Narsisti lähisuvussa

Mikään ei auta. Välit poikki on ainoa keino.

Narsisti tai ei niin läheisissä väleissä ei ole pakko olla. Ei tarvitse lähteä mielistelemään mutta ei myöskään kannata alkaa poikiteloin. Parempi yrittää säilyttää etäisen kohteliaat välit. 

Vanha ketju, mutta pakko kommentoida. Minun äitini on narsisti, olen ymmärtänyt sen vasta nyt. Aikasemmin käsitykseni narsismista rajoittui sen ns. maskuliiniseen muotoon, enkä osannut nähdä äitiäni narsistina. Nyt olen lukenut enemmän aiheesta, ja kyseessä ei edes ole mikään rajatapaus, vaan täysi narsistinen persoonallisuushäiriö.

Kasvatuksessa se on näkynyt juurikin niin, että ainoastaan olemalla hänen puolellaan on saanut hyväksyntää, eriäviä mielipiteitä tai hänen mielestään vääriä valintoja ei ole saanut tehdä. Olen tehnyt silti, ja se on johtanut konflikteihin. Ennen ajattelin että yhteenotot äidin ja tyttären välillä ovat normaaleja, mutta oman lapsen myötä ymmärsin että se mitä olen kokenut, on henkistä väkivaltaa.

Kaikki on aina pyörinyt hänen tunteidensa ympärillä, mistä hän suuttuu tai loukkaantuu. Enimmäkseen juuri tuo loukkaantuminen on ollut käytössä, täysin merkityksettömät pikkuasiat ovat hyökkäyksiä häntä kohtaan, ja hyökkääjä on paha. Jos ostin vaikka vääränlaisen lahjan pienenä lapsena niin sain kuulla että olen paha, ja toivon hänelle pahaa, ja pyrkimykseni on ollut satuttaa häntä tahallani. Tämä oli pienelle lapselle traumatisoivaa, ja kärsin siitä hirveästi. Muistan että hän saattoi raivota ja syyllistää vaikka olisin lattialla itkenyt. Ei minkäänlaista empatiaa, hän näki minut täydellisen pahana.

Opinkin käyttäytymään tavalla joka mahdollisti rauhalliset välit, jälkikäteen olen ymmärtänyt että käytin epäterveen paljon aikaa äitini tunteiden miettimiseen ja huomioimiseen. Yritin ja yritin, ja pienet hyväksynnän murut riemastuttivat suuresti. Valtavan kuluttavaa se kumminkin oli.

Tilanne muuttui kun sain ensimmäisen oman lapsen, tajusin että tässä on pieni ihminen jonka ei kuulu miettiä minun tunteitani yhtään, vaan päinvastoin. Yhtäkkiä oman äitisuhteeni vääristyneisyys oli selvää.

Lisäksi kävi niin, että lapsen saatuani äitini otti hänet "kultaiseksi lapsekseen", ja minusta tule jälkeen paha (googlettakaa golden child vs scapegoat). Hän koki että minun lapseni täytyi pelastaa minulta. Selkäni takana hän rohkaisi miestäni eroamaan. Käytös oli täysin rajatonta, ja mitä enemmän yritin pitää rajoja, sitä sairaammaksi touhu meni. Minusta leviteltiin valheita, tuttaville itketään suurta huolta lapsenlapsen puolesta jolla on tälläinen henkisesti sairas äiti. Mieheni on kuulemma niin henkisesti loppu ettei kykene toimimaan.

Pahimmalta tuntuu se että alussa iloitsin äitini kiintymyksestä lastani kohtaan, he saivat viettää paljon aikaa yhdessä, nähtiin 3-5 kertaa viikossa. Koin että olin onnistunut tuottamaan vihdoin äidilleni iloa jollain tekemälläni, eli lapsella. Koen rehellisesti että omassa toiminnassasi ei ollut mitään sellaista joka olisi aiheuttanut äitini käytöksen, tai edes selittäisi sitä. Narsisti todella osaa riidellä täysin yksinään.

Nykytilanteessa emme voi olla perheenä lainkaan tekemisissä, välit ovat (ja pysyvät) täysin poikki. Ei helppo, mutta ainoa mahdollinen ratkaisu. Jälkikäteen olen myös iloinen siitä että lapseni saavat kasvaa täysin vapaasti, sillä minä itse olen päästänyt irti. Voin hyvin kuvitella miten ennen olisin pukenut heidät isoäidin mielenmukaisesti ilahduttaakseni häntä, ja tuntenut syyllisyyttä joka kerta jos lapseni aiheuttavat hänelle pahaa mieltä.

Nyt elän elämääni itse, aikuisena, äidistäni erillisenä ihmisenä, enkä odota lasteni ottavan vastuuta kenenkään muun tunteista kuin omistaan.

Suuri onni on myös se että minulla sattuu olemaan aivan ihana ja henkisesti voimakas mies, jolta olen saanut paljon tukea.

Sanoisin että jos lähipiiristänne löytyy oikea narsisti, niin yritykset ylläpitää läheisiä välejä ovat tuomittuja epäonnistumaan. Narsistin silmissä muilla ei ole itsemäärämisoikeuksia, yksityisyyttä, eikä oikeuksia omiin tunteisiin ja mielipiteisiin. Näiden ilmaiseminen on suora hyökkäys, ja narsisti puolustautuu raivoisasti. Hänen on helppo ylittää kaikki rajat, sillä empatiaa tai oikeudentajua ei ole. Hän on itse moraalisesti ylimpänä, ja kaikki on sallittua hänelle, muille sallittua ei ole mikään. Aidon narsistin tunnistaa juuri siitä että teko X on moraalisesti väärin muiden tekemänä, mutta hänen itsensä ei. Kaksinaismoralismia vietynä äärimmilleen, eikä henkilö itse tunnista näitä ristiriitoja ollenkaan. Vaikka todistaisit hänen olleen väärässä, niin hän ei tule ikinä sitä ymmärtämään.

Ei siis kannata hirveästi käyttää energiaa siihen että tulisi toimeen

Omissa vanhemmissani on narsistisia piirteitä, samoin minussa itsessäni. Voi, kumpa pääsisin eroon omista narsistisista piirteistäni, mutta en tiedä miten.

Etäiset asialliset välit jos mahdollista. Meillä yhden sisaruksen puoliso narsisti. Kaikkien muiden mielestä mutta ei tämän sisaruksen...

Vierailija kirjoitti:

Tilanne muuttui kun sain ensimmäisen oman lapsen, tajusin että tässä on pieni ihminen jonka ei kuulu miettiä minun tunteitani yhtään, vaan päinvastoin. Yhtäkkiä oman äitisuhteeni vääristyneisyys oli selvää.

Lisäksi kävi niin, että lapsen saatuani äitini otti hänet "kultaiseksi lapsekseen", ja minusta tule jälkeen paha (googlettakaa golden child vs scapegoat). Hän koki että minun lapseni täytyi pelastaa minulta. Selkäni takana hän rohkaisi miestäni eroamaan. Käytös oli täysin rajatonta, ja mitä enemmän yritin pitää rajoja, sitä sairaammaksi touhu meni. Minusta leviteltiin valheita, tuttaville itketään suurta huolta lapsenlapsen puolesta jolla on tälläinen henkisesti sairas äiti. Mieheni on kuulemma niin henkisesti loppu ettei kykene toimimaan.

Pahimmalta tuntuu se että alussa iloitsin äitini kiintymyksestä lastani kohtaan, he saivat viettää paljon aikaa yhdessä, nähtiin 3-5 kertaa viikossa. Koin että olin onnistunut tuottamaan vihdoin äidilleni iloa jollain tekemälläni, eli lapsella. Koen rehellisesti että omassa toiminnassasi ei ollut mitään sellaista joka olisi aiheuttanut äitini käytöksen, tai edes selittäisi sitä. Narsisti todella osaa riidellä täysin yksinään.

Nykytilanteessa emme voi olla perheenä lainkaan tekemisissä, välit ovat (ja pysyvät) täysin poikki. Ei helppo, mutta ainoa mahdollinen ratkaisu. Jälkikäteen olen myös iloinen siitä että lapseni saavat kasvaa täysin vapaasti, sillä minä itse olen päästänyt irti. Voin hyvin kuvitella miten ennen olisin pukenut heidät isoäidin mielenmukaisesti ilahduttaakseni häntä, ja tuntenut syyllisyyttä joka kerta jos lapseni aiheuttavat hänelle pahaa mieltä.

Nyt elän elämääni itse, aikuisena, äidistäni erillisenä ihmisenä, enkä odota lasteni ottavan vastuuta kenenkään muun tunteista kuin omistaan.

Suuri onni on myös se että minulla sattuu olemaan aivan ihana ja henkisesti voimakas mies, jolta olen saanut paljon tukea.

Sanoisin että jos lähipiiristänne löytyy oikea narsisti, niin yritykset ylläpitää läheisiä välejä ovat tuomittuja epäonnistumaan. Narsistin silmissä muilla ei ole itsemäärämisoikeuksia, yksityisyyttä, eikä oikeuksia omiin tunteisiin ja mielipiteisiin. Näiden ilmaiseminen on suora hyökkäys, ja narsisti puolustautuu raivoisasti. Hänen on helppo ylittää kaikki rajat, sillä empatiaa tai oikeudentajua ei ole. Hän on itse moraalisesti ylimpänä, ja kaikki on sallittua hänelle, muille sallittua ei ole mikään. Aidon narsistin tunnistaa juuri siitä että teko X on moraalisesti väärin muiden tekemänä, mutta hänen itsensä ei. Kaksinaismoralismia vietynä äärimmilleen, eikä henkilö itse tunnista näitä ristiriitoja ollenkaan. Vaikka todistaisit hänen olleen väärässä, niin hän ei tule ikinä sitä ymmärtämään.

Ei siis kannata hirveästi käyttää energiaa siihen että tulisi toimeen

Hyvin kuvailtu. Onneksi sinulla on ilmeisesti järkevä mies.

Pisti silmään tuo kun sanot että miten tämä anoppi kohtelee julkisesti muita ihmisiä. Kun minun käsitys ja kokemus on se että kunnon älykäs narsisti esiintyy julkisesti mitä parhaiten. Vain lähimmät ihmiset saavat kokea sen oikean luonteen. Tai sitten ihmiset jotka jollain tavoin loukkaavat narsistin haurasta itsetuntoa tai minäkuvaa. Lisäksi myös me joita narsisti kadehtii.

Muita ihmisiä alistamaan pyrkiviä käytös ei minun mielestäni liity suoraan juuri narsismiin. Muihin häiriöihin kylläkin.