Raskaana oleva ystävä + oma lapsettomuus = ongelmia?

Millä tavalla suuttui? Jos tollaisesta suuttuu niin unohda koko ystävä...

Ensin hän sanoi ymmärtävänsä, sitten toivoi että pääsen asiasta yli, sitten ilmoitti, että tämä kertomani asia tuntuu hänestä pahalta. Kokosin itseäni pari päivää ja kerroin, että suruni laantui ja olen vielä voimakkaammin onnellinen heidän puolestaan kuin alussa ym., olin ihan kuin tavallisestikin. Sitten hän alkoi sanomaan minulle, miten väärin tein kun kerroin surusta, että sellaista ei saisi sanoa ääneen. En tietenkään ilahtunut tästä ja tunteet kyllä kuumenivat puolin ja toisin, mutta asialinjalla pysyttiin. Nyt ystäväni haluaisi puida tätä, mutta en tiedä miten se tulisi menemään.. Tuntui pahalta, että hän ajattelee etten olisi saanut kertoa surusta (vaikka olen jatkuvasti samalla ilmaissut että olen onnellinen heidän puolestaan) :(

Kyseessä on yksi aivan läheisimmistä ystävistäni, olemme tukeneet toisiamme vaikka missä, mutta nyt tästä on tullut joku kynnyskysymys. Olen kieltämättä pettynyt ja surullinen.

Ap

Ap, sinun ei edes tarvitse olla onnellinen hänen puolestaan. Sinulla on oikeus tuntea myös pettymystä.

Sitä sinun ei kuitenkaan tarvitse sanoa ystävällesi, se kannattaa pitää omana tietonaan. Mutta sinun ei tarvitse olla onnellinen siitä, että ystäväsi on raskaana. Se on ihan ok tässä vaiheessa ja jonain päivänä voi olla, ettei se enää haittaa sinua.

Mutta jos kuitenkin olet onnellinen niin ystäväsi joka tapauksessa on nyt itsekäs ja ajattelematon. Voi olla, ettei hän osaa käsitellä asiaa ja siksi sanoi, mitä sanoi.

Ehkä teidän kannattaa ottaa hetkeksi aikaa ja etäisyyttä.

On luultavaa, että kun lapsi syntyy, teidän välinne muuttuisivat muutenkin. Sellaista tapahtuu.

Minä aina kuvittelin olevani pitkämielinen ja suopea, mutta kun viiden vuoden sisään jo kahdeksas kaveri/ystävä/sukulainen ilmoitti perheenlisäyksestä, kyllä se alkoi jo käydä liikaa mielen päälle. Me olimme siinä olleet jo viisi vuotta hedelmöityshoidoissa. En lopulta enää kestänyt vaan jätin kaiken kanssakäymisen sellaisten kaverien kanssa, jotka raskautuivat tai joilla oli pieni vauva.

Lapsettomuutta kokemattomat pitävät minua varmasti pikkumaisena, mutta jokainen vauvauutinen oli kuin olisi hierottu suolaa haavoihin. Sitä voisi ehkä jollain tavoin verrata siihen, että joku haluaisi epätoivoisesti vaikkapa lääkikseen mutta ei vuosien hakemisesta ja pääsykoekirjojen lukemisesta huolimatta vain pääse, ja samaan aikaan kaverit oikealta ja vasemmalta pääsevät sisään ensiyrittämältä ihan heittämällä.

Mekin sitten lopulta saimme oman pienokaisen. Silloin pystyin taas olemaan yhteydessä muihin.

Miten naisilla usein hajoaa ystävyys tällaisiin seikkoihin? Tässä on vielä typerämpää, että tuo raskaana oleva osapuoli alkaa vetää hernettä nenään.

Vierailija kirjoitti:

Minä aina kuvittelin olevani pitkämielinen ja suopea, mutta kun viiden vuoden sisään jo kahdeksas kaveri/ystävä/sukulainen ilmoitti perheenlisäyksestä, kyllä se alkoi jo käydä liikaa mielen päälle. Me olimme siinä olleet jo viisi vuotta hedelmöityshoidoissa. En lopulta enää kestänyt vaan jätin kaiken kanssakäymisen sellaisten kaverien kanssa, jotka raskautuivat tai joilla oli pieni vauva.

Lapsettomuutta kokemattomat pitävät minua varmasti pikkumaisena, mutta jokainen vauvauutinen oli kuin olisi hierottu suolaa haavoihin. Sitä voisi ehkä jollain tavoin verrata siihen, että joku haluaisi epätoivoisesti vaikkapa lääkikseen mutta ei vuosien hakemisesta ja pääsykoekirjojen lukemisesta huolimatta vain pääse, ja samaan aikaan kaverit oikealta ja vasemmalta pääsevät sisään ensiyrittämältä ihan heittämällä.

Mekin sitten lopulta saimme oman pienokaisen. Silloin pystyin taas olemaan yhteydessä muihin.

Onko teidän ystävyys kilpailua?

Jos on sekin on ongelma että äidillä on lapsenlapsia ja hänen siskollaan ei ole (yksi lapsi ja tämä lapsi on  samaan sukupuoleen suuntautunut).. ei voi oikein laittaa yhteiseen mökkiin niitä lapsenlapsen kuvia taluina jne... niin varmaan särkee se oma lapsettomuuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina kuvittelin olevani pitkämielinen ja suopea, mutta kun viiden vuoden sisään jo kahdeksas kaveri/ystävä/sukulainen ilmoitti perheenlisäyksestä, kyllä se alkoi jo käydä liikaa mielen päälle. Me olimme siinä olleet jo viisi vuotta hedelmöityshoidoissa. En lopulta enää kestänyt vaan jätin kaiken kanssakäymisen sellaisten kaverien kanssa, jotka raskautuivat tai joilla oli pieni vauva.

Lapsettomuutta kokemattomat pitävät minua varmasti pikkumaisena, mutta jokainen vauvauutinen oli kuin olisi hierottu suolaa haavoihin. Sitä voisi ehkä jollain tavoin verrata siihen, että joku haluaisi epätoivoisesti vaikkapa lääkikseen mutta ei vuosien hakemisesta ja pääsykoekirjojen lukemisesta huolimatta vain pääse, ja samaan aikaan kaverit oikealta ja vasemmalta pääsevät sisään ensiyrittämältä ihan heittämällä.

Mekin sitten lopulta saimme oman pienokaisen. Silloin pystyin taas olemaan yhteydessä muihin.

Onko teidän ystävyys kilpailua?

En nyt ole tämä joka kirjoitti tuon kommentin siitä, miten vaikeaa oli olla perheellisten ystävien kanssa tekemisissä, mutta vastaan kysymykseen kilpailusta. Ei ole kyse siitä. Ei kukaan toivottavasti näe ystävyyttä kilpailuna. On kyse kivusta. Asioista, jotka aiheuttavat niin paljon pahaa mieltä, että on pakko suojella itseään. Se varmaan musertaa jonkin verran puolin ja toisin, näin luulen.

Ap

Varoitus ap ja muut lapsettomuudesta kärsivät, tähänkin ketjuun tulee kommentteja ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa.

Ja luulen, että vaikka asiaa kuinka selittäisi, he eivät silti ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinun ei edes tarvitse olla onnellinen hänen puolestaan. Sinulla on oikeus tuntea myös pettymystä.

Sitä sinun ei kuitenkaan tarvitse sanoa ystävällesi, se kannattaa pitää omana tietonaan. Mutta sinun ei tarvitse olla onnellinen siitä, että ystäväsi on raskaana. Se on ihan ok tässä vaiheessa ja jonain päivänä voi olla, ettei se enää haittaa sinua.

Mutta jos kuitenkin olet onnellinen niin ystäväsi joka tapauksessa on nyt itsekäs ja ajattelematon. Voi olla, ettei hän osaa käsitellä asiaa ja siksi sanoi, mitä sanoi.

Ehkä teidän kannattaa ottaa hetkeksi aikaa ja etäisyyttä.

On luultavaa, että kun lapsi syntyy, teidän välinne muuttuisivat muutenkin. Sellaista tapahtuu.

Kiitos sanoistasi, ihan fiksua tekstiä. Olen kuitenkin vähän eri mieltä kanssasi. En näe mitään syytä, miksi omasta pahasta olostaan ei tässä yhteydessä voisi puhua. En tietenkään sanoisi niin puolitutulle, mutta kyllä ystävän pitäisi se tunnetasolla kestää ja ymmärtää, olemme läheisiä kuin siskot, päivittäin yhteydessä ym. On tietysti eri asia ruveta sanomaan toiselle, ettei olisi halunnut tämän raskautuvan tai toivoa jotain pahaa asiaan liittyen, sellainen ei ole ok. Sellaisetkin asiat ovat silti kai ymmärrettäviä, jos oma tilanne vaikuttaa ihan toivottomalta (mutta en itse ole kokenut näin).

Ystävälläsi on ns. mennyt raskaus päähän. Hän saa nyt paljon huomiota osakseen, varsinkin jos raskaus näkyy. Se saa helposti fiksunkin ihmisen kuvittelemaan että hän on nyt noussut elämässä jollekin uudelle tasolle, ylemmäksi niitä jotka ovat hänen omassa entisessä tilanteessansa. Tuossa tilassa unohtuu täysin se, että kaikilla muillakin on meneillään joku elämäntilanne, että se oma elämäntilanne ei ole koko mailman suurin ja ihmeellisin tapahtuma. Vaikka siltähän se odottajalle tietty tuntuukin.

Ota etäisyyttä, ihan oman jaksamisesi takia. Ei näitä "maailman eniten raskaanaolijoita" jaksa erkkikään.