Surullista kun jotkut eivät osaa nauttia vaan olemisesta, tekemättömyydestä.

Mulla ei teetä mitään vaikeuksia olla vaikka kuukausiputkella tekemättä mitään erikoisempia tai käymättä missään. Kaikilla muilla tuntuu leveevän pää jo muutaman päivän vapaasta ilman jotain reissaamista tai muuta hulabaloota.

Minulle on ihan sama mitä muut ihmiset tekevät, mutta vedän kyllä tiukat rajat siinä vaiheessa kun omaa mallia aletaan pakkosyöttämään myös muille. Lähipiirissäni on tällaisia "tekijäihmisiä", ja esimerkiksi sukujen kokoontumiset ovat itselleni todella stressaavia tämän asian takia. Pitäisi olla aamusta asti tehokas, puuhata ja touhuta, siivota ja kokata, ulkoilla ja urheilla, ja tätä jatkuu koko päivän iltaan asti. Päiväunet ovat kauhistus ja silkkaa laiskuutta, ja unettomuuden aiheuttama väsymyskin menee ohi "kun vain pakottaa itsensä touhuamaan". Ei siinä, arvostan kyllä näiden ihmisten aikaansaavaa luonnetta, mutta kaikki eivät vain toimi niin ja se olisi tärkeää ymmärtää. Minä lamaannun liiasta touhusta ja hälinästä, hermostoni ylikuormittuu ja tarvitsen pieniä taukoja ihan yksin, että pääsen takaisin normaalitilaan. Tätä näiden tekijätyyppien on hyvin vaikea sisäistää, ja he pitävät kyseistä piirrettä vain laiskuutena ja itsekkyytenä. No, olen päättänyt käydä jatkossa noissa tapaamisissa vain päiväseltään, ettei sitten tarvitse käyttää viikkoa palautumiseen. Ja eipähän lähipiirin tarvitse myöskään ärsyyntyä, kun tämä yksi laiskiainen vain on ja makoilee. :D

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, joiden pitäisi koko ajan tehdä ja toimia, eivät pysty rauhoittumaan, eivät keskittymään kirjaan, eivät kykene vaan olemaan hetken ilman mitään hyödyllistä tekemistä. Aivan hemmetin rasittavia.

Yksi tuttavani ei osaa olla tekemättä mitään vaan käyttää kaikenliikenevän vapaa-aikansa kirjojen lukemiseen.

Onko rentouden korkein aste saavutettu kun ihmiset nukahtavat pelkästään sinua katsomalla?