Lue keskustelun säännöt.
Työhaastattelu on kyllä outoja, yksi ihminen päättää
05.01.2018 |
Olen ollut tässä hiljattain useammassa työhaastattelussa ja kyllähän ne on täysiä vitsejä! Yksi ihminen päättää kenen naama miellyttää eniten ja se oli sitten siinä. Käydään ehkä raastimassa parit tärkeät testit, mutta niidenkin tulos on mitä sattuu. Ja ei, en jäänyt rannalle, sain yhden hakemistani paikoista, mutta kyllähän taso oli kirjavaa. Yksikin eukko joka ei ollut varmaan 10 vuoteen haastatellut ketään, soitti minulle voitonriemuisena että nyt sinua ei valittu jatkoon. Kun kysyin että ai jaa, ja mitkä asiat teillä painottui tässä valinnassa, niin ihan täysi hiljaisuus. Sitten ähkäisi että no kun tuntu siltä. No, onhan sekin tosin valintaperuste, ehkä yleisin, mutta hän vain sanoi sen ääneen.
Kommentit (27)
Itse olen viime aikoina hakenut työpaikkoja, joissa haetaan alan asiantuntijaa. Niissä on aina ollut 2-3 ihmistä haastattelijoina. Yleensä yksi HR osastolta ja sitten yksi tai kaksi ihmistä siltä osastolta jossa työ tehdään. Eli he tietävät tarkemmin mitä haetaan. Yhden paikan sainkin ja kyllä minulla jäi se kuva kaikista haastatteluista, että he tiesivät mitä hakevat. Ja nimenomaan se hakijan asiantuntemus oli tärkeämpi kuin naama. Vaikka toki minunkin työssäni täytyy tulla ihmisten kanssa toimeen, joten onhan sillä luonteella vähän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tosiaan päätös on yhden ihmisen, mutta usein ratkaistaan tiimissä.
Vaikka haastattelijoita olisi vain yksi, niin käydään porukalla läpi hakijoiden plussat ja miinukset ja haastattelijan näkemys ei välttämättä ole se ratkaisevin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette näistä testeistä joita joku HR ihminen sitten tulkitsee? Voihan niissäkin rastia mitä huvittaa? Vai eikö niissä muka pysy huijaamaan?
Kyllä mulla on tullut tällaisesta ihan todenmukainen arvio, siinä testissä valittiin aina itseään koskevin sana kolmesta vaihtoehdosta ja samoja sanoja saattoi olla usemmallakin verrokilla. Testi noudattelee https://www.16personalities.com/fi vaikkakin on eri firman. Vastaukseksi sai sellaisen kaavion jossa kuvattiin vastaajaa kolmessa eri tilanteessa, yksi oli tavallinen ja yksi paine mutta nyt en enää muista mikä se kolmas oli. Oli tärkeää että kaaviot kaikissa kolmessa tilanteessa olivat samat. Ja siten sain sanallisen arvion millainen persoonani on, missä asioissa olen hyvä ja millaista tukea tarvitsisin esimieheltäni ym. Sovinko itse esimiehen rooliin jne. Allekirjoitan tuon sanallisen lausunnon täysin omakseni.
Koko työpaikan henkilöstön kesken äänestömälläkö valinta sitten pitäisi tehdä?
Jos tekisin työpaikkahaastattelua, keskittyisin aika pitkälle siihen mitä hakija on tehnyt ja mitä hän osaa. Luonnetta on vaikea selvittää haastattelussa enkä usko persoonallisuustesteihinkään. Riskinä on valita paras näyttelijä tai kovin valehtelija. Tai hyvän ensivaikutelman tekevä narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritykset, joissa haastattelut on rutiinia, ovatkin asiantuntevia. Yleensä mukana on juuri HR sekä alan asiantuntija. Sitten on valitettavasti näitä ”haastattelen ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen, ja olen tosi asiantuntija” haastattelijoita, jotka ehkä tietävät työstä kaiken, mutta eivät osaa yhtään haastatella. Pahimmassa tapauksessa sinä itse vedät keskustelua eteenpäin ja odotat seuraavaa jännittävää ”missä olet 5 vuoden päästä” kysymystä...
No itse haastattelen satunnaisesti työnhakijoita. Meille hakeutuu paljon nuoria töihin ja haastattelutilanne saattaa olla ensimmäinen laatuaan,ja monet jännittävät kovasti. Mielestäni on paljon parempi että,haastattelen heidät yksin,ja usein jutellaan hieman muustakin kuin itse työhön liittyvistä asioista tai ominaisuuksista.Haluaisitko sinä ap,tosiaan että paikalla on useampi henkilö arvioimassa? Itseäni ainakin moinen ahdistaisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko työpaikan henkilöstön kesken äänestömälläkö valinta sitten pitäisi tehdä?
Tai vauvaforumissa klikkailemalla?
Jos joutuisin rekrytointitilanteeseen, niin tekisin kolmen parhaan hakijan kotiin yllätysvierailun, niin näkisin todellisen tilanteen esi. ko. henkilön organisaatiokyvystä, siisteydestä, yllätystilanteiden hallinnasta yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritykset, joissa haastattelut on rutiinia, ovatkin asiantuntevia. Yleensä mukana on juuri HR sekä alan asiantuntija. Sitten on valitettavasti näitä ”haastattelen ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen, ja olen tosi asiantuntija” haastattelijoita, jotka ehkä tietävät työstä kaiken, mutta eivät osaa yhtään haastatella. Pahimmassa tapauksessa sinä itse vedät keskustelua eteenpäin ja odotat seuraavaa jännittävää ”missä olet 5 vuoden päästä” kysymystä...
Nämä tietyt kysymykset on niin kuluneita. Sitten kyökkipsykalla analysoidaan tuonkin vastausta. Ihan nuori ehkä on niin naiivi, että tulee parhaat vastaukset "olen edennyt urallani". Entä kun ainoa mahdollisuus edetä on, et pääset sen haastattelijan paikalle?
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuisin rekrytointitilanteeseen, niin tekisin kolmen parhaan hakijan kotiin yllätysvierailun, niin näkisin todellisen tilanteen esi. ko. henkilön organisaatiokyvystä, siisteydestä, yllätystilanteiden hallinnasta yms.
Mun koti on ainakin kaaos, koska kaikki energia kuluu töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pätevien hakijoiden joukosta valitaan se omasta mielestä mukavin. Sen vuoksi niitä sosiaalisia taitoja korostetaan.
Viimeksi haastattelija tarttui KYMMENEN vuoden takaiseen päällikkö titteliini. Jankkasi moneen kertaan että miten sinä nyt tänne haet että kun tämä on vaan tällaista rutiinityötä (siis työssä kuitenkin vaadittiin yliopistotutkinto). Tiesin jo siinä vaiheessa että jaahas, tämä oli tässä. Ei auttanut selittää että päällikkö titteli nyt vaan sattui olemaan siinä yrityksessä käytössä vaikka en ollutkaan kenenkään esimies. Eikö se nyt tullut siitä cvstä selville vaan piti kutsua paikan päälle asiaa ihmettelemään. Jatkossa täytyy keksiä joku muu titteli... ei vaan jaksais tällaista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pätevien hakijoiden joukosta valitaan se omasta mielestä mukavin. Sen vuoksi niitä sosiaalisia taitoja korostetaan.
Niin sinun mielestä mukavin ei kuitenkaan ole siihen työhön paras, mutta tuohan se valintaperuste usein on.
Edellisessä työpaikassani palkkasin työntekijöitä niin vakkari kuin määräaikaisiin työsuhteisiin. Ja kyllä pari kertaa, varsinkin vakkareiden kohdalla, meni valinta aivan pieleen. Kaikki näytti hyvältä, oli sopivat koulutukset ja työkokemustakin, haastettelussa antoi hyviä vastauksia jne. HR:n edustajat sekä oma päällikkö tukivat valintaa. Ja mitä saatiin, koeajan jälkeen työmotivaatio laski nollaan, jokaisesta asiasta valitetaan, työt jätetään puolitiehen jne. Ja sitten tämän työntekijän työkaverit valittavat, että miten noin huono henkilö voitiin palkata. En tiedä mitä selvännäkijäominaisuuksia oikein olisi pitänyt olla. Ja tuollaisesta virherekrystä ei pääse mitenkään enää eroon koeajan jälkeen. Onneksi kuitenkin 95% tuli palkattua fiksuja ja työnsä loistavasti hoitaneita henkilöitä.
Kun sitten itse halusin vaihtaa työpaikkaa, olikin hakemuksen kirjoittaminen helppoa eikä haastattelukaan jännittänyt yhtään kun tiesi mitä siellä toisella puolella tapahtuu. Kolmesta hakemastasi paikasta pääsin kaikkiin haastatteluun ja yksi sitten tärppäsi. Ja onneksi ei enää tarvitse tehdä rekryjä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuisin rekrytointitilanteeseen, niin tekisin kolmen parhaan hakijan kotiin yllätysvierailun, niin näkisin todellisen tilanteen esi. ko. henkilön organisaatiokyvystä, siisteydestä, yllätystilanteiden hallinnasta yms.
Mun koti on ainakin kaaos, koska kaikki energia kuluu töissä.
Jos on hyvä organisoija, niin kotona ei ole kaaos, sillä jos tavaroilla on omat paikkansa, niin ei ole yhtään vaikeampaa laittaa niitä samantien paikoilleen kuin heitellä pitkin ja poikin ja sitten yrittää joskus organisointia.
Omassa työssäni tappaisin ihmisiä, jos en osaisi pitää tavaroista huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuisin rekrytointitilanteeseen, niin tekisin kolmen parhaan hakijan kotiin yllätysvierailun, niin näkisin todellisen tilanteen esi. ko. henkilön organisaatiokyvystä, siisteydestä, yllätystilanteiden hallinnasta yms.
Mun koti on ainakin kaaos, koska kaikki energia kuluu töissä.
Jos on hyvä organisoija, niin kotona ei ole kaaos, sillä jos tavaroilla on omat paikkansa, niin ei ole yhtään vaikeampaa laittaa niitä samantien paikoilleen kuin heitellä pitkin ja poikin ja sitten yrittää joskus organisointia.
Omassa työssäni tappaisin ihmisiä, jos en osaisi pitää tavaroista huolta.
Mitäs sen äidin organisaatiokyky auttaa, jos äiti on töissä ja lapset ovat kotona? :D Pitääkö lapsienkin olla organisointikykyisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuisin rekrytointitilanteeseen, niin tekisin kolmen parhaan hakijan kotiin yllätysvierailun, niin näkisin todellisen tilanteen esi. ko. henkilön organisaatiokyvystä, siisteydestä, yllätystilanteiden hallinnasta yms.
Mun koti on ainakin kaaos, koska kaikki energia kuluu töissä.
Jos on hyvä organisoija, niin kotona ei ole kaaos, sillä jos tavaroilla on omat paikkansa, niin ei ole yhtään vaikeampaa laittaa niitä samantien paikoilleen kuin heitellä pitkin ja poikin ja sitten yrittää joskus organisointia.
Omassa työssäni tappaisin ihmisiä, jos en osaisi pitää tavaroista huolta.
Hoitsuilla on 8 h työpäivät.
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä työpaikassani palkkasin työntekijöitä niin vakkari kuin määräaikaisiin työsuhteisiin. Ja kyllä pari kertaa, varsinkin vakkareiden kohdalla, meni valinta aivan pieleen. Kaikki näytti hyvältä, oli sopivat koulutukset ja työkokemustakin, haastettelussa antoi hyviä vastauksia jne. HR:n edustajat sekä oma päällikkö tukivat valintaa. Ja mitä saatiin, koeajan jälkeen työmotivaatio laski nollaan, jokaisesta asiasta valitetaan, työt jätetään puolitiehen jne. Ja sitten tämän työntekijän työkaverit valittavat, että miten noin huono henkilö voitiin palkata. En tiedä mitä selvännäkijäominaisuuksia oikein olisi pitänyt olla. Ja tuollaisesta virherekrystä ei pääse mitenkään enää eroon koeajan jälkeen. Onneksi kuitenkin 95% tuli palkattua fiksuja ja työnsä loistavasti hoitaneita henkilöitä.
Kun sitten itse halusin vaihtaa työpaikkaa, olikin hakemuksen kirjoittaminen helppoa eikä haastattelukaan jännittänyt yhtään kun tiesi mitä siellä toisella puolella tapahtuu. Kolmesta hakemastasi paikasta pääsin kaikkiin haastatteluun ja yksi sitten tärppäsi. Ja onneksi ei enää tarvitse tehdä rekryjä!
Anna kun arvaan. Ne virhevalinnat olivat haastattelussa avoimia, hieman ylireippaita ja osasivat ylistää itseään maasta taivaaseen? Tämä tuntuu monilla rekrytoijilla olevan ongelma, että ei tajuta, että ne suupaltit ovat myös todennäköisimmin niitä röyhkeimpiä tapauksia. Ne hiljaiset ja vaatimattomammat tietenkään eivät haastatteluissa erotu edukseen, mutta todennäköisemmin hoitavat sen homman paremmin kuin tyrkyttävät itseään. Tätä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten tämä ei mene haastattelijoiden ymmärrykseen. En toki tiedä, oliko sinun kohdallasi kyse tästä, mutta aika moni työkaveri on nimenomaan ensivaikutelmaltaan tosi kiva ja rempseä ja reipas, mutta sitten parin päivän päästä huomataan, että eipä siinä ihmisessä sitten mitään muuta ollutkaan kuin se rempseys.
Mitä mieltä olette näistä testeistä joita joku HR ihminen sitten tulkitsee? Voihan niissäkin rastia mitä huvittaa? Vai eikö niissä muka pysy huijaamaan?