Kävin kirkossa ja mulle jäi siitä "kylmä olo"
Kävin tässä hiljattain kirkossa ja vaikka se oli kaunis paikka, niin silti jäi jotenkin kylmä olo. Aivan kuin se hengellisyys ei olisi ollut läsnä. Olen omalla tavallani uskovainen siis (uskon Jumalaan vahvasti ja johdatukseenkin) ja luen lähinnä Vanhaa Testamenttia. Se tuntuu oikealta ja parhaalta mulle.
Joskus tulee sellainen olo kuin olisi johdatusta tosi vahvasti elämässä ja unissakin, mutta miksi mun suuntani on edelleen niihin omiin ajatuksiini päin? Ev. lut. kirkossa jai vain todella etäinen olo. Aivan kuin se olisi joku kylmä jäljennös siitä aidosta lämmöstä, mitä usko voi antaa. Olisiko jollain ideoita, mikä auttaisi?
Kommentit (17)
Olen tuntenut samalla tavoin aiemminkin just evankelisluterilaisessa kirkossa. Sen jotenkin aistii, että ihmiset ovat tapakristittyjä, eivätkä oikeasti uskossa ja papitkin osin ns. "leipäpappeja". Se tuntuu vain teatterinäytelmältä ilman henkeä. Sen sijaan, jos itse kotona luen Raamattua ja arjessa koen johdatusta sekä joskus tuntuu kuin Jumala pyhänä henkenä olisi jotenkin läsnä, niin tuntuu sellainen ihana hyvänolon "humahdus" ja rakkaudentunne. Mutta en ole kokenut sitä kirkossa Suomessa juuri koskaan. Israelissa joissain kirkoissa tuli sellainen spesiaali hengellinen olo, samoin jossain muualla matkoilla ja esim. Vatikaanin Pietarinkirkossa.
Olisiko Suomessa (pk-seutu) joitain seurakuntia, joissa voisi aistia sen Jumalan lämmön ja rakkauden siinä ilmapiirissä helpommin?
Hae henkisyyttä elämääsi älä hengellisyyttä
Mene Tuomas-messuun, jos paikkakunnallasi sellaisia on. Ainakin Helsingissä, Turussa ja Tampereella on. Siis ev.lut.kirkossa.
Vierailija kirjoitti:
Hae henkisyyttä elämääsi älä hengellisyyttä
Olisiko joitain toimivaksi havaittuja vinkkejä ja/tai lukuideoita? Olen jostain syystä "hurahtanut" omalla tavallani uskovaiseksi, mutta kuten sanottu, ei se aivan vastaa kristinuskoakaan täysin. Silti joissain kirkoissakin tulee sellainen todella onnellinen ja sisäisesti rauhallinen olo. Saan siitä omasta uskostani turvaa, toivoa ja lohtua yksinäisyyteeni ja suruihini. Mielelläni kyllä laajentaisin ajatuksiani lisää uusiin juttuihinkin.
Vierailija kirjoitti:
Mene Tuomas-messuun, jos paikkakunnallasi sellaisia on. Ainakin Helsingissä, Turussa ja Tampereella on. Siis ev.lut.kirkossa.
Ok, täytyy selvittää. Ja siis kun mainitsin matkoista, niin ei niiden puitteiden sinänsä tarvitse lainkaan olla hulppeat. Olen kokenut hengellisyyttä ja lämpöä ihan sellaisissakin tilanteissa, joissa vaikkapa kolme ihmistä ovat rukoilleet yhdessä vaatimattomassa huoneessa. Siis on tullut sellainen liikuttuneen harras olo jopa ja on tuntunut, että saan yhteyden Jumalaan ja että hän on läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Hae henkisyyttä elämääsi älä hengellisyyttä
Ja ero on... ?
Luota Jeesuksen lupaukseen, että etsivä löytää. Toivon, että löytäisit pian.
Vierailija kirjoitti:
Kävin tässä hiljattain kirkossa ja vaikka se oli kaunis paikka, niin silti jäi jotenkin kylmä olo. Aivan kuin se hengellisyys ei olisi ollut läsnä. Olen omalla tavallani uskovainen siis (uskon Jumalaan vahvasti ja johdatukseenkin) ja luen lähinnä Vanhaa Testamenttia. Se tuntuu oikealta ja parhaalta mulle.
Joskus tulee sellainen olo kuin olisi johdatusta tosi vahvasti elämässä ja unissakin, mutta miksi mun suuntani on edelleen niihin omiin ajatuksiini päin? Ev. lut. kirkossa jai vain todella etäinen olo. Aivan kuin se olisi joku kylmä jäljennös siitä aidosta lämmöstä, mitä usko voi antaa. Olisiko jollain ideoita, mikä auttaisi?
Sanoit lukevasi etupäässä Vanhaatestamenttia, josta käy ilmi Jumalan tahto, joka on vanhurskas ja hyvä.
Myös se käy Sanassa ilmi, että ihmisen on mahdotonta pelastua lain tekojen kautta, jotka on Vanhassa testamentissa ilmoitettu.
"Jos rikot lakia yhdessäkin kohtaan, olet vikapää kaikkiin", ja näin ollen pelastus on menetetty.
Mooses toi lain;
Laki on lihaa varten koska meissä on liha. Laki tuomitsee lihan teot.
Jeesus toi armon;
Armo on henkeä varten koska meillä on omatunto ja sielu.
Armo puhdistaa omantunnon ja saa aikaan parannuksen, joka on Jumalan teko.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko Suomessa (pk-seutu) joitain seurakuntia, joissa voisi aistia sen Jumalan lämmön ja rakkauden siinä ilmapiirissä helpommin?
Rakas ystävä - Jumala ei asu yhdessäkään rakennuksessa, vaan Jeesusta seuraavissa uskovissa,
Ap, sanoit uskovasi Jumalaan - ja niin uskovat riivaajatkin ja vapisevat!
Et ole omien sanojesi mukaan uudestisyntynyt, luet vain Vanhaa testamenttia, juutalaisten Raamattua, kuten sanoit.
Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki!
Rukoile siis syntejäsi anteeksi Jeesukselta Kristukselta suoraan ja pyydä Häntä elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi.
Et tarvitse tähän pappia - vaan Hän, Jeesus kuulee rukouksesi, tulee ja pelastaa sinut, jos niin pyydät.
Sillä ilman Jeesusta Kristusta ja Hänen ristintyötään on kenenkään mahdoton oppia tuntemaan Jumalan läsnäolo, Pyhän Hengen johdatus ja iankaikkinen Pelastuminen Taivasten Valtakuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae henkisyyttä elämääsi älä hengellisyyttä
Ja ero on... ?
Hengellisyys on Jeesus Kristus, Taivaallinen Isä, Pyhä Henki ja Raamattu.
Henkisyys on epäjumalien palvontaa ja mm joogaamista, joka on hindu-uskontoa = riivaajien oppeja ja niiden noudattamista.
Myös Mindfullnes on buddha-uskonnon = riivaajien uskonnon noudattamista.
Ev. Lut. kirkon toiminnassa on valtava määrä erilaisia tilaisuuksia ja monenlaista tarjontaa. Jos yhdenlainen ei tunnu omalta, esim. jonkun tietyn kirkon kympin messu, niin osallistu johonkin muuhun. Jo pelkästään messuja on monenlaisia monissa paikoissa eri aikoihin. Ehkä olisikin virkistävää vierailla nuorten aikuisten tekemässä messussa? Ehkä jokin raamattupiiri, rukouspiiri, naistenillat, diakoniaan tai lähetystyöhön liittyvät ryhmät, kuorot tai muu toiminta vastaa hengelliseen tarpeeseesi.
Muista myös, että kirkko ja seurakunta ei ole ohjelmatoimisto, joka tuottaa ohjelmaa passiivisille katsojille vaan se on yhteisö, joka muodostuu seurakuntalaisista. Jokainen voi itse lähteä mukaan toteuttamaan jotakin juttua, joka olisi itselle mieluista.
Usko ei myöskään voi perustua vain tunteeseen, vaikka tunteet meitä ja toimintaamme paljon ohjaavatkin. Uskonsa perusteita on hyvä myös välillä itse tarkastella kriittisesti. Perustuuko se lopulta omaan voimaasi vai Jeesukseen eli heitätkö ankkurisi laivaan vai sen ulkopuolelle? Itselleni teki hyvää ravistella omia käsityksiäni ja niin löytyi armo.
Kannattaa kokeilla englanninkielisiä jumalanpalveluksia tai käydä jonkun muun kuin ev.lut. tilaisuuksissa.
Ehkä nykykirkon viestinnästä on tullut sellainen kuva, että kristinuskossa on kyse vain lämmöstä ja ystäväkerhon kokoontumisesta, ei siis Jeesuksesta, joka on lopulta ainoa, jota tarvitsemme ja johon hukkuva voi takertua?
Minulle on tullut muutama vuosi sitten jouluyön kirkossa sellainen lämmin, pyhä tunnelma. Jollain tapaa ihmisten keskellä. Uskoon tullessani koin myös sellaista voimakasta rauhan tunnetta. Tuntui että se sama kannattelee koko maan perustaa, puita ja kaikkea.
Jos se Vanha testamentti on lähellä sydäntä niin olisiko nyt paikallaan tutustua Juutalaisten menoihin? Hehän eivät todellakaan Uudesta testamentista piittaa..
Sinusta tuntui että hengellisyys ei ole läsnä evlut kirkoska koska hengellisyys ei ole läsnä evlut kirkossa.
Se on rapautunut pelkäksi veronkeräysautomaatiksi vanhojen rakennusten ja harhaoppisten piispojen ylläpitoon.