Tuntuu ettei ajan kulua ymmärretä.

Jos pohditaan vaikka että joku pyytää vaikka konserttiin ja vastaus on että ehkä ensi kesänä.

Tai ylipäätään kaikkeen, no ensi vuonna, ensi viikolla. Joku kerta sitä ensi- ei tulekaan.

Konsertti voi olla lopetettu tai käy jotain muuta. Miksi kaikkea pitäisi siirtää no ehkä joskus.

Mitähän sellainen ihminen kokee kun on siirtänyt kaiken sitten joskus vaiheeseen.

Ei varmaan 80 - kymppisenä tee hirveästi mieli enää tehdä niitä sitten joskus asioita.

Samoin jos miettii, että raaskinko käyttää jotain vaatetta.

No joskus se voi olla jo epäsopiva . Asiat tulisi tehdä silloin kun niille on aika.

Joskus ei se kaverikaan ole pyytämässä lenkille.