Lue keskustelun säännöt.
Mainitsin somessa ahdistuneisuudestani, tykkäykset loppuivat heti päivityksistäni
05.01.2018 |
Mitä tästä opimme. Älä ikinä paljasta mitään heikkouksia tai yksityiskohtaisia asioita elämästäsi somessa.
Päivitykseni eli kuvat ovat aina olleet hyvin elämänmyönteisiä ja iloisia. Niille aina peukuteltu ja niistä helppo tykätä. Heti kun kerroin omasta elämästä jotain arkaa, ei enää reagoida mihinkään kuviin. Ovatko suomalaiset oikeasti noin mt-pelkoisia? En ole ikinä avautunut mistään asiasta ennen ja pohdin nytkin että mainitako. Elämäni on todellisuudessa ollut täyttä helvettiä väkivaltaisen (fyysistä että henkistä) perheen vuoksi. Jatkuvaa ahdistusta, nuorempana itsetuhoisuutta. Ehkä tämä tuli niin yllätyksenä tai sitten ihmiset pitivät tuota mainintaani huomionhakuisuutena.
Kommentit (30)
Ei missään nimessä tommoista sanota someen. No, nytpä opit. Kantapään kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, se ahdistus ei ollut se tarinani pointti siinä lainkaan. Yhdellä lauseella vain kirjoitin. Ehkä ihmiset kiinnittivät vain siihen huomion, koska se oli niin erikoista varsinkin minun suustani.
Ihmiset ovat vain aivopesun tulosta: heitä on opetettu mielistelemään menestyjiä ja hylkimään häviäjiä (ja sairaita).
Nykyisin sairaiden lisäksi halutaan leimata lihavat, tupakoijat, kouluttamattomat jne. "luusereiksi", joita pitää välttää.
Fakta on se, että kaikki mitä nettiin kirjoitat, oli tarkoitus hyvä tai paha, tullaan käyttämään sinua vastaan. Samalla tavoin joka ikinen diagnoosi, jota sinusta tehdään, tullaan käyttämään sinua vastaan. Arvostelu lähtee noin viiden minuutin sisällä syntymästäsi: saat apgar-pisteet ja mikäli ne eivät ole hyvät, olet luuseri. Arvostelu jatkuu koulussa ja pahenee sitä mukaa kun ikää karttuu.
Fiksu osaa kusettaa ja saada asiat näyttämään muulta kuin ne ovat. Yhteiskunnassamme ei totuudella ole mitään merkitystä, vaan sillä, miltä asiat näyttävät. Opettele tämä.
Joo en minäkään päivitä ahdistuksiani someen. Enkä kyllä mitään hehkutuksiakaan.
Oon huomannut että just hehkuttajilta voi sitten joskus tulla sitä toista äärilaitaa. Ovat feikanneet onnellista elämää.
Suosittelen että haet tukea tilanteeseesi jostain muualta. ..psyk. sairaanhoitajalta, väkivaltatyön palveluista tmv.
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinne someen pitää kertoilla ahdistumisistaan? Mitä muuta se on jos ei huomionhakua?
For real? Ja ne ihquminäminä lomakuvat/katsosyönihanaaruokaa/oimunihanapuoliso-päivitykset ei oo huomionhakua?
Eiköhän kaikki päivitykset ole lähtökohtaisesti huomionhakua. Omassa facessa kaikki kertovat elämänsä ja työnsä kaikista puolista, ihan niin kuin tosielämässäkin. Ja se on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt viime aikoina saman huomion. Kun aloin olla enemmän omaitseni ja rehellisempi somessa (eli kaikki ei niin ihanaa), niin tykkäykset ja kommentit on vähentyneet.
No se juuri, kuvienkin perusteella elämäni on täyttä ihanuutta ja kivaa. En ikinä ole halunnut kertoa mitään arkaluonteista juuri tuon hylkäyksen pelossa. Okei some nyt on mitä on, mutta vaikka kuinka joku sanoo niin kyllä noilla reagoinneilla voi osoittaa mielipiteensä. Ehkä ne ajattelin että nyt kun kerroin että oon masentunut niin uudet kuvat ovat täyttä feikkiä.
Oon iloinen kyllä että mt- ongelmista puhutaan silti avoimemmin. Niin sen pitäisi olla jatkossakin. En kadu mitä kirjoitin, koska en hakenut sillä.huomiota vaan julkisesti myöntää virheitäni. Olin vain yllättynyt miten siihen reagoidaan ja suurin piirtein leimattiin roskaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on vaan sellainen ystäväpiiri. Omassa feedissä näkyy hyvinkin avointa kertomusta mt-ongelmista, vääristyneestä kehonkuvasta, syömishäiriöstä, masennuksesta ja ahdistuksesta ja niistä paremmista päivistä, pienistä asioista joita saanut tehtyä ahdistuksen kourissa, ja kyllä niitä tsempataan erittäin myötätuntoisesti. Ehkä mulla on sitten tavallista sensitiivisempää väkeä kavereissani, mutta ei heikkouden merkki ole mikään syy hylätä, tai olla osoittamatta empatiaa.
Jakselemisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinne someen pitää kertoilla ahdistumisistaan? Mitä muuta se on jos ei huomionhakua?
For real? Ja ne ihquminäminä lomakuvat/katsosyönihanaaruokaa/oimunihanapuoliso-päivitykset ei oo huomionhakua?
Eiköhän kaikki päivitykset ole lähtökohtaisesti huomionhakua. Omassa facessa kaikki kertovat elämänsä ja työnsä kaikista puolista, ihan niin kuin tosielämässäkin. Ja se on hyvä.
Huomionhakuahan se kaikki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinne someen todellakaan kannata oksentaa kaikkea! Moni tykkää somen pinnallisesta hömpästä ja ahdistuu todellisuuden lävähtämisestä päin kasvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei somessa voisi kertoa ongelmistaan? Mitä järkeä siinä on että kaikki teeskentelevät iloista? Tietysti jos ei muuta tee kuin valita, niin se on eri juttu. Siihenkin törmää. Mutta jos jutut on pääasiassa neutraaleja tai positiivisia, niin voi sitä välillä kertoa ongelmistaan.
Some nyt vaan on nykypäivänä jo sitä todellisuutta ja real worldiä. Turha taistella vastaan.
10v sitten se oli pakopaikka todellisuudesta, mutta ei enää. Some on todella monelle mm. työpaikka ja ihan oikea työpaikka.
Kaikki ei vielä ole tähän herännyt ja siksi se käytös siellä on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinne someen pitää kertoilla ahdistumisistaan? Mitä muuta se on jos ei huomionhakua?
No vaikkapa vertaistuen hakemista tai tunteiden purkua.
Jos puhun mt-ongelmistani tai olostani, en tee sitä huomiota saadakseni, koska en todellakaan halua ylimääräistä huomiota itseeni enkä varsinkaan näihin negatiivisiin asioihin. Silti joskus on pakkoa kertoa tuntemuksistaan jollekin tai niihin tukahtuu.
Ja tosiaan jos siellä somessa roikkuu omana itsenään, miksei sitten saisi kertoa ahdistuksestaankin rehellisesti jos kivoja kuvia saa laittaa? Miksi toinen noista on väärin ja "huomionhakua" eikä vain senhetkinen totuus omasta elämästä?
Vierailija kirjoitti:
Miksei somessa voisi kertoa ongelmistaan? Mitä järkeä siinä on että kaikki teeskentelevät iloista? Tietysti jos ei muuta tee kuin valita, niin se on eri juttu. Siihenkin törmää. Mutta jos jutut on pääasiassa neutraaleja tai positiivisia, niin voi sitä välillä kertoa ongelmistaan.
Voi kertoa, mutta kaikki mitä someen kirjoitat, voidaan käyttää sinua vastaan. FB tekee jutuistasi koko ajan tekoälyn avulla profilointia ja lisäksi esimerkiksi työnantajat kyttäävät FB-päivityksiä. Voit joutua yhden kertomasti totuuden vuoksi loppuelämäksesi "ei toivotuksi ihmiseksi" jossain rekisterissä.
Noh ei se niin vakavaa. Ainakin nyt näkee, ketkä ovat niitä hyviä tyyppejä itselleni. Eipä niitä paljoa ole, mutta sitäkin tiukemmin pidän heistä kiinni. Kai se piti vaan oksentaa kun yli 30 vuotta pitänyt sisälläni ja ei millään lopu :D Nyt pidän jatkossa turpani kiinni.
Ne jotka täällä kauhistelevat että ei missään nimessä tuollaista, selkeästi pitävät näitä asioita hyvin tabuina ja vaikeina asioina. Ymmärrän toki että kaikki eivät kertoisi tuollaisia julkisesti. Sairauseläke tässä taitaa muutenkin.odottaa
No ehkä tuossa on käynyt niin, että ihmiset ovat 1) tajunneet sinun olevan ahdistunut, 2) todenneeet, että aiemmat ja perässä seuranneet päivitykset ovat kuitenkin muka-onnellisia ja elämänmyönteisiä, 3) tulleet siihen tulokseen, että siis feikkaat noilla kuvilla ja esität jotain, mitä et olekaan saadaksesi tykkäyksiä ja 4) eivät viitsi feikkaajan tykkäyksiä kalastelevista feikkipäivityksistä sitten enää tykätä.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä tuossa on käynyt niin, että ihmiset ovat 1) tajunneet sinun olevan ahdistunut, 2) todenneeet, että aiemmat ja perässä seuranneet päivitykset ovat kuitenkin muka-onnellisia ja elämänmyönteisiä, 3) tulleet siihen tulokseen, että siis feikkaat noilla kuvilla ja esität jotain, mitä et olekaan saadaksesi tykkäyksiä ja 4) eivät viitsi feikkaajan tykkäyksiä kalastelevista feikkipäivityksistä sitten enää tykätä.
En ole ikinä siis kirjoittanut mitään esim fb. Ihan vaan matkakuvia, luontoa ja eläimiä. Hymyilen aina kuvissani. Ehkä kaikki eivät tajua että ei masennus aina tarkoita sitä että on 24/7 hajalla eikä jaksa elää lainkaan jne. Hyviäkin hetkiä on ja paljon :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinne someen pitää kertoilla ahdistumisistaan? Mitä muuta se on jos ei huomionhakua?
No vaikkapa vertaistuen hakemista tai tunteiden purkua.
Jos puhun mt-ongelmistani tai olostani, en tee sitä huomiota saadakseni, koska en todellakaan halua ylimääräistä huomiota itseeni enkä varsinkaan näihin negatiivisiin asioihin. Silti joskus on pakkoa kertoa tuntemuksistaan jollekin tai niihin tukahtuu.Ja tosiaan jos siellä somessa roikkuu omana itsenään, miksei sitten saisi kertoa ahdistuksestaankin rehellisesti jos kivoja kuvia saa laittaa? Miksi toinen noista on väärin ja "huomionhakua" eikä vain senhetkinen totuus omasta elämästä?
Ehkä noin voi tehdä jos somekavereina on oikeassa elämässä hyviä kavereita. Mun ex-työkaveri avautuu somessa mt-ongelmistaan. ..ja kavereissa muitakin meitä työnkautta tuttuja . Surullista vaan nyt sillä alamme piireissä leviää maine mt -ongelmaisena jonka palkkaaminen voi olla riski. ..hirveän kurjaa että pahentaa omia mahdollisuuksiaan avautumisillaan.
No miksi sinne someen pitää kertoilla ahdistumisistaan? Mitä muuta se on jos ei huomionhakua?