Liittyykö vauvoihin enemmän ällöttäviä asiota kuin söpöjä?
Vaipparumba, imetys, kuolaaminen, tupakantumppien suuhun noukkiminen jne. Yölliset heräämiset, puklaukset. Söpöjä ne ovat lähinnä kylvyn jälkeen ja hyvin syöneenä. Lisäksi äitiys tekee naisesta ällöttävän näköisen maatuskan ja tantan, ellei äiti ole hoikka ja kaunis. Suomessa ei useinkaan ole. Jos näitä ajattelee, miksi ihmiset ylipäätänsä lisääntyvät?
Kommentit (7)
Sivistyneissä maissa tulisi kieltää lisääntyminen ihan maapallon tulevaisuuden vuoksi, olipa ne omat lapset miten söpöjä tahansa.
Maapallon väestöä tasaamalla hoidettaisiin tuo lisääntymättömyyden aiheuttama vaje kehittyneissä maissa täysin. Väestö siirtyy nyttenkin aika hyvin sieltä missä voimakkain lisääntyminen sinne, missä lisäännytään vähän, eli painetta jo valmiiksi siellä olisi.
Kehittyneitten maitten väestöltä lisääntymisen kieltäminen tai sen rajoittaminen ei edes olisi ra-sistista, toisin kuin jos alettaisiin vaatimaan, että tuolla huimien lisääntymisten alikehittyneissä maissa kehitysavulla lisääntyviltä kiellettäsiiin sama toiminta.
Vauva on tuleva ihminen. Ällöt ja söpöt asiat liittyy vauvavaiheeseen ihan yhtä kiinteästi kuin kaikkiin muihinkin elämänvaiheisiin.
Ei oman vauvan imetys ole ällöä. Ja mistä se vauva saisi tupakantumppeja suuhun? Röökaatko sisätiloissa vai?
Olen lapseton mutta minusta pienen vauvan eritteet ja ruokinta eivät ole ällöttäviä. Siinä vaiheessa kun alkavat syödä maasta kaikenlaista, kiinteä ruoka vaihtaa kakan koostumusta ja hajua, alkavat sairastella räkäflunssia ja kädet on aina likaisentahmeat niin hieman alkaa ällöttää. Varmasti oma lapsi ei ällötä vaikka olisi kuinka likainen ja räkäinen mutta näin lapsettoman näkökulmasta.
Koen imetyksen (oman vauvan siis) enemmänkin söpönä kuin ällöttävänä. Näin sen kuuluisikin olla. Muita söpöjä asioita ovat vauvan kasvot, tarkasti katsovat silmät, pieni nenä, hymyilevä suu, ehkä siinä näkee osan itsestään ja rakkaastaan, koittaa tutkia mikä piirre on kummalta peritty. Pienet tarttuvat sormet ovat myös söpöjä, se miten ne hapuilee kohti ja tarraa tiukasti syliin kiinni. Pienet varpaat, ensi askeleet, söpöjä nekin! Jokellukset, murinat, pärinät, kaikenlaiset höpöttelyt vallan söpöä kuultavaa. Pulleat posket, pullea koko pieni vartalo.
Kasvavat hiukset, pitkät ripset, hiusvärin muutos, liikkeiden opettelu, ilmeiden matkiminen, miten söpöltä ne äidistä tuntuvatkaan! Hymyt ja naurut, unituhinat <3.
Niin. Ei minusta naapurin pirkkopetterin kehitys ja olemus kovin söpöseltä tunnu. Ehkä siihen tarvitaan se äidinrakkaus (tai isänrakkaus) ja oman lapsen puklutkin voi tuntua söpöltä. Kun hän on niin söpösti syönyt pienen söpön vatsansa pullolleen, että ihan yli vuotaa! :D
Äitiys on hormonimyrskyä, hyvässä ja pahassa, varsinkin niin kauan kuin lastaan imettää.
Terveisin ihan mahdottoman söpön 9kk ikäisen pojanpalleron äiti.
Oma vauva on ainoastaan söpö, mikään ei inhota. Näin ainakin omalla kohdallani.