kaikki pohja, ja toiseksi, koska en halua rankaista toista siitä, että hän on sairas. Jos uskoisin, että puolisoni pihtaa ilkeyttään tai näpäyttääkseen, voisin näpäyttää takaisin, mutta en oikeasti usko siihen. Kuitenkin tällainen hoitajan ja kämppiksen roolissa oleminen on tavattoman epäseksikästä ja parisuhteen perusteita rapauttavaa, joten tähänkään en halua jäädä.
En voi tehdä puolisolleni enää tämän selvemmäksi, miten nykytilanne minuun vaikuttaa. Hän on tällä hetkellä joko haluton muuttamaan asiaa tai kyvytön siihen, mutta lopputulos on sama. AP
Jos sinä olet mies ja puoluso nainen niin olet valinnut oikean tien. Jos taas sinä nainen ja puoliso mies niin ainakaan oman elämänkokemukseni miesten korvat eivät aukene valitsemallasi tiellä ja kaikki self help -oppaat vahvistavat saman. Sitä paitsi puhe on vain 10 %. Mies näkee sen 90 %, että teillä on seksiä eikä ongelmaa.
En tarkoita, että näpäytät, kostat tai rankaiset vaan lopettamalla palvelun, avaat kuulo- ja puheyhteyden. Olet valmis jatkamaan heti, kun asia on käsitelty. Näin olen itse joutunut tekemään ja se kyllä toimii, jos mies ei ole masennuksensa nujertama.
Olen itse elänyt etäsuhteesssa, jossa oli hyvinkin hyvää seksiä ja tunsin itseni erittäin halutuksi, siinä joutuu vaan etsimään uusia muotoja vanhan kaavan sijaan. Miehellä kuitenkin toimii puheen lisäksi muu kroppa ja ongelma vain peniksessä ja masennuksessa (joka ikuisesti jatkuessaan on kyllä iso ongelma).
Aika jännästi olet tässä tehnyt eroa miesten ja naisten välille, tai oikeastaan kääntänyt asian päälaelleen. Se perinteinen ja edelleen ylivoimaisesti tavallaisin asetelma, on pihtaava nainen, eikä suinkaan pihtaava mies. Tälläkin palstalla saa jatkuvasti lukea miten vuosienkin seksitön kausi ei ole mikään ongelma, miten seksiä tarvitseva mies on alhaisin olento maan päällä, ja muuta sen tyylistä.
Nyt en kyllä ymmärrä kommentistasi juuri mitään. Tässä ei ollut tarkoitus miettiä mitään yleismaailmallisia pihtaamisia vaan ap:n ongelmaa: 1. Onko heillä mahdollista löytää yhteinen tapa toteuttaa yhdessä seksuaalisuuttaan (on, jos estot ja miehen masennus eivät ole ylitsepääsemätön este) 2. Miten saadaan asia keskusteltua, kun miestä ei kiinnosta tähänastinen puhe
"Jos sinä olet mies ja puoluso nainen niin olet valinnut oikean tien. Jos taas sinä nainen ja puoliso mies niin ainakaan oman elämänkokemukseni miesten korvat eivät aukene valitsemallasi tiellä ja kaikki self help -oppaat vahvistavat saman."
Jos et ymmärrä niin virkistän muistiasi. Tuossa olet täysin väärässä, eikä hänen valitsema tie onnistu paremmin tai huonommin riippuen sukupuolesta. Itsekäs haluton ei näe ongelmaa, koska seksittömyys ei ole hänelle ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa nyt vastaamasta puolisosi tarpeisiin, jotta hänelle syntyy motivaatiota selvittää asiaa.
Kyllähän hän voi tyydyttää sinut monella eri tavalla, jos halua löytyy molemmilta.
Olen toki monta kertaa miettinyt, että miksi minä annan sinulle, mitä tarvitset, kun sinä et kykene samaan. Mutta en ole ryhtynyt tarkoituksellisesti laiminlyömään toisen tarpeita ensinnäkin siksi, että monet tarpeista ovat sellaisia, jotka ovat myös minulle tärkeitä ja ilman niitä parisuhteelta putoaisi kaikki pohja, ja toiseksi, koska en halua rankaista toista siitä, että hän on sairas. Jos uskoisin, että puolisoni pihtaa ilkeyttään tai näpäyttääkseen, voisin näpäyttää takaisin, mutta en oikeasti usko siihen. Kuitenkin tällainen hoitajan ja kämppiksen roolissa oleminen on tavattoman epäseksikästä ja parisuhteen perusteita rapauttavaa, joten tähänkään en halua jäädä.
En voi tehdä puolisolleni enää tämän selvemmäksi, miten nykytilanne minuun vaikuttaa. Hän on tällä hetkellä joko haluton muuttamaan asiaa tai kyvytön siihen, mutta lopputulos on sama. AP
Jos sinä olet mies ja puoluso nainen niin olet valinnut oikean tien. Jos taas sinä nainen ja puoliso mies niin ainakaan oman elämänkokemukseni miesten korvat eivät aukene valitsemallasi tiellä ja kaikki self help -oppaat vahvistavat saman. Sitä paitsi puhe on vain 10 %. Mies näkee sen 90 %, että teillä on seksiä eikä ongelmaa.
En tarkoita, että näpäytät, kostat tai rankaiset vaan lopettamalla palvelun, avaat kuulo- ja puheyhteyden. Olet valmis jatkamaan heti, kun asia on käsitelty. Näin olen itse joutunut tekemään ja se kyllä toimii, jos mies ei ole masennuksensa nujertama.
Olen itse elänyt etäsuhteesssa, jossa oli hyvinkin hyvää seksiä ja tunsin itseni erittäin halutuksi, siinä joutuu vaan etsimään uusia muotoja vanhan kaavan sijaan. Miehellä kuitenkin toimii puheen lisäksi muu kroppa ja ongelma vain peniksessä ja masennuksessa (joka ikuisesti jatkuessaan on kyllä iso ongelma).
Aika jännästi olet tässä tehnyt eroa miesten ja naisten välille, tai oikeastaan kääntänyt asian päälaelleen. Se perinteinen ja edelleen ylivoimaisesti tavallaisin asetelma, on pihtaava nainen, eikä suinkaan pihtaava mies. Tälläkin palstalla saa jatkuvasti lukea miten vuosienkin seksitön kausi ei ole mikään ongelma, miten seksiä tarvitseva mies on alhaisin olento maan päällä, ja muuta sen tyylistä.
Nyt en kyllä ymmärrä kommentistasi juuri mitään. Tässä ei ollut tarkoitus miettiä mitään yleismaailmallisia pihtaamisia vaan ap:n ongelmaa: 1. Onko heillä mahdollista löytää yhteinen tapa toteuttaa yhdessä seksuaalisuuttaan (on, jos estot ja miehen masennus eivät ole ylitsepääsemätön este) 2. Miten saadaan asia keskusteltua, kun miestä ei kiinnosta tähänastinen puhe
"Jos sinä olet mies ja puoluso nainen niin olet valinnut oikean tien. Jos taas sinä nainen ja puoliso mies niin ainakaan oman elämänkokemukseni miesten korvat eivät aukene valitsemallasi tiellä ja kaikki self help -oppaat vahvistavat saman."
Jos et ymmärrä niin virkistän muistiasi. Tuossa olet täysin väärässä, eikä hänen valitsema tie onnistu paremmin tai huonommin riippuen sukupuolesta. Itsekäs haluton ei näe ongelmaa, koska seksittömyys ei ole hänelle ongelma.
Miehet eivät kuuntele eivätkä kuule, etenkään, jos puhetta on paljon. Naiset taas kuuntelevat. Eihän tuossa päästä ongelmaan käsiksi ennen kuin kommunikaatiokanava on auki. Joskus se avautuu miehillä vasta eroilmoituksella, mutta silloin on usein liian myöhäistä ja korjattavissakin olleita liittoja päättyy 'turhaan'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa nyt vastaamasta puolisosi tarpeisiin, jotta hänelle syntyy motivaatiota selvittää asiaa.
Kyllähän hän voi tyydyttää sinut monella eri tavalla, jos halua löytyy molemmilta.
Olen toki monta kertaa miettinyt, että miksi minä annan sinulle, mitä tarvitset, kun sinä et kykene samaan. Mutta en ole ryhtynyt tarkoituksellisesti laiminlyömään toisen tarpeita ensinnäkin siksi, että monet tarpeista ovat sellaisia, jotka ovat myös minulle tärkeitä ja ilman niitä parisuhteelta putoaisi kaikki pohja, ja toiseksi, koska en halua rankaista toista siitä, että hän on sairas. Jos uskoisin, että puolisoni pihtaa ilkeyttään tai näpäyttääkseen, voisin näpäyttää takaisin, mutta en oikeasti usko siihen. Kuitenkin tällainen hoitajan ja kämppiksen roolissa oleminen on tavattoman epäseksikästä ja parisuhteen perusteita rapauttavaa, joten tähänkään en halua jäädä.
En voi tehdä puolisolleni enää tämän selvemmäksi, miten nykytilanne minuun vaikuttaa. Hän on tällä hetkellä joko haluton muuttamaan asiaa tai kyvytön siihen, mutta lopputulos on sama. AP
Jos sinä olet mies ja puoluso nainen niin olet valinnut oikean tien. Jos taas sinä nainen ja puoliso mies niin ainakaan oman elämänkokemukseni miesten korvat eivät aukene valitsemallasi tiellä ja kaikki self help -oppaat vahvistavat saman. Sitä paitsi puhe on vain 10 %. Mies näkee sen 90 %, että teillä on seksiä eikä ongelmaa.
En tarkoita, että näpäytät, kostat tai rankaiset vaan lopettamalla palvelun, avaat kuulo- ja puheyhteyden. Olet valmis jatkamaan heti, kun asia on käsitelty. Näin olen itse joutunut tekemään ja se kyllä toimii, jos mies ei ole masennuksensa nujertama.
Olen itse elänyt etäsuhteesssa, jossa oli hyvinkin hyvää seksiä ja tunsin itseni erittäin halutuksi, siinä joutuu vaan etsimään uusia muotoja vanhan kaavan sijaan. Miehellä kuitenkin toimii puheen lisäksi muu kroppa ja ongelma vain peniksessä ja masennuksessa (joka ikuisesti jatkuessaan on kyllä iso ongelma).
Aika jännästi olet tässä tehnyt eroa miesten ja naisten välille, tai oikeastaan kääntänyt asian päälaelleen. Se perinteinen ja edelleen ylivoimaisesti tavallaisin asetelma, on pihtaava nainen, eikä suinkaan pihtaava mies. Tälläkin palstalla saa jatkuvasti lukea miten vuosienkin seksitön kausi ei ole mikään ongelma, miten seksiä tarvitseva mies on alhaisin olento maan päällä, ja muuta sen tyylistä.
Nyt en kyllä ymmärrä kommentistasi juuri mitään. Tässä ei ollut tarkoitus miettiä mitään yleismaailmallisia pihtaamisia vaan ap:n ongelmaa: 1. Onko heillä mahdollista löytää yhteinen tapa toteuttaa yhdessä seksuaalisuuttaan (on, jos estot ja miehen masennus eivät ole ylitsepääsemätön este) 2. Miten saadaan asia keskusteltua, kun miestä ei kiinnosta tähänastinen puhe
"Jos sinä olet mies ja puoluso nainen niin olet valinnut oikean tien. Jos taas sinä nainen ja puoliso mies niin ainakaan oman elämänkokemukseni miesten korvat eivät aukene valitsemallasi tiellä ja kaikki self help -oppaat vahvistavat saman."
Jos et ymmärrä niin virkistän muistiasi. Tuossa olet täysin väärässä, eikä hänen valitsema tie onnistu paremmin tai huonommin riippuen sukupuolesta. Itsekäs haluton ei näe ongelmaa, koska seksittömyys ei ole hänelle ongelma.
Miehet eivät kuuntele eivätkä kuule, etenkään, jos puhetta on paljon. Naiset taas kuuntelevat.
Aika seksistinen ajatus ja aivan paikkaansapitämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi.
Puoliso täälläkin sairauden vuoksi kyvytön.
Meillä on jo niin paljon vuosia takana, ettei seksi ole mikään pointti.
Mä nautin itse kaikesta muusta ja siksi en lähde suhteesta.
Jos seksi merkkaa noin paljon, niin suhde ei ole terve. Kyllä pitää elämässä olla muitakin prioritteetteja. Oikeasti.
Ei se nyt ihan noinkaan mene. Jos toinen istuu pyörätuolissa, niin hän ei voi määrätä kumppaniaan myöskin olemaan kävelemättä. Usko tai älä, tuo vertaus kertoo aika paljon. Eivät ulkopuoliset voi määritellä toisten tarpeita, joten aivan turhaa sanoa mitä toinen saa ja ei saa haluta ja miten paljon. Naisilta on kautta aikojen vaadittu joustamiskykyä ja jopa kuolemaan puolison mukana että pääsee samaan hautaan, joten eiköhän nyt elettäisi 2000-luvun ajan mukaisesti. Tämän vuoksi suosittelen ap:ta vielä kerran avaamaan asiasta puolisonsa kanssa ja keksimään yhdessä ratkaisua. Kannattaa myös muistaa, että puolisostakin voi tuntua muuttunut elämäntilanne pahalta, joten asiaa kannattaa ajan kanssa käsitellä. Mutta mikäli puolisoa ei haittaa kyseinen asia, niin suosittelen elämään avoimesti. Itse tekisin niin, että laittaisin avoimen suhteen päälle ja puoliso eroaa jos eroaa, mutten antaisi kenenkään sairauden varjolla hallita asiassa mikä on ratkaistavissa aikuismaisellakin tavalla. En kannusta pettämään, kannustan siis elämään rohkeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi.
Puoliso täälläkin sairauden vuoksi kyvytön.
Meillä on jo niin paljon vuosia takana, ettei seksi ole mikään pointti.
Mä nautin itse kaikesta muusta ja siksi en lähde suhteesta.
Jos seksi merkkaa noin paljon, niin suhde ei ole terve. Kyllä pitää elämässä olla muitakin prioritteetteja. Oikeasti.Ei se nyt ihan noinkaan mene. Jos toinen istuu pyörätuolissa, niin hän ei voi määrätä kumppaniaan myöskin olemaan kävelemättä. Usko tai älä, tuo vertaus kertoo aika paljon. Eivät ulkopuoliset voi määritellä toisten tarpeita, joten aivan turhaa sanoa mitä toinen saa ja ei saa haluta ja miten paljon. Naisilta on kautta aikojen vaadittu joustamiskykyä ja jopa kuolemaan puolison mukana että pääsee samaan hautaan, joten eiköhän nyt elettäisi 2000-luvun ajan mukaisesti. Tämän vuoksi suosittelen ap:ta vielä kerran avaamaan asiasta puolisonsa kanssa ja keksimään yhdessä ratkaisua. Kannattaa myös muistaa, että puolisostakin voi tuntua muuttunut elämäntilanne pahalta, joten asiaa kannattaa ajan kanssa käsitellä. Mutta mikäli puolisoa ei haittaa kyseinen asia, niin suosittelen elämään avoimesti. Itse tekisin niin, että laittaisin avoimen suhteen päälle ja puoliso eroaa jos eroaa, mutten antaisi kenenkään sairauden varjolla hallita asiassa mikä on ratkaistavissa aikuismaisellakin tavalla. En kannusta pettämään, kannustan siis elämään rohkeasti.
Tarkennan vielä, että puoliso voi nyt olla vastahankaan kaikessa mutta se kertoo vain siitä, että hänkään ei ole hyväksynyt tilannetta. Kun aikaa kuluu ja asiaa käsittelee yhdessä rohkeasti, voi ratkaisukin löytyä. Se edellyttää molemmilta asian avointa käsittelyä, ei kiukuttelua, huutamista tai passiivisaggressiivista väittelyä tai välttelyä.
Keskusteluapua voi joskus saada seurakunnilta, vaikka ei kuuluisi seurakuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja seksittömyys on se päällimmäisin ongelma? Ööh
Seksittömyys on pahaksi suhteessa. Varsinkin jos seksi on toiselle tärkeä osa parisuhdetta.
T. masennusta sairastava nainen
Nainen saa lähteä seksittömästä suhteesta. Mies sensijaan ei saa tai se on hirveä sika. Ainakin jos ajattelee kuten 99% tämän palstan kirjoittajista.
Kuvittele, että oma kumppanisi ei haluaisi käydä kanssasi enää keskusteluja vaan murahtelisi lyhyitä lauseita vastaukseksi. Tai että hän ei haluaisi tehdä kanssasi muuta yhteistä kuin katsoa televisiota. Veikkaan, että sinäkin olisit taipuvainen luopumaan suhteesta niinkin pienten asioiden kuin keskustelujen tai yhteisen ajankäytön vuoksi, vaikka suhteessa on kyse "paljosta muustakin".
Sama juttu seksin kanssa.