Voiko ihmisellä, joka kokee olevansa onnellinen ja iloinen, olla masennus?

Kyllä voi, mut tuskin ihan vakavassa masennuksessa? Niille on kuitenkin ne kriteerit psykiatriassa (ei sillä että ne mikään absoluutti totuus olisi). Silti voi kaivertaa se masennus ja tyhjyys samalla. Se on niin yksilöllistä!

Eli jos oireena on vain esim. että niskat on jumissa tai iltapäiväväsymys?

Voi. Todellakin.

Parantumisella on huono ennuste, koska ihminen elää valheellista elämää, eikä missään tapauksessa halua kontaktia todellisuuteen ja omiin tai läheisten tunteisiin. Masennuksen syynä voi olla trauma, kuten perheenjäsenen väkivaltainen kuolema.

Hän pörrää, kunnes romahtaa. Koska hän on mielestään iloinen ja onnellinen kuin taivaan lintunen (kiihkeä äkillisesti syttynyt uskovaisuus on oiva tapa paeta todellisuutta ja hylätä läheiset), haudattu masennus ilmenee somaattisina sairauksina, riippuvuuksina ja neuroottisena käytöksenä.

Tällaisen ihmisen puolison ja etenkin lapsen osa on sanomattoman raskas.

Kuka tahansa voi masentua vaikka sitä ei myöntäisi edes itselleen.

Jokainen ihminen on ollut masentunut. Masennuksia on erilaisia. Itsetunto!?!?!?!?!

Olen lapsesta asti ollut masentunut kaltoinkohtelun takia. Masennus on kuin perusasetus, mutta eloonjäämisen takia, pakkohan sitä on olla hetkiä jolloin voi hengittää. Jollain toisella taas tulee ensimmäinen vastoinkäyminen aikuisiällä, ja vähänkin kuuloinen asia sekoittaa pakan. Masennukseen vaikuttaa elämäntilanne, aivokemia, ajoitus. Parasta olisi

saada jutella jonkun kanssa. Masennuslääkkeitä kirjoitetaan liian helposti, vaikka ihminen olisi vain yksinäinen ja tarvisi psykososiaalista vetoapua. Vakaviin traumoihin pitäisi saada traumaterapiaa, mutta sitä "hyvinvointivaltio" ei saa järjestettyä.