Keskityittekö raskausaikana työhön vai vauvaan?
Kommentit (8)
Työhön. Siinä se vauva hengasi mukana vatsassa.
Pahoinvointiin, joten aika paljon itseeni ja vauvaan. Jouduin pahoinvoinnin vuoksi olemaan paljon sairaslomalla eli työhön en oikein pystynyt keskittymään, vaikka olisin halunnut.
Työhön. Mulla oli helpot raskaudet ja pystyin tekemään ylitöitä niin paljon, että äitiyspäivärahani oli isompi mitä normaali palkkani.
Vauvaan tietenkin. Toki tein töitäkin ja en tarvinnut sairaslomaa, mutta huomioin kyllä vauvan aina ja vauvan etu tuli ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vauvaan tietenkin. Toki tein töitäkin ja en tarvinnut sairaslomaa, mutta huomioin kyllä vauvan aina ja vauvan etu tuli ensin.
Mutta sehän oli vain siinä mukana. Kai sinä muutenkin olisit syönyt terveellisesti? Millä tavalla vauvaa edes voi huomioida?
Yliopisto-opiskeluun. Rahaa ei ollut yhtään ja mies nosti kytkintä kun en suostunut aborttiin mutta en ole koskaan ollut niin onnellinen kuin silloin raskaana ollessani. Kukoistin jotenkin. Tämä näkyi mm. siinä että pitkät vaaleat hiukseni muuttuivat entistä paksummiksi ja kauniimmiksi. Oli ihan kiva ja miellyttävä raskaus, ei mitään ongelmia.
Mitä keskittymistä se vauva siellä mahassa tarvitsee?
Mitä se edes käytännössä tarkoittaa keskittyä vauvaan? Katsella peilistä kaiket päivät mahaa ja miettiä tuleeko tyttö vai poika?
Tietty on jotain valmisteluja mitä on hyvä tehdä jo etukäteen, mutta ei niihin nyt sentään kuukausitolkulla tarvitse aikaa varata.
Keskityin täysin työhön. Sehän raskausajan tarkoitus on, tehdä mahdollisimman paljon töitä, jotta saa hyvät äitiyspäivärahat. Rattaat kyllä ostimme, se oli kivaa. Taisimme ostaa ne vasta, kun olin jäänyt pois töistä.