Äitini ei koskaan rohkaissut minua ystävyyssuhteisiin

Hän itseasiassa puhui aina sitä vastaan, etten saisi olla kenenkään ystävä, koska olen niin kauhea, mutta sen sijaan mihin hän kannusti oli välittämään muista heidän ehdoillaan. Minun piti olla sellaisille ihmisille tukena, joiden äiti käsitti olevan yksinäisiä ja tarvitsevan seuraa, vaikka nämä olisivat kohdelleet minua kuinka ylimielisesti ja itsekeskeisesti tahansa.
Mutta jos minulle olisi ollut jotain iloa jostain ystävyyssuhteesta sellaista vastaan äiti aina puhui, että en saisi olla kenenkään ystävänä. Varmaan kuvitteli, että olen joku hirveä taakka ihmisille, joista pidän.