Miksi helpppoa ja mukavaa elämää ei arvosteta?

Eniten kummeksuttaa se, että monet luulevat mukavan ja nautintokeskeisen elämän olevan väistämättä jotekin tyhjää ja merkityksetöntä, epäsyvällistä. Tässä ei ole mitään perää. Elämä voi olla rikasta, syvällistä ja mielekästä ihan riippumatta siitä, onko se helppoa vai vaikeaa.

Ja jatkuva kiire jonnekkin. Suoritetaan jotakin kiihyyvällä vauhdilla.

Mitä enemmän hyörii hyörimisen itsensä vuoksi sitä parempi kansalainen?

Minä olin koululaisenakin onnellisimmallani kesälomilla, kun oli viikkokausia vapaata aikaa tehdä ihan mitä halusi.

Miettikö monikin teistä kiireen palvojista lapsena, että voi kun tulisi jostain vaikeuksia, ettei olisi liian helppoa?

Jep! :D ja sitten kuitenkin kuulee näitä "no helppohan sinun on.." no niin onkin ja olisi sinunkin jos tekisit erilaisia valintoja! "no mutta en minä voi ja pakkohan minun on.." ei ole ja kyllä voit.

Vieläkö leppoistamisesta puhutaan? Se oli iso puheenaihe muutama vuosi sitten.

Näin pankin ja verottajan orjana joskus tuntuu että sosiaalipummit todellakin voivat nauttia elämästä paljon vapaammin ilman minkäänlaista omaisuutta jolla yhteiskunta vain kiristää alamaisiaan.

Olen miettinyt monesti samaa. Nautin nimittäin kaikista eniten helposta elämästä. Mulla ei ole mitään harrastuksiakaan, kun en jaksa vapaa-ajalla yhtään ylimääräisiä aktiviteetteja. Työssä kyllä käyn ja saan ihan tavallista, pienehköä palkkaa mutta se riittää mun tarpeisiin, saan asuntolainan maksettua ja ruokaa. Parasta vapaa-ajalla kun saa vaan olla ja rauhoittua. Eihän tämä minkään mittapuun mukaan mitään hienoa elämää ole, mutta itse olen onnellinen näin.

Minä vietän juurikin kuvailemaasi mukavaa ja helppoa elämää. Moni pitää minua laiskana ja alisuoriutujana, siinähän pitäkööt.

Olen aina mennyt sieltä mistä aita on matalin. En mennyt lukioon vaan amiksen kokkilinjalle. Nyt teen töitä työpaikkaruokalassa. Ma-pe ei iltaa ei viikonloppuvuoroja, paitsi poikkeustapauksissa jos on joku juhla tiedossa.

Asun kaupungin vuokra-asunnossa, vuokra 489,80

En aio säästää rahaa omaan asuntoon. Ei ole autoa, ei edes ajokorttia. En aio hankkia lapsia. Rahat jää vain minun käyttöön. Matkustelen monta kertaa vuodessa ulkomailla, elän rentoa ja helppoa elämää. Työ ei seuraa kotiin. Töissä ei tarvitse stressata ja tehdä vaikutusta pomoon.

Olen oikein tyytyväinen elämääni. Rahat riittää kun ei kärsi shoppailuongelmasta, ei polta eikä juo. Kokkaan itse helppoa ja hyvää arkiruokaa, silloin tälläin syödään kavereiden kanssa ulkona. Käyn usein elokuvissa, vaellan luonnossa ympäri vuoden, talvella lumikengillä.

Ei ole tarvetta sisustaa kämppää designtuotteilla, perus Ikea käy.

up

Siksi koska ihmiset on ehdollistettu tavoittelemaan lisää materiaa. Ja myös koska pariutumismarkkinoilla toinen sukupuolista, voitte arvailla kumpi, on aikojen alusta tavoitellut kumppania joka kykenee hankkimaan resursseja ja statusta.

Olen jo pitkään tehnyt töitä kaksi päivää viikossa max. Tein viitisen vuotta normaalia viikkoa yrittäjänä ja sain kaavittua säästöön muutaman kymppitonnin. Sitten luovuin kaikista paitsi parhaimmista hommista. Nyt tienaan bruttona n. 1600-1700 eur/kk, jolla elelen vallan mukavasti.

Ainoa mikä harmittaa on että joudun salaamaan asian, koska jos kertoisin miten vähällä työllä tienaan rahani, asiakkaani tulisivat kateellisiksi ja saattaisivat alkaa kilpailuttamaan palveluntarjoajia.

Jos etsisin parisuhdetta, tulisi myös ongelmia koska naiset järjestään haluavat "kunnianhimoisen" ja "elämässä eteenpäin menevän" (= resursseja ja statusta tavoittelevan) miehen.

Uskon, että kateelliset lyttäävät helppoa elämää. Myös tiedostamattaan kateelliset. Mielestäni esim. lapsettomuus on todella fiksu valinta, ja kaikki muukin elämän helpoksi tekeminen. Jos ei kestä sitä, että muilla on kivaa ja itse on tehnyt liian rankat valinnat, pitää lytätä.

Itse toivon, että mahdollisimman moni tekisi fiksut valinnat, vaikka itse olen tehnyt rankat valinnat.

Kateus.

Ehkä monet arvostavat vain enemmän materiaa, kuin vapaa-aikaa ja elää oma ainutkertainen elämänsä mahdollisimman onnellisesti. Joka ei tarkoita helppoa, mutta mielenkiintoista elämää.

Itse hyppäsin oravanpyörästä ja sanouduin irti työelämästä 45 vuotiaana ja myin asunnon ja ostin pari pientä sijoitusasuntoa ja muutin maalle ja elän melko vaatimattomasti. Ja kyllä kannatti.

Koen eläväni helppoa ja mukavaa elämää. Ja myös tavoittelen tarkoituksenomaisesti sellaista. Mutta jo tästä määrästä kommentteja huomaa että parametrit eroavat kyllä tavattomasti. Yhtä konseptia ei ole saman tavoitteen saavuttamiseksi. Jotkin konseptit ovat keskenään ristiriidassa. Toiselle pari pientä sijoitusasuntoa on helppoa ja mukavaa. Mielestäni olisivat kaikkea muuta. Sijoitussalkku on helppo ja mukava. Toiselle ei.