Lue keskustelun säännöt.
Läheisen hiljattain menettäneet, miten jaksatte jouluna?
23.12.2017 |
On niin ikävä. Hiljaista, yksi puuttuu. Ei tunnu joululta.
Kommentit (6)
En vietä joulua enää, olen yksin kotona ja samanlainen päivä kuin muulloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menetin hiljattain isäni. Hän oli minulle valtavan tärkeä ja rakas. Olemme kuitenkin viettäneet joulua oman pienen perheeni kesken jo useita vuosia, joten sen vuoksi ei asia herkistä normaalia enempää, kun isän kanssa ei ole joulua yhdessä vietetty. En kuitenkaan ole pystynyt kuuntelemaan joulumusiikkia tai kiinnittämään suurta huomiota ulkopuolelta tuleviin jouluärsykkeisiin (mainokset perhejoulusta yms), vaan olen keskittynyt ihan vain nauttimaan joutilaisuudesta, ruuasta ja levosta. Sen sijaan normaaliarki tuntuu välillä tosi raskaalta ja menetys on koko ajan mielessä. Joulu on kuin lepoloma siitä.
Kyllä se ensimmäinen joulu oli hirveä ihan yksin. Ja oikeastaan toinenkin. Sitten siihen alkoi tottua ja suru muuttui kaipaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
En vietä joulua enää, olen yksin kotona ja samanlainen päivä kuin muulloinkin.
Minäkään en vietä. Käytän pitkät pyhät rästihommien tekoon. Nytkin edessä verhojen lyhennys, silitys ja ripustaminen, pakkasen sulatus, vessan ja kylppärin kuuraan katosta lattiaan, siivoon ja järjestelen vaatekaapit jne. Kannattaa touhuta. Jos jää vaan paikoilleen, niin tulee ahdistus ja huonot ajatukset. Unikin tulee illalla paremmin silmään, kun väsyttää itsensä puuhastelemalla.
Jäin leskeksi tänä syksynä. 5 alaikäistä lasta jäi huollettavaksi. Heidän takia jaksan ylipäänsä mennä eteenpäin.
Ite en ole koskaan ollut jouluihminen mutta lasten kautta se joulukin saapuu. Lähdetään serkkujen luokse aatoksi niin on lapsille kavereita.
Isoäitini menetin ihan hiljattain. Välillä olo on normaali, välillä purskahdan yhtäkkiä itkuun koska jostain asiasta tulee mummo mieleen. Aioin kuitenkin jaksaa ja yrittää viettää joulun mahdollisimman samalla tavalla kuin aiemmin, ihan jo isoisän vuoksi. Hänellä on varmasti vielä vaikeampaa ja haluaisin että joulu olisi hänellekin piristys surun keskelle, eikä sellainen hetki että koko suku kerääntyy kinkun eteen itkemään mummoa.