Lue keskustelun säännöt.
Minä olen aito työn perässä muuttaja, kerronpa millaista se on
05.01.2018 |
Muutin oman alan työn vuoksi. Palkka ei ollut häävi, nettona olisin ansiosidonnaisella päässyt lähelle samaa, kun vähennetään kulut. Muihin tukiin ei olisi ollut oikeutta, koska puolisolla oli keskitasoa parempi palkka ja nuorin lapsi oli tuolloin lukiolainen. Verottaja ei maksa matkoja, vaikka moni niin luulee. Vähän vähemmän maksoin veroa tuohon aikaan, mutta kyllä asumisesta ja matkoista jäi itselle tuhansia euroja vuodessa maksettavaksi. Asunto oli onneksi suht. edullinen. Kimppakämppää on aikuisen vaikea löytää ja ei ne kovin paljon halvempia olisi olleet, kuin pikkuyksiö.
No, mies teki reissutyötä. Lukiolainen oli toki iso ja omatoiminen, joten hän pärjäsi viikot yksinään. Pienten lasten kanssa ratkaisu olisi ollut ottaa lapset mukaan. Muuten ei olisi raha mitenkään riittänyt, kun hoitoa olisi tarvittu vuorokauden ympäri. Tukiverkkoja ei tällä vieraalla paikkakunnalla sitten olisikaan ollut minkäänlaisia.
Matka kesti 7 tuntia yhteen suuntaan julkisilla ja kaksi vaihtoa. Eikä asuttu missään periferiassa siellä toisessa päässä, vaan kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Täältä ei vain ole järkeviä yhteyksiä. Jouduin perjantaisin lähtemään aina kolmelta, koska myöhemmin ei enää päässyt. Pari vuotta kuljettuani yhteydet muuttuivat niin, että viimeinen juna lähti puolilta päivin ja matka-aika piteni, koska yhteyksiä vähennettiin. Hommasin auton. Ajoin yksinäni viiden tunnin matkan joka viikonloppu pari vuotta, yhdellä pysähdyksellä. Olen välillä huono uninen, joten lähdin ajamaan työpäivän jälkeen neljältä, vaikka olin herännyt neljältä aamulla. Onneksi matkalta sai kahvia. Tiet oli välillä talvella kuin jäätynyttä kynnyspeltoa, sillä suurin osa matkastani kuului ns. kakkosluokan aurausalueeseen.
Elämä helpottui, kun mies onnistui muutaman vuoden haun jälkeen saamaan samalta paikkakunnalta töitä. Aiemmin ei hakenut, ennenkuin nuorin oli muuttanut pois kotoa.
Ihmisiä kehotetaan muuttamaan, mutta minulle on sanottu, että olen hullu, eikä kuulemma moni tekisi itse samaa. Näinhän se menee, että oikeasti ei olla itse valmiita siihen, mitä moni kehottaa muita tekemään. Jos nyt pitäisi muuttaa, niin tuollaista matkaa en jaksaisi enää. Vähän lyhyemmän ehkä. Enkä tässä röyhistele rintaani, että minäpä muutin. Ihan se oli mielenterveysasia, en jaksanut enää pätkätöitä. On aika raskasta kuulla olevansa sossupummi juoppokin, vaikken todellakaan ole kumpaakaan koskaan ollut.
Moni ei edes usko tätä mutta joku saattaa tunnistaa, joten terkkuja tutuille!
Kommentit (7)
Meillä suunnilleen samoin, mutta etätyöläisenä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeps, sama tarina. Viikot työpaikkakunnalla ja viikonlopuksi kotiin . Matkaa vain se 300 km mutta huonossa talvusäässä sekin vituttaa. Kesäkelissä matka ok. Myös työhön sisältyy matkustamista joten sitä riittää.
Taloudellinen hyöty matkustamisesta +/- 0 huomioiden matkakulut ja kakkosasunto. Olen sinkku mutta silti en halua muuttaa siihen paskaan kaupunkiin jossa oleskelen viikot pelkän työn takia. Elämä on elämisen arvoista vain viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Jeps, sama tarina. Viikot työpaikkakunnalla ja viikonlopuksi kotiin . Matkaa vain se 300 km mutta huonossa talvusäässä sekin vituttaa. Kesäkelissä matka ok. Myös työhön sisältyy matkustamista joten sitä riittää.
Taloudellinen hyöty matkustamisesta +/- 0 huomioiden matkakulut ja kakkosasunto. Olen sinkku mutta silti en halua muuttaa siihen paskaan kaupunkiin jossa oleskelen viikot pelkän työn takia. Elämä on elämisen arvoista vain viikonloppuisin.
Siis taloudellinen hyöty työssä käynnistä, ei matkustamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Et varmaan vieläkään vanha ole ja nyt pärjäätte hyvin uudella paikkakunnalla. Oletko miettinyt, miten elämäsi sujuisi nyt jos olisit päättänyt jäädä?
Siitä, että nuorin lapsi on ollut lukiolainen jo monta vuotta sitten, voit päätellä, etten ole ihan teini enää. Ihan aikuisen ikäinen olen ollut lasten syntyessä.
Luultavasti elämä sujuisi samoin kuin ennen muuttoa. Pyörisin palkkatukitöissä ja työkkärin kursseilla ja joskus pääsisin haastatteluun. Aika huonoa tuuria on ollut, kun pääsee haastatteluun sadasta hakijasta, mutta aina löytyy joku sopivampi. Sopivampi ei tarkoita välttämättä parempaa, vaan joskus on haluttu kokeneempi, joskus vastavalmistunut ja joskus tukikelpoinen, jos vakipaikkaan on voinut saada tukea, minun ollessa sillä hetkellä juuri jossain työssä ja ei-tukikelpoinen. Ehkä joskus olisi ollut hyvä tuuri ja juuri minulaistani olisi haettu, mun en jaksanut enää jäädä odottamaan.
Minä en erikoisemmin edes pitänyt edellisestä paikkakunnasta, viihdyn paremmin nykyisellä, vaikka sinne kavereita jäikin. Se oli miehen kotikunta ja mies ei suostunut muuttamaan minun työn takia. Sitten vain sanoin, että se on ota tai jätä, minä en jaksa enää olla työtön tai pätkätyöläinen. Koulutusta minulla on jo riittävästi.
Me olemme myös työn perässä muuttanut nelilapsinen perhe. Suomessa tienasimme koko perhe noin 80 000 euroa vuodessa plus lapsilisät. Mies sai paremman tarjouksen ulkomailta samasta firmasta jossa oli töissä myös Suomessa ja lähdimme. Viisi vuotta myöhemmin ja kolme maata. Vuositulot yli 200 000 euroa plus bonukset:) Ne työt Suomessa silloin viisi vuotta sitten ovat hävinneet. Joskus ollaan yhteyksissä tyyppeihin siellä Suomessa. Miehen entisistä työkavereista suurin osa on työttömiä perheellisiä jotka eivät halunneet lähteä ulkomaille edes siinä vaiheessa kun firmaa Suomessa pistettiin alas. Nyt aikaa on mennyt niin kauan ettei heitä huolita. Ammattitaito hiipuu tietyillä aloilla hyvin nopeasti ja silloin ei riitä vaikka olis millaiset koulutukset ja työkokemukset kun viimeksi töissä on oltu 2v sitten. Se tuntuu olevan monelle vaikea pala ymmärtää ettei sillä vanhalla koulutuksella tee mitään jos ei ole jatkuvasti ollut töissä alalla. Me voidaan koska tahansa tulla takaisin Suomeen, lapset ovat oppineet useamman kielen ja kokemusta on rutkasti eri asioista. Minäkin sain heti töitä kun nuorin meni kouluun. Suomeen ei nyt vielä olla tulossa vaan kerätään hieman lisää rahaa, nautitaan auringosta ja mukavasta yhteisöstä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme myös työn perässä muuttanut nelilapsinen perhe. Suomessa tienasimme koko perhe noin 80 000 euroa vuodessa plus lapsilisät. Mies sai paremman tarjouksen ulkomailta samasta firmasta jossa oli töissä myös Suomessa ja lähdimme. Viisi vuotta myöhemmin ja kolme maata. Vuositulot yli 200 000 euroa plus bonukset:) Ne työt Suomessa silloin viisi vuotta sitten ovat hävinneet. Joskus ollaan yhteyksissä tyyppeihin siellä Suomessa. Miehen entisistä työkavereista suurin osa on työttömiä perheellisiä jotka eivät halunneet lähteä ulkomaille edes siinä vaiheessa kun firmaa Suomessa pistettiin alas. Nyt aikaa on mennyt niin kauan ettei heitä huolita. Ammattitaito hiipuu tietyillä aloilla hyvin nopeasti ja silloin ei riitä vaikka olis millaiset koulutukset ja työkokemukset kun viimeksi töissä on oltu 2v sitten. Se tuntuu olevan monelle vaikea pala ymmärtää ettei sillä vanhalla koulutuksella tee mitään jos ei ole jatkuvasti ollut töissä alalla. Me voidaan koska tahansa tulla takaisin Suomeen, lapset ovat oppineet useamman kielen ja kokemusta on rutkasti eri asioista. Minäkin sain heti töitä kun nuorin meni kouluun. Suomeen ei nyt vielä olla tulossa vaan kerätään hieman lisää rahaa, nautitaan auringosta ja mukavasta yhteisöstä:)
Itsekin suosittelen ulkomaille työllistymistä, mutta rahan ei pidä olla se motivaattori asiassa. Usein ulkomailla maksetaan itse sellaisesta, mikä on Suomessa ilmaista eli koulutus ja terveydenhoito, asuminen on kalliimpaa ja työpaikan saaminen Suomessa ulkomailla työskentelyn jälkeen on haastavaa. Mutta onhan se muavampi vaihtoehto ehkä kuin asua perheenä eri paikkakunnilla viikot. Jälkimmäisestä ei ole kokemusta, ulkomailla asumisesta kyllä. Meidän vuositulot ennen ulkomaille lähtöä oli 100 000 ja lapsilisät, siellä 250 000. Tosin silloin kun sitä rahaa on sopivasti, se ei näyttele suurta roolia.
Et varmaan vieläkään vanha ole ja nyt pärjäätte hyvin uudella paikkakunnalla. Oletko miettinyt, miten elämäsi sujuisi nyt jos olisit päättänyt jäädä?