Haluaako sellainen ihminen tavata, joka sanoo aina "olisi kiva nähdä", muttei ehdota koskaan mitään konkreettista?

No kyllähän se vähän siihen suuntaan viittaa, että oikeasti näkeminen tuntuu hänestä epämukavalta ellei aktiivisesti vie sitä eteenpäin. "Nähdään vaan joskus" ja homman jättäminen siihen leijumaan nyt on vaan se tyypillinen konsti päästä asiasta, kun tahtoo olla loukkaamatta. Kukapa sitä nyt suoraan sanoisi, että "ei, en halua nähdä sinua".

Oudoksi tässä tekee asian sen, että se on nimenomaa hän, joka aina ehdottaa asiaa. Eli en oikein ymmärrä sitä, miksi joku vihjaa tuollaista, mutta ei sitten tee mitään asian eteen...?  

Muiden kavereiden kanssa homma toimii paljon suoraviivaisemmin, ja itsekin ajattelen, että jos toisen haluaa nähdä, niin sitten ehdottaa jotain konkreettista eikä vaan "olisi niin kiva nähdä" tai "meidän pitäisi ehdottomasti nähdä".....

Voi tavallaan olettaa että sinä haluat nähdä ja siksi puhuu noin, vaikkei itse niin välttämättä ehdottomasti halua. Asia kuitenkin vaivaa sinua, vaikket itse ehdota näkemisiä, se näkynee käytöksestä että pidät hänestä. Tai sitten on ujo/kiireinen/ongelmia.

Ei se halua oikeesti. Mulla oli tollanen kaveri ja ei oo enää kun tapaamisten järjestämiset oli niin hankalia hänen puoleltaan. Otin vinkistä vaarin ja annoin olla.

Ei, se vaan sanoo sen kohteliaisuuttaan koska on oppinut sen jenkkisarjoista. Ei se sii oikeasti  tarkoita sitä.

No juuri sitähän se tarkoittaa, ettei erityisemmin välitä nähdä. Jos haluaisi, niin näkisi sen verran vaivaa, että sopisi jotain. Tästä on monta samanlaista variaatiota eri tilanteissa. Kaikissa yhteisenä nimittäjänä epämääräisyys, konkretian välttely ja tulevaisuuteen viittaaminen, välillä jossittelu. "Sitten kun on aikaa..." "Jos myöhemmin on mahdollista..." 

Nämä kannattaa ohittaa aika kevyesti samanlaisella ilmaisulla. Ei polta siltoja, mutta ei myöskään anna koko asialle itse mitään painoarvoa tai jää miettimään ja ihmettelemään. Paitsi jos itse tässä tapauksessa haluat oikeasti nähdä, niin sitten näet sen vaivan, että järkkäät asian kunnolla. 

Hmmm. mielenkiintoista, että sanoisiko noin kohteliaisuudesta....? Itse ajattelen, että tuollainen on jotenkin enemmän teennäistä kuin kohteliasta, jos siis ei itse näe yhtään vaivaa asioiden eteen. Ja kyllä, asia jotenkin vaivaa minua. En oikein ymmärrä, haluaako olla kaveri vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Voi tavallaan olettaa että sinä haluat nähdä ja siksi puhuu noin, vaikkei itse niin välttämättä ehdottomasti halua. Asia kuitenkin vaivaa sinua, vaikket itse ehdota näkemisiä, se näkynee käytöksestä että pidät hänestä. Tai sitten on ujo/kiireinen/ongelmia.

Siinä voi olla monta syytä. Ehdota itse aikaa tai muistuta ja kysy sitten naamatusten niin eipähän jää epäselväksi. :)

Ei halua nähdä. Itse olen juuri tuollainen, kenties olen juuri kaverisi. Eikä kyseessä ole mitään henkilökohtaista, en halua nähdä ketään koskaan, mutta eihän tuollaista voi suoraan sanoa. Odotan aina, että näkemispyynnöt lopulta loppuvat kokonaan, kun tarpeeksi usein (johonkin syyhyn vedoten) kieltäydyn. Ja siis korostan vielä, että kaikki tyypit ovat ihan mukavia, en vain kaipaa seuraa.

Voihan se oikeasti halutakin nähdä, mutta jos on niin saamaton, ettei koskaan kuitenkaan ehdota mitään, niin miettisin itse onko tuollainen kaveruus sen arvoista. Siinäpä olkoon, kunnes itse ehdottaa päivää ja aikaa. Jos siis siinä vaiheessa enää itseä kiinnostaisi.

Hyviä kommentteja. Eikö ole hassua, että ihmiset viljelevät tuollaista "pitää ehdottomasti nähdä" -jargonia, kun siihen ei ole tarvetta. Siis en itse ainakaan kirjoita sellaista kenellään, jota en oikeasti halua tavata. Miksi käyttää turhia fraaseja turhanpäiväisiin ihmisiin. Kuka sellaisesta hyötyy edes?

Moikka, no ehotatko sinä itse näitä tapaamisia? Nimittäin se on juuri tämä kaveri, joka niin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Ei halua nähdä. Itse olen juuri tuollainen, kenties olen juuri kaverisi. Eikä kyseessä ole mitään henkilökohtaista, en halua nähdä ketään koskaan, mutta eihän tuollaista voi suoraan sanoa. Odotan aina, että näkemispyynnöt lopulta loppuvat kokonaan, kun tarpeeksi usein (johonkin syyhyn vedoten) kieltäydyn. Ja siis korostan vielä, että kaikki tyypit ovat ihan mukavia, en vain kaipaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Moikka, no ehotatko sinä itse näitä tapaamisia? Nimittäin se on juuri tämä kaveri, joka niin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Ei halua nähdä. Itse olen juuri tuollainen, kenties olen juuri kaverisi. Eikä kyseessä ole mitään henkilökohtaista, en halua nähdä ketään koskaan, mutta eihän tuollaista voi suoraan sanoa. Odotan aina, että näkemispyynnöt lopulta loppuvat kokonaan, kun tarpeeksi usein (johonkin syyhyn vedoten) kieltäydyn. Ja siis korostan vielä, että kaikki tyypit ovat ihan mukavia, en vain kaipaa seuraa.

En kyllä ehdota. Myöntelen kyllä, jos joku tapaamista ehdottaa. "Pitäiskö nähdä joskus?" "-joo nähään vaan". Joskus olen miettinyt, että mitä tuohon voisi rehellisesti vastata vaikuttamalta töykeältä.

Itse olen tuollainen. Pidän kavereistani ja viihdyn hyvin heidän kanssaan, on oikeasti aina kiva nähdä. Toisaalta minulle on ihan sama vaikka emme tekisikään mitään konkreettisia suunnitelmia tai tapaisi usein, asioiden aikatauluttaminen on tympeää. Yleensä yhteispäätös tapaamisesta syntyy nopeasti, sitten taas mennään.

Tässä ap. Olen huomannut, että tälle kaverille tapaamisten aikatauluttaminen on myös tosi hankalaa; päivää pitää fiksata monta kertaa edestakaisin. Ja sitten vaikka on sovittu joku päivä ja aika, niin hän saattaa kysyä yhtäkkiä, onko ajankohta vielä voimassa (höm.... miksi olisi muuttunut?) tai haluaa siirtää aikaa viime hetkellä esim. johonkin harrastukseen tms. vedoten. Ja tapaamiset ovat aina sellaisia, että hänellä on tismalleen esim. 2h aikaa, sitten on jo kiire harrastukseen tms. Ja kelloa pitää vilkuilla.... Että tässäpä näitä syitä, miksi en koe, että haluan itse näitä tapaamisia niin kovin raivoisasti toteuttaa. Jotenkin sanojen ja tekojen välillä on niin outo ristiriita.

Minä kans hoen tuota "pitäis nähdä". En saa vaan usein aikaseks sopia mitään, oon välillä kovin vähäenerginen ja sosiaalinen työ myös syö seurusteluvirrat. Mut sit kun nään jotain, viihdyn kyllä, enkä runklaa päiviä. Tylsä kaveri ap:lla.

Näitähän on, jotka odottaa aina vaan valmista.

On kiva tulla ja mennä, jos joku muu järkkää jotain kyllin kivaa. Jutellakin voi, jos toinen soittaa.

On helppo sanoa, että mä oon niin huono ottamaan yhteyttä.

Tällainen passiivinen ihminen saa lopulta huomata, että hänet on unohdettu. Passiiviset kun eivät anna muille mitään. He vain olettavat, että heitä viihdytetään.

Voi olla myös sellainen tilanne, että haluaisi kyllä nähdä, mutta tapaaminen on vaikea järjestää esim. vuorotyön, pienten lasten, mustasukkaisen miehen, auton puutteen ja toimimattoman joukkoliikenteen, rahan puutteen, hoitoa vaativan sairaan isoäidin, Koiranpentujen ja talon remontoinnin takia.

Tai sitten on luonteeltaan jotenkin liian ujo. Ehkä taustalla on koulukiusaamista tms, joka näkyy vieläkin siinä, että ei uskalla ehdottaa mitään, kun pelkää torjutuksi tulemista.

Ap tässä. Välillä huomaan ajattelevani, että jättäisipä minut jo rauhaan.... Hän on periaatteessa tosi mukava ihminen, mutta tuo ristiriitainen käytös ottaa aivoon ja telee oloni jotenkin vähäpätöiseksi. Sitten häneltä aina taas tupahtaa viesti ja olen ihan "ohhoh", kun olin jo ajatellut,  että ehkä kaveruus oli jo hiipumaan päin, kun on niin ailahtelevaista.