Kun nuoriso ei vastaa puhelimeen...

Teinpä päätöksen, että ne sukumme nuorista, jotka eivät tänä vuonna marraskuussa vastanneet puhelimeen EIVÄT SAA heille varaamaani "toiminta tonnia".
Olen se vanhapiikatäti, jonka kummilapset ovat jo aikaa sitten saavuttaneet täysi-ikäisyyden.
Sain hieman ylimääräistä rahaa myytyäni metsää. Siitäpä virisi idea, että lahjoitan tuntemilleni nuorille (osa on sukua, osa ei) tuhat euroa rahaa.
Otin oikein verottajalta selvää, että osaan toimia oikein.
Mutta ongelmaksi muodostui, että nuoret eivät vastanneet puhelimeen tai viesteihin.
Niinpä tein päätöksen, että annan varaamani rahasumman vain niille nuorille jotka olivat minuun henkilökohtaisesti yhteydessä ennen joulua.
Nyt on suuri mielipaha monessa perheessä. Siskoni oikein kävi lapsenlapsensa puolesta puhumassa, kun on nuorella niin vaikeaa ja tiukkaa opiskelun ja työnteon kanssa. Epäili vielä, että tämä olikin vain kieroa huumorintajua, kunnes sanoin että ne nuorista jotka suvaitsivat olla yhteydessä saivat kyllä rahansa.
Kun siskoni kuuli, että veljemme iltatähti sai rahansa alkoi sättiminen, että eihän se kroisoslapsi olis mitään tarvinnu, kun kaikkea on yllinkyllin. Käy ulkomailla laskettelemassakin joka vuosi... Paljon muutakin sain kuulla sukumme kelvottomasta nuorisosta. Paitsi siskoni aleneva polvi tietenkään ei kuulu tähän joukkoon.

Mitenkäs luulette, vastataanko minulle ensi joulun aikaan, jos soitan? :-)