Työhaastattelu on kyllä outoja, yksi ihminen päättää

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tässä hiljattain useammassa työhaastattelussa ja kyllähän ne on täysiä vitsejä! Yksi ihminen päättää kenen naama miellyttää eniten ja se oli sitten siinä. Käydään ehkä raastimassa parit tärkeät testit, mutta niidenkin tulos on mitä sattuu. Ja ei, en jäänyt rannalle, sain yhden hakemistani paikoista, mutta kyllähän taso oli kirjavaa. Yksikin eukko joka ei ollut varmaan 10 vuoteen haastatellut ketään, soitti minulle voitonriemuisena että nyt sinua ei valittu jatkoon. Kun kysyin että ai jaa, ja mitkä asiat teillä painottui tässä valinnassa, niin ihan täysi hiljaisuus. Sitten ähkäisi että no kun tuntu siltä. No, onhan sekin tosin valintaperuste, ehkä yleisin, mutta hän vain sanoi sen ääneen.

Ei päätä yksin.

Ainakaan meidän alalla.

Jyvittää tietonsa ja niitä verrataan työryhmän ja esimiehen kanssa koko hakijaryhmään ja porukalla tehdään niiden pohjalta valinta.

Sosiaaliala, kuntasektori.

Rekrytointiprosessi vaihtelee varmasti suuresti eri organisaatioiden välillä ja sen mukaan, mihin tehtävään ollaan rekrytoimassa.

Meillä kun rekrytoidaan asiantuntijoita, esimies yleensä haastattelee ensimmäisen kierroksen yksin. Toisella kierroksella mukana on 2-3 haastattelijaa, esimiehen lisäksi HR:stä ja mahdollisesti myös joku kollega samasta tiimistä. Lisäksi on ulkopuolisen konsultin testit niille, jotka kakkoskierrokselta pääsevät jatkoon.

Pätevyyden, taitojen ja tietojen arviointi on helpoin osuus. Hakijan luonteen ja persoonallisuudenkin arviointi on vielä jollain tavalla mahdollista, mutta hankalaksi homma muuttuu kun yritetään arvioida rekryn vaikutuksia tiimidynamiikkaan. Tästä syystä "hyvät tyypit" ovat niin haluttuja.

Tiimidynamiikan kannalta uuden ihmisen pitää olla sellainen, että hän sopii tiimiin eikä riko dynamiikkaa. Katastrofirekry olisi sellainen, jossa uusi henkilö riitautuisi muiden tiimin jäsenten kanssa ja romahduttaisi koko tiimin tuottavuuden. Tätä arvioitaessa esimiehen ja haastattelijoiden mutu on tosiaan merkittävässä roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritykset, joissa haastattelut on rutiinia, ovatkin asiantuntevia. Yleensä mukana on juuri HR sekä alan asiantuntija. Sitten on valitettavasti näitä ”haastattelen ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen, ja olen tosi asiantuntija” haastattelijoita, jotka ehkä tietävät työstä kaiken, mutta eivät osaa yhtään haastatella. Pahimmassa tapauksessa sinä itse vedät keskustelua eteenpäin ja odotat seuraavaa jännittävää ”missä olet 5 vuoden päästä” kysymystä...

Nämä tietyt kysymykset on niin kuluneita. Sitten kyökkipsykalla analysoidaan tuonkin vastausta. Ihan nuori ehkä on niin naiivi, että tulee parhaat vastaukset "olen edennyt urallani". Entä kun ainoa mahdollisuus edetä on, et pääset sen haastattelijan paikalle?

Sitten on kyseessä niin jäykkä organisaatio, etten halua sellaiseen töihin. Horisontaalinen liikkuminen pitää olla myös mahdollista, ei pelkästään vertikaalinen!

Vierailija kirjoitti:

Jos joutuisin rekrytointitilanteeseen, niin tekisin kolmen parhaan hakijan kotiin yllätysvierailun, niin näkisin todellisen tilanteen esi. ko. henkilön organisaatiokyvystä, siisteydestä, yllätystilanteiden hallinnasta yms.

Et voi olla tosissasi. Työpaikalla ei ole mitään asiaa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä "hyvät tyypit" ovat niin haluttuja.

Tiimidynamiikan kannalta uuden ihmisen pitää olla sellainen, että hän sopii tiimiin eikä riko dynamiikkaa. Katastrofirekry olisi sellainen, jossa uusi henkilö riitautuisi muiden tiimin jäsenten kanssa ja romahduttaisi koko tiimin tuottavuuden. Tätä arvioitaessa esimiehen ja haastattelijoiden mutu on tosiaan merkittävässä roolissa.

Miten tunnin haastattelussa voidaan arvioida henkilö "hyväksi tyypiksi"? Niin kuin joku tuossa aikaisemmin taisikin kirjoittaa että hiljainen ei välttämättä saa paikkaa, vaan suupaltti hyvä tyyppi. Se on tietenkin totta, että henkilön pitää sopia tiimiin, mutta sitähän et ihan oikeasti saa selville keskivertotapauksesta ennen kuin hän on aloittanut sen työn. Ääripäät nyt on helppo karsia, mutta vaikka olisi kuinka hyvä tyyppi, niin aika ennustajaeukko saat olla, että tiedät miten joku henkilö sopii tiimiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä "hyvät tyypit" ovat niin haluttuja.

Tiimidynamiikan kannalta uuden ihmisen pitää olla sellainen, että hän sopii tiimiin eikä riko dynamiikkaa. Katastrofirekry olisi sellainen, jossa uusi henkilö riitautuisi muiden tiimin jäsenten kanssa ja romahduttaisi koko tiimin tuottavuuden. Tätä arvioitaessa esimiehen ja haastattelijoiden mutu on tosiaan merkittävässä roolissa.

Miten tunnin haastattelussa voidaan arvioida henkilö "hyväksi tyypiksi"? Niin kuin joku tuossa aikaisemmin taisikin kirjoittaa että hiljainen ei välttämättä saa paikkaa, vaan suupaltti hyvä tyyppi. Se on tietenkin totta, että henkilön pitää sopia tiimiin, mutta sitähän et ihan oikeasti saa selville keskivertotapauksesta ennen kuin hän on aloittanut sen työn. Ääripäät nyt on helppo karsia, mutta vaikka olisi kuinka hyvä tyyppi, niin aika ennustajaeukko saat olla, että tiedät miten joku henkilö sopii tiimiin. 

Meillä on perheyritys ja minä käytännössä hoidan otona rekryt. Eli teen muuta työtä elääkseni. On tiettyjä varotusmerkkejä siitä, että joku on "sopimaton tiimiin". Umpimielisyys haastattelussa ja ehkä se isoin häläri on, että alkaa sössötämäään jotain, ettei vastaa tai asiaa ei saa kysyä. Tietynlainen avoimuus omasta elämästä ja sosiaalinen joustavuus ovat tärkeitä. Sosiaaliseen joustavuuteen kuuluu keskustelun ylläpito ja se, että osaa jutella luontevasti asiasta kuin asiasta. Jos teoriassa kysyisin vaikka, että "nukutteko samassa sängyssä puolison kanssa", niin ei tarvi kertoa seksistä yms., mutta jotain siihen voi heittää häkeltymättä. Tungettelevaankin kysymykseen pitää osata vastata pitämällä ne omat rajat kuitenkin samalla. Se on juuri sitä sosiaalista joustavuutta ja kykyä toimia porukassa. Ei kukaan halua työkaveriksi nillittäjää. Meillä kuitenkin työntekijät joutuu tekemään 2-3 -hengen ryhmissä töitä ja kaikkien pitää tulla kaikkien kanssa juttuun, kun saattavat joutua ajamaan 200km suuntaansa työpäivän pienessä kulkuneuvossa. Hölöttöminen ja jatkuva avautuminen ei ole se pointti vaan semmoinen luonne, jonka kanssa on helppo tulla juttuun/toimeen.

Lisään nyt tähän, että tietysti katsotaan työhistoriaa ja koulutusta, mutta välillä on otettu suoraan koulustakin jeppe, kun on vaikuttanut tunnolliselta ja mukavalta tyypiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä "hyvät tyypit" ovat niin haluttuja.

Tiimidynamiikan kannalta uuden ihmisen pitää olla sellainen, että hän sopii tiimiin eikä riko dynamiikkaa. Katastrofirekry olisi sellainen, jossa uusi henkilö riitautuisi muiden tiimin jäsenten kanssa ja romahduttaisi koko tiimin tuottavuuden. Tätä arvioitaessa esimiehen ja haastattelijoiden mutu on tosiaan merkittävässä roolissa.

Miten tunnin haastattelussa voidaan arvioida henkilö "hyväksi tyypiksi"? Niin kuin joku tuossa aikaisemmin taisikin kirjoittaa että hiljainen ei välttämättä saa paikkaa, vaan suupaltti hyvä tyyppi. Se on tietenkin totta, että henkilön pitää sopia tiimiin, mutta sitähän et ihan oikeasti saa selville keskivertotapauksesta ennen kuin hän on aloittanut sen työn. Ääripäät nyt on helppo karsia, mutta vaikka olisi kuinka hyvä tyyppi, niin aika ennustajaeukko saat olla, että tiedät miten joku henkilö sopii tiimiin. 

Jo kättelytyyli kertoo yllättävän paljon persoonasta. Henkilö, jonka käsi on kätellessä kuin tyhjä nahkarukkanen osoittautuu usein haastattelussakin sen luonteiseksi, että jää paikatta.