Lue keskustelun säännöt.
Riitaan tarvitaan aina kaksi? Erossa molemmat ovat syyllisiä?
06.01.2018 |
Mitä mieltä olette siitä "faktasta", että riitaan tarvitaan aina kaksi? Että kukaan ei voi yksin riidellä vaan parisuhteen riidat johtuvat jollain tavalla aina molempien käytöksestä, vaikka toinen on se, joka "aloittaa" riidan? Ja että jos ero tulee, etenkin pikkulapsiperheessä, niin molemmat puolisot ovat syyllisiä eroon?
Olen ennen ollut tuota mieltä. Mutta nyt ehkä enää en. Nykyisessä parisuhteessani on muutama riita kuukaudessa, ja lähes aina ne on sellaisia, että en edes tiedä mistä riidellään. Tai siis en tiedä edes että riidelläänkö, mies vain alkaa yhtäkkiä huutamaan minulle jostain, josta yleensä en edes ymmärrä mitä asia koskee. Kun yritän kysellä, että mistä olet vihainen, niin riita vain yltyy (koska olen paska kun en ymmärrä). Useimmiten paljastuu jälkikäteen, että hän on käsittänyt jonkun jutun väärin ja suuttunut sen väärinkäsityksensä pohjalta. Tai sitten hänellä on ollut hyvin rankka päivä töissä, ja pinna vain katkeaa siitä, että seison vahingossa hänen tiellään kun hän oli aikeissa kulkea eteisestä keittiöön tms.
Sitten olen miettinyt eroja, jotka johtuvat toisen peliongelmasta, väkivaltaisuudesta ja juomisesta. Miten niihin voi se toinen puoliso olla osaltaan muka aina syyllinen?
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Syyllisyysteoria on ihmiselle helppo omaksua, koska se on niin yksinkertainen. Kaikelle on mukamas syy.
Olen itse eronnut. Eksäni petti minua, mikä oli viimeinen naula arkkuumme. Sitä ennen oli sairastelua, holtitonta rahankäyttöä, riitojakin. Olin katkera ja syytin eksää.
Nyt yli kymmenen vuotta eron jälkeen ymmärrän meidän parisuhteen alamäkeä paremmin. Näen vuorovaikutuskuvion, toistemme ohi liukumisen, sen miten lakkasimme jaksamasta, miten väsyimme, miten emme enää kohdanneet. Miten ero pikkuhiljaa tapahtui kunnes se todella tapahtui. Miten riideltiin välillä vääristä asioista ja jätettiin riitelemättä oikeista asioista.
Ero tapahtuu parisuhteessa. Vaikeuksia tulee kaikille ja joskus vaan niistä ei selvitä.
Mitä aloittajan tilaneeseen tulee, kuulostaa että jotain on pahasti pielessä. Menkää johonkin selvittelemään mistä kiikastaa. Onko mies umpiuupunut, sairas vai onko vuorovaikutuskuviossanne jotain jota voisi korjata. Puolin ja toisin.
Mieheni on umpiuupunut. En tiedä vaan miten se olisi osittain minun syy, koska minä kuitenkin teen paljon pidempiä työpäiviä kuin hän, teen silti suuremman osuuden kotitöistä ja autan häntä hänen jutuissa aina kuin ehdin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyösti Pöysti sanoi jotakuinkin niin, että "riitaan ei tarvita kahta, yksi riittää hyvin ja sitä kutsutaan kiusaamiseksi".
Olen todellakin sitä mieltä, että riitelyn voi aloittaa vain yksi henkilö. Siinä mielessä siihen tarvitaan kaksi ettei se riitaisa henkilö voi riidellä vain itsekseen, mutta se toinen osapuoli voi olla syytön.
Minulla on eräs kaverimies, jonka olen tuntenut parikyt vuotta. Hän saa helposti naisia, ja hänellä on ollut lukuisia parisuhteita. Kuitenkin aina käy niin, että suhteen kestettyä vuoden alkaa suhteessa riidat. Ja tämä kaverimies valittaa minulle ja meille muille kavereille että taas on niin riitaisaa eikä hän jaksa kun aina pitää naisten kanssa riidellä ja blaa blaa. En millään usko, että joka ikinen hänen nainen voisi olla kamala, riitaisi, hankala tms. Osa naisista ehkä on ollut, mutta ei kaikki 15-20. Uskon, että tämä kaverimieheni jotenkin yksin ajaa suhteet tilaan, jossa hän alkaa riidellä niissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllisyysteoria on ihmiselle helppo omaksua, koska se on niin yksinkertainen. Kaikelle on mukamas syy.
Olen itse eronnut. Eksäni petti minua, mikä oli viimeinen naula arkkuumme. Sitä ennen oli sairastelua, holtitonta rahankäyttöä, riitojakin. Olin katkera ja syytin eksää.
Nyt yli kymmenen vuotta eron jälkeen ymmärrän meidän parisuhteen alamäkeä paremmin. Näen vuorovaikutuskuvion, toistemme ohi liukumisen, sen miten lakkasimme jaksamasta, miten väsyimme, miten emme enää kohdanneet. Miten ero pikkuhiljaa tapahtui kunnes se todella tapahtui. Miten riideltiin välillä vääristä asioista ja jätettiin riitelemättä oikeista asioista.
Ero tapahtuu parisuhteessa. Vaikeuksia tulee kaikille ja joskus vaan niistä ei selvitä.
Mitä aloittajan tilaneeseen tulee, kuulostaa että jotain on pahasti pielessä. Menkää johonkin selvittelemään mistä kiikastaa. Onko mies umpiuupunut, sairas vai onko vuorovaikutuskuviossanne jotain jota voisi korjata. Puolin ja toisin.
Mieheni on umpiuupunut. En tiedä vaan miten se olisi osittain minun syy, koska minä kuitenkin teen paljon pidempiä työpäiviä kuin hän, teen silti suuremman osuuden kotitöistä ja autan häntä hänen jutuissa aina kuin ehdin. Ap.
Vaikka se ei ole sinun syysi, ei miehen uupumusta poista nuo luettelemasi asiat. Ja jos noilla yrität järkeillä miehelle asiaa, en ihmettele että pimahtaa.
T. Itsekin uupunut, joka tietää olevansa itse syyllinen ja jonka kumppanin järkeily-yritykset ovat ihan vihonviimeistä, mitä siinä tilanteessa kaipaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllisyysteoria on ihmiselle helppo omaksua, koska se on niin yksinkertainen. Kaikelle on mukamas syy.
Olen itse eronnut. Eksäni petti minua, mikä oli viimeinen naula arkkuumme. Sitä ennen oli sairastelua, holtitonta rahankäyttöä, riitojakin. Olin katkera ja syytin eksää.
Nyt yli kymmenen vuotta eron jälkeen ymmärrän meidän parisuhteen alamäkeä paremmin. Näen vuorovaikutuskuvion, toistemme ohi liukumisen, sen miten lakkasimme jaksamasta, miten väsyimme, miten emme enää kohdanneet. Miten ero pikkuhiljaa tapahtui kunnes se todella tapahtui. Miten riideltiin välillä vääristä asioista ja jätettiin riitelemättä oikeista asioista.
Ero tapahtuu parisuhteessa. Vaikeuksia tulee kaikille ja joskus vaan niistä ei selvitä.
Mitä aloittajan tilaneeseen tulee, kuulostaa että jotain on pahasti pielessä. Menkää johonkin selvittelemään mistä kiikastaa. Onko mies umpiuupunut, sairas vai onko vuorovaikutuskuviossanne jotain jota voisi korjata. Puolin ja toisin.
Mieheni on umpiuupunut. En tiedä vaan miten se olisi osittain minun syy, koska minä kuitenkin teen paljon pidempiä työpäiviä kuin hän, teen silti suuremman osuuden kotitöistä ja autan häntä hänen jutuissa aina kuin ehdin. Ap.
Miksi sen pitäisi olla jonkun syy?
Jos luovut syypähkäilystä ja otat asiat asioina. Mies on jostain syystä nyt uupunut. Olette parisuhteessa. Sinä koet parisuhteen nyt olevan itsellesikin epätyydyttävä. Haluatteko pariskuntana tehdä jotain asioille vai haluatteko jatkaa tätä ilmeisesti kummallekin epätyydyttävää tilannetta? Seuraava kysymys: jos haluatte tehdä jotakin, mitä se on? Lopettaa koko parisuhde vai yrittää korjata tilannetta jollakin tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs kaverimies, jonka olen tuntenut parikyt vuotta. Hän saa helposti naisia, ja hänellä on ollut lukuisia parisuhteita. Kuitenkin aina käy niin, että suhteen kestettyä vuoden alkaa suhteessa riidat. Ja tämä kaverimies valittaa minulle ja meille muille kavereille että taas on niin riitaisaa eikä hän jaksa kun aina pitää naisten kanssa riidellä ja blaa blaa. En millään usko, että joka ikinen hänen nainen voisi olla kamala, riitaisi, hankala tms. Osa naisista ehkä on ollut, mutta ei kaikki 15-20. Uskon, että tämä kaverimieheni jotenkin yksin ajaa suhteet tilaan, jossa hän alkaa riidellä niissä.
Minussa alkoi nousta esille ihan uusia piirteitä 12 vuoden jälkeen. Mies sanoi, että olen kuin eksä. Pyysin häntä miettimään, olisiko hänellä itsellään kenties jotain tekoa sen kanssa, että kumppanit pimahtavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllisyysteoria on ihmiselle helppo omaksua, koska se on niin yksinkertainen. Kaikelle on mukamas syy.
Olen itse eronnut. Eksäni petti minua, mikä oli viimeinen naula arkkuumme. Sitä ennen oli sairastelua, holtitonta rahankäyttöä, riitojakin. Olin katkera ja syytin eksää.
Nyt yli kymmenen vuotta eron jälkeen ymmärrän meidän parisuhteen alamäkeä paremmin. Näen vuorovaikutuskuvion, toistemme ohi liukumisen, sen miten lakkasimme jaksamasta, miten väsyimme, miten emme enää kohdanneet. Miten ero pikkuhiljaa tapahtui kunnes se todella tapahtui. Miten riideltiin välillä vääristä asioista ja jätettiin riitelemättä oikeista asioista.
Ero tapahtuu parisuhteessa. Vaikeuksia tulee kaikille ja joskus vaan niistä ei selvitä.
Mitä aloittajan tilaneeseen tulee, kuulostaa että jotain on pahasti pielessä. Menkää johonkin selvittelemään mistä kiikastaa. Onko mies umpiuupunut, sairas vai onko vuorovaikutuskuviossanne jotain jota voisi korjata. Puolin ja toisin.
Mieheni on umpiuupunut. En tiedä vaan miten se olisi osittain minun syy, koska minä kuitenkin teen paljon pidempiä työpäiviä kuin hän, teen silti suuremman osuuden kotitöistä ja autan häntä hänen jutuissa aina kuin ehdin. Ap.
Vaikka se ei ole sinun syysi, ei miehen uupumusta poista nuo luettelemasi asiat. Ja jos noilla yrität järkeillä miehelle asiaa, en ihmettele että pimahtaa.
T. Itsekin uupunut, joka tietää olevansa itse syyllinen ja jonka kumppanin järkeily-yritykset ovat ihan vihonviimeistä, mitä siinä tilanteessa kaipaa
En minä nyt noilla sanoilla sentään miehelle syyttömyyttäni selittele. Pohdin vain tuolle yhdelle kirjoittajalle asiaa. Miehelle en sano koskaan mitään siitä että kenen syy uupumus nyt on tai valita että miksi olet uupunut vaikka minä teen enemmän enkä ole. Ainoastaan kyselen häneltä että voinko auttaa jotenkin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo sanonta viittaa siihen, että jos asiasta syntyy riita, siihen tarvitaan molempia. Jos vain kuuntelet etkä ala itse hermostua ja asia selviää, se ei ollut riita. Jos taas hermostut, mutta et jää siihen huutamaan vaan sanot että tämä oli loukkaus, ellet lopeta otan eron ei sekään ole riita, vaan kannat vastuusi itse elämästäsi, etkä jää toivomaan, että toinen muuttuisi.
Se että tuossa jää riitelemään on todella inhimillistä, mutta on se oma valinta silti.
Meillä mies halusi eron, koska ei ollut kanssani onnellinen. Siihen asti liitto oli ollut ainakin minusta ns. normaali, eli ei isoja erimielisyyksiä, ei repiviä riitoja tms.
Riitely astui kuvaan mukaan vasta sitten, kun asuttiin erossa. Mies ei halunnutkaan eroa, vaikka edelleenkään minä en kuulemma suostunut olemaan sellainen, että liitto olisi hyvä. Lapsen takia olisi pitänyt pysyä yhdessä (ja siivotun kodin, pestyn pyykin, täyden jääkaapin, koska mies ei "näe" kotitöitä ellei niistä huomauta). En suostunut ja alkoi kiristäminen lapsen avulla, minusta tehtiin lasuja oikein urakalla,tekijöinä mies ja vanhempansa ja jopa vanhempien tuttavat. Päiväkodissa pääsin huolikeskusteluun, jossa ongelmana en ollutkaan minä vaan mies, joka esim. kantoi päiväkotiin nimikoimattomia vaatteita ja melkein itki, kun lapsen äiti ei näitä nimikoi. Siellä ihan perustellusti kysyttiin, että miksi mies ei koskaan tuo lapselle varavaatteita omalla viikollaan, miksi ne ovat aina äidin vastuulla jne.
Eli hyvään riitaan riittää yksi, joka kertoo kaikille muille, miten surkean ihmisen kanssa joutuu riitelemään ihan kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tuokaan enää sitten riita, mitä kymmenen kuvaa, vaan ennemminkin häirintää?
Minun exä kyllä lähti ihan omasta päätöksestään. Eleltiin mukavaa parisuhde-elämää ja elämä hymyili ja kaikki oli hyvin. Kunnes tuli ihan puun takaa, että meidän olisi hyvä erota ja minä saisin muka paremman elämän. No elämä onkin ollut suhteellisen alamäkeä sitten sen jälkeen... Tosin exällä menee hyvin, uus oli kierrossa melkeinpä samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitaan tarvitaan kaksi, kyllä. Mutta ei se tarkoita että molemmat ovat yhtä syyllisiä. Miten moni käyttääkään puolisoaan terapeuttina, oman elämän kipupisteitä yritetään työstää provosoimalla puolisoa. Kuvioon kuuluu että ammattiapua ei haeta sitten millään, kun omaa puolisoa voi ihan ilmaiseksi kuormittaa itsetunto-ongelmillaan, peloillaan ja katkeruudellaan. On normaalia että puoliso yrittää olla tukena ja joustaa kun näkee toisen pahan olon. Mutta joskus se raja sitten ylitetään.
Lapsihan ei voi tehdä mitään, jos oman vanhemman kasvatusmetodit on häirintää. Kukaan ei usko lasta, että vanhempi ei rakasta ja välitä, vaan käyttäytyy häirinnän tunnusmerkit täyttävällä tavalla vain lasta kohtaan. Jos ei toimi niin aikuisia kohtaan. Esim. yh:n lapsi voi helposti olla häirintäkäytöksen kohde, kun muiden aikuisten vaikutus ja kontrolli puuttuu. Tällainen vanhempi kääntää kaiken, millä lapsi puolustautuu häirintää harrastavaa vanhempaa kohtaan riitelyksi. "Älä riitele, älä vastustele, tämä "lapsen nimi" on niin hankala, vain riitelee kaikesta" vaikka vanhempi itse syyllistyy häirintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun exä kyllä lähti ihan omasta päätöksestään. Eleltiin mukavaa parisuhde-elämää ja elämä hymyili ja kaikki oli hyvin. Kunnes tuli ihan puun takaa, että meidän olisi hyvä erota ja minä saisin muka paremman elämän. No elämä onkin ollut suhteellisen alamäkeä sitten sen jälkeen... Tosin exällä menee hyvin, uus oli kierrossa melkeinpä samantien.
Tää oli varmaan tää palstallakin viljelty logiikka, että koska toinen ei rakasta sinua, niin SINUSTA tulee onnellisempi kun saat sen kuulla ja toinen menee oman rakkaansa kanssa. Vapauttaa sinut katsos. Olen aina ajatellut, että ei stana, onko noin itsekkäästi asian kääntäviä ihmisiä todella olemassa!? Eivät tajua sitoutuneensa. Että vaikkei he enää rakastaisikaan, niin yhdessä on pysyttävä, koska toiseen ollaan sitouduttu. Tai ei ainakaan pidä valehdella sitä toisen vapauttamisella. Ja itse vapaasti mennä ottamaan kenet haluaa.
Yksi eksä käytti tuota riitaan tarvitaan kaksi-soopaa yhtenään. Sai esim hallitsemattoman raivarin kun koiransa ei totellut häntä ja haukkui sylki roiskuen minut, koiran ja kaiken. Ja sitten jos suutuin siitä älyvapaasta käytöksestä niin riitaanhan tarvittiin aina kaksi. Ei tarvinnut montaa kertaa tuota kuviota katsella, siispä on ex.
Mikä edes on riidan määritelmä?
Meillä oli vaihe, jolloin mies haukkui minua ja kävi kerran yllättäen käsiksikin. Siis tuli siaään asuntoon ja käveli luokseni ja kävi yhtäkkiä käsiksi, kun olin tiskaamassa. Kun otin nämä asiat puheeksi ja lopulta ehdotin eroa, niin ihan vikassa keskustelussa mies oli sitä mieltä, että meidän suhteemme ongelma oli, että "pitäisi opetella riitelemään paremmin". Minä olin sitä mieltä, että suhteemme ongelma oli väkivalta. Ne ovat ihan eri asioita, mutta se väkivaltainen yrittää usein siirtää osan tai kaiken syyllisyydestä toisen niskoille puhumalla molemminpuolisesta riitelystä.
Tavallaan pitää olla kaksi, toinen ei ärsyyntyisi toisen käytöksestä jos sitä toista ei olisi olemassa, tehhee.. No mutta kyllä niitä henkilöitä riittää jotka riitelevät yksinään ja jopa sellaisia jotka esittävät sekä oman roolinsa, että toisen roolin riitapukreina.. Heitä jotka eivät kuuntele tai eivät anna suunvuoroa vaan sanovat mitä ajattelet ja nostattavat sillä itsensä hurjaan raivoon. Itse sitten mulistelee vieressä silmiään ja ihmettelee mitä tapahtui..
Vierailija kirjoitti:
Mikä edes on riidan määritelmä?
Meillä oli vaihe, jolloin mies haukkui minua ja kävi kerran yllättäen käsiksikin. Siis tuli siaään asuntoon ja käveli luokseni ja kävi yhtäkkiä käsiksi, kun olin tiskaamassa. Kun otin nämä asiat puheeksi ja lopulta ehdotin eroa, niin ihan vikassa keskustelussa mies oli sitä mieltä, että meidän suhteemme ongelma oli, että "pitäisi opetella riitelemään paremmin". Minä olin sitä mieltä, että suhteemme ongelma oli väkivalta. Ne ovat ihan eri asioita, mutta se väkivaltainen yrittää usein siirtää osan tai kaiken syyllisyydestä toisen niskoille puhumalla molemminpuolisesta riitelystä.
Hui kauhia, ihmisellä pitää olla todella vakavia ongelmia, että käy syyttä suotta päälle... Toivottavasti olet saanut paremman mehen.
Syyllisyysteoria on ihmiselle helppo omaksua, koska se on niin yksinkertainen. Kaikelle on mukamas syy.
Olen itse eronnut. Eksäni petti minua, mikä oli viimeinen naula arkkuumme. Sitä ennen oli sairastelua, holtitonta rahankäyttöä, riitojakin. Olin katkera ja syytin eksää.
Nyt yli kymmenen vuotta eron jälkeen ymmärrän meidän parisuhteen alamäkeä paremmin. Näen vuorovaikutuskuvion, toistemme ohi liukumisen, sen miten lakkasimme jaksamasta, miten väsyimme, miten emme enää kohdanneet. Miten ero pikkuhiljaa tapahtui kunnes se todella tapahtui. Miten riideltiin välillä vääristä asioista ja jätettiin riitelemättä oikeista asioista.
Ero tapahtuu parisuhteessa. Vaikeuksia tulee kaikille ja joskus vaan niistä ei selvitä.
Mitä aloittajan tilaneeseen tulee, kuulostaa että jotain on pahasti pielessä. Menkää johonkin selvittelemään mistä kiikastaa. Onko mies umpiuupunut, sairas vai onko vuorovaikutuskuviossanne jotain jota voisi korjata. Puolin ja toisin.