Lue keskustelun säännöt.
Haluatko elää katkeruudessa ja vihassa, menneeseen takertuen?
Kommentit (40)
Juu. Voi tukahduttaa vihan ja masentua. Joskus on vaan vihattava viha loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni haluaa, minä en.
Tämänkin palsta on täynnä katkeria ihmisiä jotka eivät osaa elää elämäänsä koska ovat juuttuneet johonkin menneeseen.
En halua! Mutta miten pääsee eroon siitä? Olen vanhempieni kaltoinkohtelema (raju väkivalta, alistaminen ja nöyryytys) ja kaltoinkohtelu vain jatkuu vaikka olen yli nelikymppinen. Olen yrittänyt antaa anteeksi jo 10 vuotta mutta en onnistu siinä. Jospa joku neuvoisi?
Tuollaiset ihmiset on säälittäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentava menneisyys on parempi kuin tuhoontuomittu tulevaisuus.
En halua, enkä elä. Silti en unohda, vaan opin kokemuksistani ja tapaamistani henkilöistä.
Vierailija kirjoitti:
En halua! Mutta miten pääsee eroon siitä? Olen vanhempieni kaltoinkohtelema (raju väkivalta, alistaminen ja nöyryytys) ja kaltoinkohtelu vain jatkuu vaikka olen yli nelikymppinen. Olen yrittänyt antaa anteeksi jo 10 vuotta mutta en onnistu siinä. Jospa joku neuvoisi?
Ensimmäinen asia olisi toki lopettaa kaltoinkohtelu nyt. Jollei muutn niin pysymällä erossa kaltoinkohtelevista ihmisistä. Sitten pitää jatkaa eteenpäin, alkaa elää elämää, jossa kaltoinkohtelu on menneisyyttä, ja jonka nykyisyydessä ja tulevaisuudessa on jotain muuta. Sittn pitää alkaa keskittyä siihen nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.
Anteeksianto ei tarkoita sitä, että kuvittelisit, että mitään ole tapahtunut. Se tarkoittaa, että myönnät tapahtuneen ja ymmärrät, että et millään määrällä vihaa pysty sitä muuttamaan, joten annat sen olla. Parhaassa tapauksessa ymmärrät, että kaikki ihmiset -myös sinä - ovat virheellisiä ja erehtyväisiå ja jotkut -kenties ne, jotka ovat tehneet sinulle pahaa - vielä muita virheelisempiä. Sille ei voi mitään, mutta enemmän se on säälittävää kuin vihattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua! Mutta miten pääsee eroon siitä? Olen vanhempieni kaltoinkohtelema (raju väkivalta, alistaminen ja nöyryytys) ja kaltoinkohtelu vain jatkuu vaikka olen yli nelikymppinen. Olen yrittänyt antaa anteeksi jo 10 vuotta mutta en onnistu siinä. Jospa joku neuvoisi?
Lakkaa pitämästä yhteyttä vanhempiisi.
Onnen salaisuus on tosiaan tässä hetkessä eläminen. Menneeseen ei voi enää vaikuttaa eikä vielä tulevaankaan. Tulisi päästää irti kontrollista ja nähdä tämän hetken ainutlaatuisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En elä katkeruudessa enkä vihassa. Olen onnellunen tässä ja nyt.
Mutta anteeksi en anna enkä unohda. Tämä tarkoittaa sitä, että äitini ei kuulu elämäämne mitenkään.
En tietenkään, mutta miten mennä eteenpäin, ellei ratko asioita, jotka vihaa ja katkeruutta aiheuttavat?
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin itse nimenomaan haluan tulevaisuudessa elää täyttä elämää, eikä siihen kuulu se, että en käsittelisi traumojani. Esim. moni sanoo, ettei halua parisuhdetta, koska niistä on vain huonoja kokemuksia. Katsoisivat peiliin. Jokainen voi saada hyvän parisuhteen jos on valmis tekemään töitä sen eteen.
t.kristallikissa
Mikä naminami-täti ap oikein on?
Huonosti kävi kuule sillekin BJurströmille. Vain elämän realiteetit sellainaan ottaville käy hyvin, ei naminamittelijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaa, minä en.
Tämänkin palsta on täynnä katkeria ihmisiä jotka eivät osaa elää elämäänsä koska ovat juuttuneet johonkin menneeseen.
Uskoisin, että sinunkin elämääsi vaivaavat monenlaiset rajoitteet, koska et käsittele asioitasi. Ja se on sinun vapaa valintasi. Itse en sellaisia rajoitteita elämässäni halua säilyttää.
t.kristallikissa
Täytyy sanoa, että yksi eksä kohteli huonosti ja vetosi uuteen alkuun sillä, että "unohdetaan menneet".. En unohtanut, enkä antanut anteeksi. Hän pitää minua katkerana, joka takertui vain huonoihin asioihin, mutta itse pidän itseäni viisaana ihmisenä, joka ei usko huonoon kohteluun, eikä mahdollista sitä uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä naminami-täti ap oikein on?
Huonosti kävi kuule sillekin BJurströmille. Vain elämän realiteetit sellainaan ottaville käy hyvin, ei naminamittelijoille.
Miten niin huonosti? 😀
t.kristallikissa
Onni kirjoitti:
Onnen salaisuus on tosiaan tässä hetkessä eläminen. Menneeseen ei voi enää vaikuttaa eikä vielä tulevaankaan. Tulisi päästää irti kontrollista ja nähdä tämän hetken ainutlaatuisuus.
Kyllä, vaikka vaikeaa tämä onkin. Mikäli menneisyys ja osin nykyisyyskin on täynnä pahaa, pelkoa yms huolta. Mutta yritän, tällä hetkellä yritän nauttia siitä, että teinini on ainakin turvassa luonani. Hänen kaveripiirinsä on huono. Surettaa, että hän on aina vaan kotona, ei käy missään, kuten muut nuoret. Toisaalta, jos menisi, pelkäisi, mitä siellä tekee, kenen kanssa on...
Ja kyllä haluan myös käsitellä katkeruuden tunteeni, tunteet, jotka aiheutuivat minulle tehdyistä vääryyksistä. Minun mielestäni vain yksinkertainen ihminen ei käsittele niitä. Yksinkertaiset eivät tietenkään ehkä kärsi samalla lailla.
t.kristallikissa
Kaikki katkeroituvat ja vihaavat jossain vaiheessa elämää. Ero tulee siinä kuinka moni siihen jää kiinni. Omalla kohdalla se kestää aikansa, sitten menee ohi kun ei jaksa olla vihainen ja katkera. Sen jälkeen onkin hyvä taas olla.
Paha olo pitää potea pois eikä kuvitella että sen voi unohtaa/poistaa tekemällä muuta tms. Se kyllä tulee sieltä silti jossain vaiheessa.
En. Menneisyyttään ei voi muuttaa.