Mikä aika ollut rankinta pikkulapsiarjessa?
Kommentit (11)
Eka lapsi: 6 kk-12 kk, refluksi tosi pahana, eli nukkuminen surkeaa. Oppi kävelemään 8 kk iässä, jolloin päässä ei ollut yhtään järkeä, vaan oli todella onnettomuusaltis. Kiipeili joka paikkaan. Yölläkään ei maannut, vaan nousi koko ajan seisomaan.
Toka lapsi: 2,3-3vuhmaikä, ihan mahdoton. Pelkkää itkua ja huutoa monta kuukautta.
Vauva-aika kun ei saa nukkua riittävästi ja kaikki on muutenkin ihan uutta.
Mutta senkin jaksaa, valvomisetkin, kun tajuaa, että se kaikki kuuluu asiaan ja menee ohi, kun lapsi kasvaa. Ja koska tietää, että vauva-aika on niin lyhyt hetki, niin minä ainakin pystyin täysillä siitä nauttimaan.
Mikä tahansa vaihe pikkulapsiaikana on rankkaa, jos joutuu kantamaan kaiken tai lähes kaiken vastuun yksin. Sitä vastoin, jos myös mies osallistuu ja/tai saa esimerkiksi isovanhemmilta säännöllistä apua, ei mikään vaihe perusterveen normaalin pikkulapsen kanssa ole rankkaa.
Totta kai homma muuttuu rankemmaksi sitten, jos niitä lapsia on enemmän kuin yksi.
Yhden kanssa oli hyvinkin helppoa. Mielsin koko ajanjakson lähinnä lomaksi, nukkui ja söi hyvin. Päivällä kävimme harrastuksissa --vauvauinti, muskari, kerhot ja tapasimme samassa tilanteessa olevia tuttuja. Tosi mukavaa aikaa.
Toinen syntyi esikoisen ollessa alle kaksivuotias. Mustasukkaisuus yllätti ikävästi. Koko ajan sai olla haukkana, ettei hakkaa palikalla päähän vauvaa.
Myöhemmin tappelivat lähes koko ajan. Ratkaisimme asian pitämällä lapsia mahdollisimman paljon erillään eli isä toisen kanssa, minä toisen kanssa. Toinen isovanhemmilla tai kaverilla, toinen kotona jne. Ja olivat eri päivähoitoryhmissä, tietty.
Tappelut loppuivat n. parin vuoden sisään. Mutta se oli ehdottomasti rankin ajanjakso. Myöhemmin tuli vielä yksi lapsi, johon kumpikin suhtautui vain suojelevasti ja ystävällisesti eli ei ollut mitään ongelmaa.
Ei mikään :) Elämän parasta aikaa!
Vauvan kanssa kaikki sujui hyvin, nukkui heti yhdellä yösyötöllä 6 asti, uusi tankkaus ja 10 asti unta. Liikuimme paljon kaupungilla, ystävillä ym. Pahinta oli kun uhmaikä oli voimakas, kaikki oli vääntämistä ja itkua, siinä vaiheessa olin jo jäänyt yksin. Kaikki oli ei, väkisin piti pukea väkisin riisua, en syl, en nuku, en halua sitä enkä tätä ja pitkiä raivareita. Nyt tytön ollessa 9v on mukavan seesteistä, ollut jo eskarista lähtien.
Itse vastasin 7-12 kk. Enkä oikeastaan muista että mikä siinä varsinaisesti oli rankkaa, mutta tuo ajanjakso tuntui kyllä raskaimmalta :D. Oiskohan siinä ollut sitten lapsen hampaiden tekoa ja muuten paljon yövalvomista. Muistaakseni lapsi nukkui jostain syystä päivälläkin huonommin tuolloin. Imetin edelleen öisinkin tosi paljon, mistä jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut pyrkiä vähentämään oman jaksamisen vuoksi. Toki tilanteen raskaaksi kokemiseen vaikuttavat muutkin syyt kuin lapsen ikä. Itse esimerkiksi jouduin hoitamaan lapsen alusta asti yksin, vaikka suunnitelmissa oli alun perin kahden vanhemman perhe. Ehkä tuohon aikaan sitten kipuilin vielä sitä järkyttävää raskausaikana tapahtunutta eroa, mikä teki tilanteen raskaammaksi kuin mitä se muuten olisi ollut.
Nyt lapsi on 3, ja kaikki muuttuu koko ajan seesteisemmäksi ja helpommaksi :).
Astma ja refluksi, joiden takia lakkasin nukkumasta kuudeksi vuodeksi.
Ikävuodet 1-3 v. Eli aika siitä lähtien, kun lapsi nousee seisomaan ja lähtee kävelemään, siihen asti, kun lapsi ymmärtää jo hyvin puhetta (erityisesti kiellot) ja on oppinut asiat, joita ei saa tehdä. Siis sellaiset asiat, joista voisi olla hengenvaaraa lapselle tai haittaa muutoin. Ts ajanjakso, jolloin lapsi on täysin peräänkatsottava.
0-6 kk koska oli koliikki. Toinen rankka ikä ollut nyt 5-vuotiaana kun uhma ottanut aivan uuden levelin, toisaalta on taas maailman helpoin ja kiltein poika. Kai tämä on esimakua siitä murkkuiän myllerryksestä...
Toisen kanssa taas vaikeinta on ollut nyt ikäkausi 1-3v. Nukkuu vähän,ei pysy hetkeäkään paikallaan, kova oma tahto jne. Tuolla se taas kaivelee kaappeja.. huoh. Vauvana taas oli älyttömän helppo vauva.
Se kun oli just 3v täyttänyt mustasukkainen uhmis ja pieni vauva jolla oli masukipuja
Tai no ei sekään paha kun tiesi sen olevan vain vaihe