Haluatko elää katkeruudessa ja vihassa, menneeseen takertuen?

Mä en ikinä ole ymmärtänyt sitä, miksi joidenkin ihmisten mielestä katkeruuden käsittely ja niiden tunteiden purkaminen pois itsestä on niihin juuttumista ja niissä vellomista. Ei se niin ole. Ainakin itse olen päässyt eteenpäin niissä nimenomaan sillä, että en ole tukahduttamut niitä. Ei se TEE minusta katkeraa :D Tai ei tukahduttaminen tekisi minusta katkeran vastakohtaa, joka siis haluan olla.

t.kristallikissa

Vuosia sitten tein oman elämäni inventaarion. Luin siihen aikaan paljon henkisestä hyvinvoinnista ja päätin aloittaa muutoksen omassa elämässäni. Noin kahden vuoden aikana luovuin itselleni haitallisista asenteista ja tavoista. Opettelin myös sanomaan "ei". Sen jälkeen luovuin itselleni haitallisista ihmissuhteista, osa niistä hävisi itsekseen, kun en ollutkaan enää hyväksikäytettävissä. Koko prosessi kesti noin kolme vuotta. Ilman niitä vuosia todennäköisesti vieläkin olisin tyytymätön elämääni, syyttäisin muita ihmisiä, etten saavuta haluamiani asioita, ja olisin katkeroitunut ja vihainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten tein oman elämäni inventaarion. Luin siihen aikaan paljon henkisestä hyvinvoinnista ja päätin aloittaa muutoksen omassa elämässäni. Noin kahden vuoden aikana luovuin itselleni haitallisista asenteista ja tavoista. Opettelin myös sanomaan "ei". Sen jälkeen luovuin itselleni haitallisista ihmissuhteista, osa niistä hävisi itsekseen, kun en ollutkaan enää hyväksikäytettävissä. Koko prosessi kesti noin kolme vuotta. Ilman niitä vuosia todennäköisesti vieläkin olisin tyytymätön elämääni, syyttäisin muita ihmisiä, etten saavuta haluamiani asioita, ja olisin katkeroitunut ja vihainen. 

Tämä on juuri oikea asenne!

Vierailija kirjoitti:

En halua! Mutta miten pääsee eroon siitä? Olen vanhempieni kaltoinkohtelema (raju väkivalta, alistaminen ja nöyryytys) ja kaltoinkohtelu vain jatkuu vaikka olen yli nelikymppinen. Olen yrittänyt antaa anteeksi jo 10 vuotta mutta en onnistu siinä. Jospa joku neuvoisi?

Muuta pois kotoa. 

En muuten ymmärrä miten annat edelleen vanhempiesi nöyryyttää ja alistaa itseäsi.

Ja jos olet jo muuttanut pois kotoa, niin miksi pidät vanhempiisi yhteyttä? Pitäisitkö heihin yhteyttä jos he olisivat samoin käyttäytyviä, vaikkapa nyt työkavereita? Tuskinpa. Sinä välttelisit heitä kuin ruttoa.

En halua, mutta miten päästä siitä eroon? Mies meni saman tien eron jälkeen uudestaan naimisiin naisen kanssa jonka kanssa oli minua pettänyt.

Miten tästä loukatuksi tulemisesta, vihasta ja surusta pääsee eroon? Viha kohdistuu myös minuun itseeni. Tuollaisen miehen valitsin lapsilleni isäksi 🙁.

Vierailija kirjoitti:

En halua! Mutta miten pääsee eroon siitä? Olen vanhempieni kaltoinkohtelema (raju väkivalta, alistaminen ja nöyryytys) ja kaltoinkohtelu vain jatkuu vaikka olen yli nelikymppinen. Olen yrittänyt antaa anteeksi jo 10 vuotta mutta en onnistu siinä. Jospa joku neuvoisi?

Jospa lakkaisit yrittämästä antaa anteeksi? Jospa sen sijaan opettelisit armahtamaan, armahtamaan itsesi?

Jospa yrittäisit opetella hyväksymään menneisyytesi? Muistamaan että se on todellakin menneisyyttä? Että sinun ei ole pakko kantaa sitä mukanasi? Opetella luopumaan toivosta että sinulla kuitenkin olisi ollut onnellinen lapsuus ja kasvuikä? Antaa surun tulla ja surra kunnolla menetyksesi? 

Jospa opettelisit tajuamaan että olet todellakin yli nelikymppinen, irti vanhempien vaikutusvallasta? Että saat täysin itse päättää pidätkö heidät elämässäsi vai et? Ymmärtämään, että se että he ovat vanhempasi ei edellytä sitä, että joutuisit sietämään mitä tahansa heidän taholtaan? Jopa sekin, että hyvin mahdollisesti vanhempasi itse ovat liian traumatisoituja omassa elämässään osatakseen antaa rakkautta ja turvaa? MUTTA : se ei ole sinun syysi! Sinun ei tarvitse ottaa vanhempiesi tuskia ja traumoja omille harteillesi! He ovat vastuussa omasta elämästään ja päätöksistään! Jos he eivät ole osanneet eivätkä tajunneet käsitellä omia traumojaan, ei heillä kuitenkaan koskaan ole ollut oikeutta traumauttaa sinua! Tähän maailmaan syntyessäsi olet ollut täysin viaton. Sinun, sen viattoman olennon päälle on syydetty sitten vanhempiesi kantama myrkky.

Jos pystyt näkemään sen pienen avuttoman sisäisen lapsesi joka olet sinä. Avuton ja turvaton jos ketään ei ole. Jos ei ole turvallista syliä. Se sinä olet ollut, henkisesti, ja siellä se elää sinun sisälläsi vieläkin ja etsii sitä syliä.

Voit opetella vapauttamaan itsesi! Hakeudu terapiaan. Etsi hyvä terapeutti, mielellään traumoihin erikoistunut. On olemassa myös alan kirjallisuutta ihan itsehoitoa ajatellen.

Uhrin osasta on todellakin mahdollista vapautua! Itseään on mahdollista oppia rakastamaan. Puhun kokemuksesta. Olin sinua vanhempi kun aloin oman matkani, ja vaikka vieläkin paljon kipeää on, olen vapautunut paljosta. Elämä avautuu aivan toisella tavalla nyt. Rohkeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua! Mutta miten pääsee eroon siitä? Olen vanhempieni kaltoinkohtelema (raju väkivalta, alistaminen ja nöyryytys) ja kaltoinkohtelu vain jatkuu vaikka olen yli nelikymppinen. Olen yrittänyt antaa anteeksi jo 10 vuotta mutta en onnistu siinä. Jospa joku neuvoisi?

Jospa lakkaisit yrittämästä antaa anteeksi? Jospa sen sijaan opettelisit armahtamaan, armahtamaan itsesi?

Jospa yrittäisit opetella hyväksymään menneisyytesi? Muistamaan että se on todellakin menneisyyttä? Että sinun ei ole pakko kantaa sitä mukanasi? Opetella luopumaan toivosta että sinulla kuitenkin olisi ollut onnellinen lapsuus ja kasvuikä? Antaa surun tulla ja surra kunnolla menetyksesi? 

Jospa opettelisit tajuamaan että olet todellakin yli nelikymppinen, irti vanhempien vaikutusvallasta? Että saat täysin itse päättää pidätkö heidät elämässäsi vai et? Ymmärtämään, että se että he ovat vanhempasi ei edellytä sitä, että joutuisit sietämään mitä tahansa heidän taholtaan? Jopa sekin, että hyvin mahdollisesti vanhempasi itse ovat liian traumatisoituja omassa elämässään osatakseen antaa rakkautta ja turvaa? MUTTA : se ei ole sinun syysi! Sinun ei tarvitse ottaa vanhempiesi tuskia ja traumoja omille harteillesi! He ovat vastuussa omasta elämästään ja päätöksistään! Jos he eivät ole osanneet eivätkä tajunneet käsitellä omia traumojaan, ei heillä kuitenkaan koskaan ole ollut oikeutta traumauttaa sinua! Tähän maailmaan syntyessäsi olet ollut täysin viaton. Sinun, sen viattoman olennon päälle on syydetty sitten vanhempiesi kantama myrkky.

Jos pystyt näkemään sen pienen avuttoman sisäisen lapsesi joka olet sinä. Avuton ja turvaton jos ketään ei ole. Jos ei ole turvallista syliä. Se sinä olet ollut, henkisesti, ja siellä se elää sinun sisälläsi vieläkin ja etsii sitä syliä.

Voit opetella vapauttamaan itsesi! Hakeudu terapiaan. Etsi hyvä terapeutti, mielellään traumoihin erikoistunut. On olemassa myös alan kirjallisuutta ihan itsehoitoa ajatellen.

Uhrin osasta on todellakin mahdollista vapautua! Itseään on mahdollista oppia rakastamaan. Puhun kokemuksesta. Olin sinua vanhempi kun aloin oman matkani, ja vaikka vieläkin paljon kipeää on, olen vapautunut paljosta. Elämä avautuu aivan toisella tavalla nyt. Rohkeutta.

Lämmin kiitos tästä viestistä, luin sen ajatuksella ja antoi paljon ajateltavaa. Ja miten hyvältä tuntui että kirjoitit viestin lämpimässä ja kannustavassa sävyssä! Kiitos

T. Se nelikymppinen vanhempiensa kaltoinkohtelema

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse nimenomaan haluan tulevaisuudessa elää täyttä elämää, eikä siihen kuulu se, että en käsittelisi traumojani. Esim. moni sanoo, ettei halua parisuhdetta, koska niistä on vain huonoja kokemuksia. Katsoisivat peiliin. Jokainen voi saada hyvän parisuhteen jos on valmis tekemään töitä sen eteen.

t.kristallikissa

Äitihullu on esimerkki menneeseen takertuvasta joka ei kanna vastuuta eikä tule koskaan kenenkään kanssa toimeen

Jos ei tule jonkun kanssa toimeen niin se täytyy vaan nöyrästi hyväksyä.

Saa olla todella yksinkertanen ja tyhmä yksilö jos ei tuota ymmärrä.

Suuttuuko narsisti jos hänen hovinsa hajoaa?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse nimenomaan haluan tulevaisuudessa elää täyttä elämää, eikä siihen kuulu se, että en käsittelisi traumojani. Esim. moni sanoo, ettei halua parisuhdetta, koska niistä on vain huonoja kokemuksia. Katsoisivat peiliin. Jokainen voi saada hyvän parisuhteen jos on valmis tekemään töitä sen eteen.

t.kristallikissa

Nro 22 vastaa: Mulle yksi suurimmista oivalluksista oli, että olin mennyt parisuhteisiin vain siksi, että niin "kuuluu" tehdä. Ja todellakin katsoin peiliin. Peilistä näin naisen, joka tekee mieluummin töitä perustamansa yrityksen eteen kuin parisuhteen, jota ei oikeasti ole koskaan edes halunnut. Kun tajusin asian, en ole sen koommin mennyt pilaamaan kenenkään miehen elämää parisuhteella. 

Mulla on surkee muisti :D ei kanna päivää pitemmälle. Joten ei oikein pysty elämään menneissä ku ei muista eilistä päivääkään. On vaan tää hetki.

sinä joka halusit,että joku neuvoisi: lue se tunnelukkokirja, nimeltä: "tunne lukkosi" suomalaisen kirjottajan..olisko K.Takanen se nimi..

En ole katkera.

Kuuntelen, kunnioitan muiden ihmisten elämää ja rajoja.

En juoni, painosta, manipuloi, lahjo jne.jne.

Jos lahjoitan jotakin teen sen pyyteettömästi en miellyttämistä ja vasta palvelua havitellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse nimenomaan haluan tulevaisuudessa elää täyttä elämää, eikä siihen kuulu se, että en käsittelisi traumojani. Esim. moni sanoo, ettei halua parisuhdetta, koska niistä on vain huonoja kokemuksia. Katsoisivat peiliin. Jokainen voi saada hyvän parisuhteen jos on valmis tekemään töitä sen eteen.

t.kristallikissa

Nro 22 vastaa: Mulle yksi suurimmista oivalluksista oli, että olin mennyt parisuhteisiin vain siksi, että niin "kuuluu" tehdä. Ja todellakin katsoin peiliin. Peilistä näin naisen, joka tekee mieluummin töitä perustamansa yrityksen eteen kuin parisuhteen, jota ei oikeasti ole koskaan edes halunnut. Kun tajusin asian, en ole sen koommin mennyt pilaamaan kenenkään miehen elämää parisuhteella. 

Käsittämätöntä, että joku saa parisuhteen, vaikkei haluaisi. Luulisi, että sellaiset luonnonvalinnalla karsittaisiin ettet voi ketään kiinnostaa.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse nimenomaan haluan tulevaisuudessa elää täyttä elämää, eikä siihen kuulu se, että en käsittelisi traumojani. Esim. moni sanoo, ettei halua parisuhdetta, koska niistä on vain huonoja kokemuksia. Katsoisivat peiliin. Jokainen voi saada hyvän parisuhteen jos on valmis tekemään töitä sen eteen.

t.kristallikissa

Äitihullu on esimerkki menneeseen takertuvasta joka ei kanna vastuuta eikä tule koskaan kenenkään kanssa toimeen

No mikähän itse olet? Jo se, että jaksaa kommentoida minulle negatiiviseen sävyyn kuukaudesta toiseen ei ole kovin hyvä merkki tilastasi.

t.kristallikissa

Katso Ap peiliin...

Sitä suu puhuu mitä sydän on täynnä.

En elä, viha ei määritä minua tai elämääni - mutta kyseisiä tyyppejä en millään tavalla arvosta, enkä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Joten vihaa on, muttei se minua haittaa millään tavalla, koska en ajattele kiusaajiani kuin aniharvoin.

Koulukiusattu

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään, mutta miten mennä eteenpäin, ellei ratko asioita, jotka vihaa ja katkeruutta aiheuttavat?

t.kristallikissa

Niiden traumojen ratkomisellakin pitää olla joku raja, sitä ei voi tehdä loputtomiin juuri sen takia kun tehtyjä ei saa tekemättömiksi, ne ihmiset jotka ovat sinua kaltoinkohdelleet eivät luultavasti itsekään tiedä syytä siihen joten sitä on turha kysellä, tai muutenkaan tivata miksi ja odottaa että he yhtäkkiä kuin taikaiskusta muuttuvat erilaisiksi ihmisiksi ja muuttavat menneisyyden korvaamalla kaikki vääryydet jotenkin.

Asiat pitää tiedostaa, ja sitten hyväksyä, että näin oli silloin, mutta nyt on nyt, ja jatkaa omaa elämää eteenpäin, se on kohta ohi sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse nimenomaan haluan tulevaisuudessa elää täyttä elämää, eikä siihen kuulu se, että en käsittelisi traumojani. Esim. moni sanoo, ettei halua parisuhdetta, koska niistä on vain huonoja kokemuksia. Katsoisivat peiliin. Jokainen voi saada hyvän parisuhteen jos on valmis tekemään töitä sen eteen.

t.kristallikissa

Nro 22 vastaa: Mulle yksi suurimmista oivalluksista oli, että olin mennyt parisuhteisiin vain siksi, että niin "kuuluu" tehdä. Ja todellakin katsoin peiliin. Peilistä näin naisen, joka tekee mieluummin töitä perustamansa yrityksen eteen kuin parisuhteen, jota ei oikeasti ole koskaan edes halunnut. Kun tajusin asian, en ole sen koommin mennyt pilaamaan kenenkään miehen elämää parisuhteella. 

Käsittämätöntä, että joku saa parisuhteen, vaikkei haluaisi. Luulisi, että sellaiset luonnonvalinnalla karsittaisiin ettet voi ketään kiinnostaa.

t.kristallikissa

Tietyllä tavallahan mä halusinkin, koska mun "kuului" haluta. Tämä asia kuuluu samaan kastiin kuin sekin, että töissä täytyy käydä, mutta työstä ei ole mitenkään tarpeellista pitää. Käydään töissä, koska niin "kuuluu" tehdä, vaikka jokainen työpäivä olisikin kuin tervan juontia. Olin myös asennoitunut, että töissä on käytävä palkansaajana. Enhän mä nyt yrittäjäksi olisi voinut ryhtyä!!! Minäkö yrittäjä? Ei, eihän sellainen voi mitenkään onnistua! Noh, lopulta päätin irtisanoutua ja perustin yrityksen. Tein paljon töitä ja siinä karisi osa ihmissuhteistani, kun en ollutkaan aina muiden käytettävissä juuri silloin, kun he olisivat halunneet. Nykyisin mulla on työntekijöitäkin, joten mulla on vapaa-aikaakin.