Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempien puute
Vähä väsy
30.12.2017 |
Mua ärsyttää suunnattomasti etteivät omat eivätkä mieheni vanhemmat olleetkaan niin avuliaita kuin mitä annettiin ymmärtää. Satoja kilometrejä on välillä ja jos hoitoon haluaa lapsen viedä on lapsi roudattava isovanhempien luokse. He eivät suostu tulemaan meille. Yksi syy on myös se että he asuvat maalla omakotitalossa ja me ”hiirenloukuissa” kerrostalossa. He eivät yksinkertaisesti kykene olemaan kerrostaloasunnossa,tunnistaako kukaan tätä tyyppiä?
Vihaan sitä että en saanutkaan sitä tukea jota haluaisin. Lapsellemme isovanhemmat ovat tärkeitä mutta itse koen vanhempani lähinnä ärsyttäviksi. He ovat tottuneet elämään pienen piirin sisällä ja kaikki uusia ja mahtava ei kiinnosta. Mielummin tuttu paska.
Saan aina hirveistä kateuskohtauksia kun muut kertovat kuinka saavat arkeen apuja omilta tai puolison vanhemmilta. Haluaisin niin kovasti syyllistää vanhempiani mutta en voi. Onko muita joilla isovanhemmuus ei vain toimi niin kuin kuvittelit?
Olen niin kateellinen teille joilla oikeasti löytyy ne isovanhemmat joiden luokse lapsen voi laittaa vaikka yökylään tai jotka tulevat lapsen luo hoitamaan että vanhemmat saisivat omaa aikaa.
Kommentit (4)
Minulla ei ole koskaan ollut isovanhempia.
Isälläni on välit poikki vanhempiinsa eikä äidin äitiä kiinnosta kuin tarkoin valikoidet lapsenlapset.
Heitä kyllä hyysätään, meille ei ;mummu" lähettänyt edes tekstarina hyviä jouluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä on se ikävä tosiasia jossain kohtaa vain opittava että et kenenkään muun apuun koskaan missään tilanteessa voi luottaa kuin omaasi. Kuka tahansa voi luvata mitä tahansa, myös se oma puoliso, ja yhtäkkiä kuitenkin kaikesta huolimatta huomaat olevasi yksin kaiken paskan kanssa. Itse oppinut kantapään kautta että tilanteet voi koska tahansa muuttua. Eli periaatteessa pitäisi aina miettiä millaisen kuorman itse jaksaa kantaa. Ja vähän päälle koska voithan vielä sairastua tai muuta ja silti joutua hoitamaan kaiken yksin.
Ikävä kyllä, keneenkään ei voi oikeasti luottaa. Lupaukset ja varsinkin oletukset on mitä on, kaikki on vaan sanoja kunnes muuttuu toiminnaksi ja lisäksi puoliso voikin haluta yhtäkkiä lähteä, tai isovanhemmat alkavatkin elää omaa elämäänsä johon lapset tai lapsenlapset ei sovikaan enää vaikka ennen olisivat sopineet.
Olen täsmälleen samaa mieltä, kuin kirjoittaja nro 3.
Lasta hankittaessa et voi suunnitella elämääsi muiden avun varaan. Sinun on varauduttava siihen, että pärjäisit yksinkin. Ainakin, että arki rullaa vain oman perheen voimin. Apu on mahtavaa, mutta ei sitä voi olettaa saavansa. Tietysti senkin asian voi suoraan kysyä ja sopia. Lastenhoitajan voi myös palkata esimm. opiskelijasta. Ei se maltaita maksa eikä sijoitus omaan lapseen pitäisikään olla mitenkään vastenmielinen ajatus.