Lue keskustelun säännöt.
Onko noloa ja epätoivoista?
25.12.2017 |
Haluaisin ottaa yhteyttä nuoruuden aikaiseen poikaystävään. Viimeksi kuulin hänestä 5v sitten, mutta yhdessä olostamme on jo yli 15v. Olen eronnut hiljattain, enkä tiedä johtuuko siitä että haluaisin kuulla miten nuoruuden rakkaudella nykyään menee. En oikein edes osaa sanoa miksi tai mitä sanoisin tai haluaisin kuulla.
Onko epätoivoista roikuntaa? Hän kuitenkin aikoinaan jätti minut. Miten itse suhtautuisit tai mitä ajattelisit jos joku vanha heila ottaisi yhteyttä?
Kommentit (5)
Hyi en olisi hyvilläni ainakaan, tulisi stalkattu olo... Varsinkin jos minä olisin se jättäjä, tulisi mieleen että kaikki nämä vuodetko tuo on minua miettinyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sekä noloa että epötoivoista, tulee vaikulma takertujasta. Kannattaa mielummin keskittyä uuteen elämään kuin vanhojen kaiveluun.
Kiitos näistä kommenteista, tätä itsekin pelkäsin. Taidan jättää yhteydenoton väliin vaikka tekisi mieli selvittää vanhoja asioita jotka on jäänyt puhumatta.
Onko muilla eron jälkeen käynyt niin, että omaa elämää käy läpi pitkältä ajalta? Kai mulla on joku identiteettikriisi menossa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näistä kommenteista, tätä itsekin pelkäsin. Taidan jättää yhteydenoton väliin vaikka tekisi mieli selvittää vanhoja asioita jotka on jäänyt puhumatta.
Onko muilla eron jälkeen käynyt niin, että omaa elämää käy läpi pitkältä ajalta? Kai mulla on joku identiteettikriisi menossa.
Ap
Ehkä kannattaa vaikka päiväkirjaa kirjoittaa ennemmin kuin häiritä jotain entisiä heiloja ja muita tuttuja elämän varrelta?
Tietenkin olisin hyvilläni, koska olen yksinäinen sinkku.
Toki olisin pettynyt, jos paljastuisi että vanha heila otti yhteyttä muuten vaan, ilman taka-ajatuksia.