Mun oma McDreamy

Tiedän, tää on ällöä ja imelää ja kukaan itseään kunnioittava ihminen ei katso Greyn anatomian vanhoja (tuskin uusiakaan) jaksoja.

Minäpäs katson. Tajusin samalla, että mun mies on mun McDreamy. Mä olen nähnyt sen puhuvan ihmisten edessä ja olevan esimerkkinä muille töissä. Ensin vaan katsoin, sitten tutustuin ja nyt katson ylpeänä ja ihastellen. Ei siis ole pomoni sentään, mutta pidetty ja arvostettu kollegani.

Tiedättekö sen tunteen kun omaa miestään (vielä 4v jälkeen) katsoo ihaillen ja haluten. Tietäen, että muutkin katsoo, mutta kukaan muu ei sitä miestä voi viedä kotiin. Se on mun ja haluaa siinä ollakin ja osoittaa sen kaikella mahdollisella tavalla joka päivä.

Oltiin tosiaan työkavereita ja hyviä ystäviä, kunnes satuttiin yhteen taas aikojen päästä, molempien seurustelusuhteiden loppumisen jälkeen. Alettiin seurustella, muutettiin yhteen ja tehtiin lapsi ja ostettiin talo.

Joka päivä mä vaan mietin, että voi kun oltaisiin tajuttu toisemme jo 2v aiemmin. Oltiin molemmat mielestämme niin toisen friend zonella, ettei tullut mieleen edes yrittää, vaikka aina olen miehestä tykännyt enemmän kuin itselleni myönsin.

Kierrellen takas ajatukseeni. Se pälkähti päähäni, kun Mer oli katsomassa miehensä puhetta. Sama ilme mulla, kun katson miestäni ihmisten edessä. Lällyä ja ihanaa 😎