Voiko tällaista naista oikeasti olla? Ei muka pidä huomiosta ym.

Siihen kyllästyy. Haluaisin olla näkymätön.

Ihmiset ovat erilaisia, ja vaikka olisi kuinka kaunis, niin kaikki nyt vaan eivät pidä huomiosta, usko tai älä. Saan työssäni välillä paljonkin kehuja ja huomiota, mutta en itsekkään välitä huomiosta ollenkaan, mulle riittää ihan vaan miehen huomio.

Ei varmaan tarvita kuin traumaattinen lapsuus ja 1-2 huonoa mieskokemusta, niin ei enää paljoa kiinnostaisi olla geimeissä mukana.

Se muuttuu tympeäksi. Jossakin kohtaa ei halua huomiota enää lainkaan, ellei se kohdistu kuin ulkonäköön. Jokainen haluaa olla enemmän kuin vain nätti naama tai upea kroppa.

Minulla sama tilanne. Ei ole traumaattista lapsuutta. En pidä siitä, että ulkonäköäni kehutaan tai kommentoidaan, näenhän itse peilistä miltä näytän. En kaipaa huomiota turhista asioista kuten ulkonäöstä. Jos joku kehuu jotain taitoani, niin se usein imartelee.

No todellakin on. Ei ne kehut ja huomio todellakaan tunnu kivoilta, kun 90% niistä tulee niljakkailta /vanhemmilta /muuten ei-niin-kiinnostavilta miehiltä

Eri asia jos saisi itse valkata ihailijansa.

Siskoni on tuollainen, viihtyy itsekseen eikä näytä kaipaavan juuri 2-lahkeisia lähistölleen. Hänen harmikseen vähän joka ukko näyttää ihastuvan joka näkee ja alkaa facessa ahdistelemaan. Ei olla puhuttu asiasta, mutta epäilen että joku häslinki miehen kanssa aikaisemmin ollut.

En osaa sanoa, kuinka tavallista se on nuorelle naiselle, mutta olen itse huomannut omalla kohdallani, etten vanhemmiten välitä miesten huomiosta samalla tavalla kuin nuorempana, vaikka aika kaunis ja hyvin säilynyt olenkin. Olen hyvin urakeskeinen ja haluan tunnustusta osaamiseni, en ulkonäköni vuoksi. Ihan rehellisesti voin sanoa, etten kaipaa aikaa, jolloin miehet imartelivat ja kuolasivat perään. Nautin kyllä huomiosta aikanaan, mutta jossain vaiheessa se alkoi tuntua merkityksettömältä. Nykyään kiusaannun, jos ulkonäköäni kehutaan tai minulle flirttaillaan, varsinkin työkuvioissa.

Haluaa tulla pidetyksi oman itsensä eikä ulkonäkönsä vuoksi. On aivan käsittämättömän pinnallista että positiivista huomiota kiinnitetään vain ulkonäköön. Huomionkipeät pikkutytöt (jollainen voi olla ikää katsomatta) valitettavasti antavat vaikutelman että kaikki naiset rakastavat ulkonäköön liittyviä kehuja ja huomiota. Näin ei todellakaan ole, vaan monet todella ahdistuvat siitä että miesten huomio kiinnittyy jatkuvasti ulkonäköön. Tulee epäuskoinen olo - ihanko oikeasti kaikki miehet ovat niin pinnallisia. Oikeasti, mitä väliä on ulkonäöllä, samoista aineista meidät kaikki on kasattu.

Paradoksaalisesti kyllä ihmisellä on tarve olla tyytyväinen omaan ulkonäköönsä, joten esim. vaikka itse tykkään meikata ja pukeutua kivoihin vaatteisiin (ei paljastaviin!), en välitä yhtään siitä että joku vieras ihminen kiinnittää ulkonäkööni huomiota. Ulkonäön ei pitäisi olla mikään lisäarvoa tuova ominaisuus mikä "oikeuttaa" saamaan erikoiskohtelua sekä erityishuomiota. On totaalinen vääryys, että esim. ylipainoinen, harmaisiin pukeutunut vähemmän kaunis ihminen ei saa ehkä koskaan samanlaista kohtelua osakseen vaikka sielunsa olisi puhdasta kultaa.

Kohdatkaa ihminen ihmisenä, älkääkä missään tapauksessa kuvitelko että kaikki naiset nauttivat vieraiden miesten huomiosta.

Nainen voi hyvin olla vaikka ujo ja vaatimaton luonteeltaan, jolloin helposti kokee ulkonäköönsä kohdistuvan huomion hieman nolona ja vaivaannuttavana. Sitten kun on kuitenkin kaunis, upeakroppainen ja nuori, niin sitä ulkonäköön kohdistuvaa huomiota tulee joka tuutista ja ihan liikaa siihen nähden, mitä tuollainen luonteeltaan arempi tyyppi jaksaa ja kestää. Kaikki kaunottaretkaan kun eivät ole huomionkipeitä, vaan kokevat huomion kohteena olemisen vaikeana ja jopa vastenmielisenä.

Ei minusta ole suurikaan ihme, jos nuori nainen tällaisessa tilanteessa ryhtyy ikäänkuin peittelemään ja piilottelemaan itseään, koska olemalla oma itsensä, joutuu tahtomattaan ja yrittämättä alinomaa itselleen ahdistaviin ja vaivaannuttaviin tilanteisiin.

Joopa joo. Muistan kun kerrankin +20 -vuotiaana istuin väsyneenä laukkujeni kanssa rautatieasemalla odottamassa junaa. Noin 40 -vuotias mies tuli luokseni ja sanoi "Oli pakko tulla sanomaan että näytät todella kauniilta siinä istuessasi ".

Siis wtf, olisiko tuosta pitänyt ilahtua. Ei kuule olisi voinut hänen mielipiteensä paljon vähempää kiinnostaa. Varsinkin kun vastaavaa kuuli usein. Vastasin "Vai niin" ja siitäpä mies suuttui ja tiuskaisi "Pitäisi sanoa edes kiitos kun joku kehuu".

Joo kiitos vaan huomiosta jota en halunnut.

Kyllä, itse olen nuorena saanut niin paljon huomiota, että vielä nyt vanhanakin kun saan (harvoin nykyään!!) kehuja, niin ekana iskee se kyrsä otsaan, että etkö muuta näe ja palopuhe ulkonäön turhuudesta alkaa pyörimään mielessä (en ole koskaan saanut pidettyä sitä kuin esim. läheisille poikaystäville :D)

Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta sen voi kokea jopa samoin kuin lihava kokee ilmoituksen siitä, että oletpas läski. Siis että aha, ihan ku en ois tuota tiennyt. Tunnustan, että itsekin välillä katsoin (:D) että joo siis pidän kasvoistani, mutta sillä ei muuta merkitystä ollut minulle. En miettinyt tuolla kulkiessani, että katsooko joku minua vai ei. Tai mitä mieltä joku on mun pärstästä.

Sanottakoon, että myös sellaiset, jotka eivät pitäneet, päättivät tulla sen ilmoittamaan. Kaipa otsassani luki, että ilmoita mielipiteesi pärstästäni ensimmäisenä.

Jos joku mies viehättyy ulkonäöstäni ja kiinnostuu ja lähestyy minua siksi, en koe että saisin siitä jotain koska tuntuu että ei se mies ikinä pystyisi minussa kovin paljon muuta näkemäänkään. Haluan että joku kiinnostuu ajatuksistani ja sielustani, ulkonäköön huomionsa kiinnittävät ovat tylsiä tapauksia.

Ymmärrän heitä. Tosin itse haluaisin edes yhden kerran elämässäni kuulla kehun ulkonäöstäni. Vaan miksipä kukaan kehuisi tällaista perunaa, en kyllä kehuisi itsekään.

Nyyh.

Mulla on ollut nuorena jopa haittaa ulkonäöstä, ahdistelua paljon... niinpä pidänkin vanhenemisesta saa olla rauhassa ja miehet kunnioittaa keski-ikäistä naista toisella tavalla kuin nuorta... on kivempi keskittyä illanvietossa syvällisiin keskusteluihin ja kuunnella erilaisia mielipiteitä, ennen kaikki lääppi ja lässytti!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, itse olen nuorena saanut niin paljon huomiota, että vielä nyt vanhanakin kun saan (harvoin nykyään!!) kehuja, niin ekana iskee se kyrsä otsaan, että etkö muuta näe ja palopuhe ulkonäön turhuudesta alkaa pyörimään mielessä (en ole koskaan saanut pidettyä sitä kuin esim. läheisille poikaystäville :D)

Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta sen voi kokea jopa samoin kuin lihava kokee ilmoituksen siitä, että oletpas läski. Siis että aha, ihan ku en ois tuota tiennyt. Tunnustan, että itsekin välillä katsoin (:D) että joo siis pidän kasvoistani, mutta sillä ei muuta merkitystä ollut minulle. En miettinyt tuolla kulkiessani, että katsooko joku minua vai ei. Tai mitä mieltä joku on mun pärstästä.

Sanottakoon, että myös sellaiset, jotka eivät pitäneet, päättivät tulla sen ilmoittamaan. Kaipa otsassani luki, että ilmoita mielipiteesi pärstästäni ensimmäisenä.

Ai niin pakko lisätä tähän, että olen ikäni kärsinyt esiintymiskammosta ja jostain sosiaalisten tilanteiden pelosta eli valikoin seurani tarkoin ja esiintyminen on yhä minulle karmeinta mitä voi tapahtua... Siihen se huomio päälle ja... no tylynähän minua jossakin vaiheessa pidettiin. Kun en osannut reppana jutella niitä näitä vaan olin ujo. Jopa käsi tärisi jos kävin yhdellä oluella kuppilassa, piti ottaa enemmän rohkaisua.

Ilman meikkiä ja säkkivaatteissa kun joku kehuu kauniiksi, tuntuu siltä että hän todella näkee minut. Ainoat kehut ulkonäöstä joilla on todellista merkitystä minulle, vaikkei ne laittautuneena saadutkaan täysin vaille arvonantoa puoleltani jää.

Kertoo kehuttavan arvomaailmasta millaiset kehut menee ihon alle. Vai mitä sanotte? Pitkä halaus ja kuiskaus Sua aidompaa saa hakemalla hakea

Vs

Kiva pylly sulla muuten, pahimmillaan vielä Läps

😅

No kuka sitä samaa lässytystä jaksaa kuunnella. Sama kaava, samaa siirappia tai jopa törkeyksiä. En tosiaankaan kaipaa jonkun random-tyypin kehuja, saati "kehuja".

Valtetavasti miesten huomio ei jakaudu taisesti, toiset saavat sitä liikaa ja toiset eivät ollenkaan. Jotkut niistä jotka saavat huomiota liikaa ahdistuvat ja kenties alkavat karttaa sellaisia tilanteita tai puleutuista joka altistaa huomiolle. Toiset puolestaan räytyvät nurkassa ilman että kukaan ikinä sanoisi kaunista sanaa, tai edes huomaisi heidän olemassa olonsa.

Aloittajaa pyytäisin miettimään; onko nuorilla ja kauniilla ja hyväkroppaisilla (kuten kuvailit) joku velvollisuus pukeutua tietyllä tavalla? Jokaisen keho on oma eikä meillä ole velvoitetta miellyttää muiden silmiä.

Muitakin vastaavia kommentteja on tullut, myös minä olen ujo ja herkkä ja haluan pitää kiinni tietystä yksityisyydestä. Ei tarvittu kuin muutamia setämiesten viheltelyitä ja kommentteja tyyliin "kyllä on muodot kohdillaan" kun aloin pitää huolen että pukeudun väljiin ja takapuolen peittäviin vaatteisiin. Koska tuommoinen huomio tuntuu kiusalliselta ja halventavalta enkä todellakaan halua sitä. Eikä ole toisaalta relua että muiden käytös rajoittaa pukeutumistani.

Valitsin muuten mieheksenikin kiltin ja pidättyväisen miehen joka ei ollut ulkonäkökeskeinen tippaakaan eikä kommentoinut vartaloani. Vuosien päästä erottuamme on ollut pettymys huomata kuinka monet miehet ovat niin ulkonäkökeskeisiä ja haluavat vaikuttaa pukeutumiseeni ja pitävät kehoani kuin jonain omana palkintopokaalinaan julkisilla paikoilla liikkuessamme. Olenkin laittanut tämmöiset seksistisen asenteen omaavat miehet kiertoon.