Lue keskustelun säännöt.
Apua, miten reilut 2-vuotiaalle lapselle puhutaan niin, että hän ymmärtää?
En tiedä lapsista mitään ov.
01.01.2018 |
Apua nyt kaikki vanhemmat, lastenhoitajat ja muut lapsista jotain tietävät ihmiset! Tänne on tulossa pian kylään perhe, jossa on lapsi joka on laskujeni mukaan noin 2v4kk vanha. Miten sen ikäiselle puhutaan niin, että hän ymmärtää? Tarkoitan, että mistä tiedän, että kun puhun hänelle, että en puhu liian yksinkertaisia lauseita ja liian lapsellista kieltä, mutta toisaalta taas en liian monimutkaisesti, että hän ei ymmärrä? Tietenkin lapsissa on eroja, mutta tällä lapsella ei pitäisi olla mitään puheen ymmärtämisen erityisvaikeutta tms. Eli hän siis ymmärtää puhetta yhtä hyvin kuin muutkin tuon ikäiset, mutta minä kun en tiedä, että minkä verran puhetta tuon ikäinen lapsi ymmärtää! Olen itse unohtanut, että miltä tuntui olla tuon ikäinen (tosin minä olen aina ollut lapsena hiukan muita jäljessä kehityksessä) eikä minulla ole juuri lainkaan kokemusta lapsista, eli minulle tapaaminen lapsen kanssa on kuin tapaisin toiselta planeetalta tulleen muukalaisen, josta en tiedä, että minkä verran tämä ymmärtää puhetta, vaikka tiedän tämän sitä jonkin verran ymmärtävän.
Kommentit (40)
Miksi sä tuollaista stressaat?
Puhu ihan normaalisti, kyllä se ymmärrystaso selviää. Ja jopa normaalivariaatiossa puheenymmärrys ja puheentuotto vaihtelee paljon pienillä lapsilla. Ja en kyllä huolehtisi, että puhuisin liian lapsellisesti, jos kyse on 2-vuotiaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut ihan normaalisti. Kyllä sä huomaat, ellei lapsi ymmärrä jotain sanomaasi.
Mulla olis sama ongelma...kaikenikäiset lapset kuin vieraalta planeetalta.
Älä aloita keskustelua kvanttifysiikasta, astrologiasta äläkä talouspolitiikasta.
Relax, kyllä sulle sitten selviää, kun olet sen muksun kanssa. Ei tuollaisesta ole mitään järkeä stressata etukäteen.
Kun tervehdit lasta ja vaikka kysyt mitä kuuluu, tai sanot vaikka että "onpa sulla hieno takki" tai "oliko siellä ulkona kylmä?" niin saat selville sen miten lapsi kommunikoi, vastaako monisanaisesti, vastaako ollenkaan, auttaako lapsen vanhemmat vuorovaikutuksessa jne. Jotkut tuon ikäiset puhuu paljon, jotkut ei ja jotkut vaan ujostelee. Yleensä tuon ikäiset ymmärtää hyvin tilanteeseen liittyvää puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota huomoon myös se, että tuon ikäiset ymmärtävät jo paljon enemmän kuin itse tuottavat puhetta (eli ihan mitä tahansa ei kannata aikuisten keskenkään suustaan päästää jos lapsi on kuulolla)! Menikö vaikeaksi? :D
Jos siis ikätasoinen, kuten oletus on?
Ymmärtää tavallista puhetta jo hyvin. Eli jo muutakin kuin yksinkertaisia: lähdetään ulos ja puetaan päälle. Osaa valita vaihtoehdoista jne.
Moni on jo varsin enemmänkin tästä kehittynyt. Kuulee ja näkeehän sen siinä nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos selviää että se kersa käy jotenkin hitailla niin naura sille.
Puhuisin lyhyitä lauseita, etenkin jos käsken tai neuvon häntä tai kysyn jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu nomaalisti, rauhallisesti, selkeästi ja yritä sanoa sanottavasi lyhyesti. Ei missään tapauksessa saa alkaa jaarittelemaan mitään, se vain hämmentää pientä turhaan.
Yksivuotiaskin ymmärtää jo puhetta tosi hyvin, vaikka ei osaisikaan itse sanoa sanaakaan. Kaksivuotias siis ymmärtää jo tosi paljon.
Puhut ystävällisesti ja jos lapselle "pitää" jotain jutella, niin vaikka tällaisia asioita:
- Oliko kiva uusivuosi? Katsoitteko raketteja? Oliko hienoja?
- Sullahan on hieno lelu siinä, mistäs oot sen saanut? Onko se sun lempilelu?
- Onpas sulla hieno paita!
Mulla ei itselläni ole lapsia, mutta tuollaista ihan tavallista small talkia voi lapsillekin jutella. Tietysti aiheet pitää vaan olla lapseen liittyviä. Jos lapsi ei ymmärrä tai osaa itse vastata kysymyksiin, vanhemmat varmaan vastaavat lapsen puolesta. Ja jos lapsi ei halua ottaa sinuun kontaktia lainkaan, niin älä yritä väkisin vaan sano vaikka vaan "terve, minä olen Minna" ja anna lapsen sitten olla ja seurailla sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä aloita keskustelua kvanttifysiikasta, astrologiasta äläkä talouspolitiikasta.
Relax, kyllä sulle sitten selviää, kun olet sen muksun kanssa. Ei tuollaisesta ole mitään järkeä stressata etukäteen.
Kyllä näistäkin voi puhua.
On vain sovitettava sanansa ikätasoisesti. Eli hyvinkin voi selittää horoskooppimerkit ja tuon ikäiset ovat huimia oppimistaidoiltaan. Kohta osaa luetella ne.
Taloustieteenkin perusteita voi valottaa esim. rahayksikön käsitteellä. Tämä on euro ja tämä vähemmän.. jne. Niillä saa kaupasta omenan tai puolikkaan omenan.
Ihmiset usein aliarvioivat lapset ja lässyttävät vain jostain nallesta. Olen huomannut, että pari- kolmivuotiaan ymmärrys voi olla jotain ihan toista, kun vain itse asennoituu toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitaasti, selkeästi ja kuuluvasti. Kysy, mitä pukki toi ja oli tähtisädetikkuja eilen.
Anna joku kuvakirja käteen tai palikoita, jos sinulla on sellaisia lapsivieraita varten varattuna.
Nosta kaikki rikkoutuva ja terävä ylähyllylle.
Valmistaudu siihen, että lapsi suttaa ja kaataa mukinsa. Varaa talouspaperia saataville.
Lapsi reagoi enemmän tapaan olla, kuin tapaan puhua. Hän on tottunut siihen ettei ymmärrä kaikkea, ei se haittaa. Tärkeintä on ottaa lapsi huomioon ja olla hänestä kiinnostunut. Jos lapsi osoittaa innostusta jotain asiaa tai esinettä kohtaan niin voit osallistua tuohon innostukseen, tällöin lapsi kokee että te jaatte yhteisen kokemuksen.
Se, että teet tälläisen aloituksen kertoo, että välität lapsen kokemuksesta ja haluat kommunikoida hänen kanssaan. Se riittää. Teillä tulee varmasti olemaan mukavaa :)
Vierailija kirjoitti:
Yksivuotiaskin ymmärtää jo puhetta tosi hyvin, vaikka ei osaisikaan itse sanoa sanaakaan. Kaksivuotias siis ymmärtää jo tosi paljon.
Puhut ystävällisesti ja jos lapselle "pitää" jotain jutella, niin vaikka tällaisia asioita:
- Oliko kiva uusivuosi? Katsoitteko raketteja? Oliko hienoja?
- Sullahan on hieno lelu siinä, mistäs oot sen saanut? Onko se sun lempilelu?
- Onpas sulla hieno paita!Mulla ei itselläni ole lapsia, mutta tuollaista ihan tavallista small talkia voi lapsillekin jutella. Tietysti aiheet pitää vaan olla lapseen liittyviä. Jos lapsi ei ymmärrä tai osaa itse vastata kysymyksiin, vanhemmat varmaan vastaavat lapsen puolesta. Ja jos lapsi ei halua ottaa sinuun kontaktia lainkaan, niin älä yritä väkisin vaan sano vaikka vaan "terve, minä olen Minna" ja anna lapsen sitten olla ja seurailla sivusta.
Ei 2-vuotiaalta kysytä: "oliko kiva uusi vuosi".. Tai saahan sitä kysyä, mutta aivan liian abstrakti keskustelun aloitus parivuotiaalle.
Jos lapsi hahmottaa uuden vuoden juhlana ja se tosiaan juuri oli, niin voi kysyä: söitkö nakkeja? Lähestyä siis tosi konkreettisesti asioita ja mieluiten ihan juuri käsillä olevia asioita. Pienen on vaikea hahmottaa, mikä oli eilen ja mikä viime viikolla
Lasten muistissa sinänsä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta eivät pysty sijoittamaan tapahtumia aikajärjestyksessä.
Tosiaan ei ole lapsia :D
Mulla on nyt tasan 2-vuotias lapsi ja ei tuo nyt kovin moninmutkaisia juttuja ymmärrä. Jokapäiväiset esineet, asiat ja tekemiset kyllä. Värit osaa. En tiedä ymmärtääkö jos sanoo, että onpa sulla hieno takki. Ymmärtääkö siis sanaa ”hieno”. Ymmärtää jos sanoo, että mennään ulos, hae lelu, missä on muumipappa, ota sukat pois, jne. En tiedä onko hän jotenkin jäljessä vai ei. Kauheasti ei osaa puhua vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksivuotiaskin ymmärtää jo puhetta tosi hyvin, vaikka ei osaisikaan itse sanoa sanaakaan. Kaksivuotias siis ymmärtää jo tosi paljon.
Puhut ystävällisesti ja jos lapselle "pitää" jotain jutella, niin vaikka tällaisia asioita:
- Oliko kiva uusivuosi? Katsoitteko raketteja? Oliko hienoja?
- Sullahan on hieno lelu siinä, mistäs oot sen saanut? Onko se sun lempilelu?
- Onpas sulla hieno paita!Mulla ei itselläni ole lapsia, mutta tuollaista ihan tavallista small talkia voi lapsillekin jutella. Tietysti aiheet pitää vaan olla lapseen liittyviä. Jos lapsi ei ymmärrä tai osaa itse vastata kysymyksiin, vanhemmat varmaan vastaavat lapsen puolesta. Ja jos lapsi ei halua ottaa sinuun kontaktia lainkaan, niin älä yritä väkisin vaan sano vaikka vaan "terve, minä olen Minna" ja anna lapsen sitten olla ja seurailla sivusta.
Ei 2-vuotiaalta kysytä: "oliko kiva uusi vuosi".. Tai saahan sitä kysyä, mutta aivan liian abstrakti keskustelun aloitus parivuotiaalle.
Jos lapsi hahmottaa uuden vuoden juhlana ja se tosiaan juuri oli, niin voi kysyä: söitkö nakkeja? Lähestyä siis tosi konkreettisesti asioita ja mieluiten ihan juuri käsillä olevia asioita. Pienen on vaikea hahmottaa, mikä oli eilen ja mikä viime viikolla
Lasten muistissa sinänsä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta eivät pysty sijoittamaan tapahtumia aikajärjestyksessä.
Tosiaan ei ole lapsia :D
Pointti olikin se, että ei sitä nyt tarvitse oikein stressata että mitä sille lapselle juttelee. Ei se lapsi mene rikki, jos sille sanoo väliin jonkun sellaisenkin lauseen, mikä menee häneltä yli hilseen. Silloin äiti tai isä vastaa lapsen puolesta. Lapsi ymmärtää osan ja osan ei, vastaa jos osaa ja haluaa.
Tuollaisissa tilanteissa lapsi otetaan kuitenkin mukaan yhteiseen keskusteluun, ja ainakin omien sisarusteni lapset tuntuvat mielellään seuraavan aikuisten juttelua ja vastaavat vaikka nyökkäämällä tai nauramalla niihin helppoihin heille osoitettuihin jatkokysymyksiin, kuten "kuuluiko raketeista kova ääni".
Mutta noh, tämä tietysti vain minun kokemukseni sisarusten tai ystävien lapsille juttelemisesta. Jos joku vanhempi on niin kovin tarkka siitä millaisia asioita lapselle saa sanoa, niin kannattaa varmaan kieltää vieraita kokonaan puhumasta lapselle, ettei lapsi vaan hämmenny ja traumatisoidu kun joku kyseli liian vaikeita. :D
Ihan sama oikeestaan mitä sanot, kunhan nyt olet perus ystävällinen etkä kiroile... Jos vaan tervehdit aluksi niin se riittänee. Niin kauan kun sun ei tarvitse lasta ottaa hoitoon vaan hän on vanhempiensa kanssa vieraana vain, niin sun ei tartte olla mikään ammattikasvattaja.
Sillä tavalla ne lapset oppii puhumaan, kun niille jutellaan erilaisia asioita eri tavoilla. Joskus kuulevat yksittäisiä sanoja, joskus lyhyitä lauseita, joskus pitempiä keskusteluja. Siitä se kieli pikku hiljaa hahmottuu.
Älä ajattele koko asiaa, puhu ihan tavallisesti.