Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako miehelläsi ja lapsillasi käydä kavereita?
21.12.2017 |
Vaikuttaa siltä että mammat vieroksuvat naapureita ja ovikelloa ei saa tulla kukaan soittamaan ennen kuin siitä on mammoille tehty virallinen anomus? Oma koti on niin salainen, että sitä ei saa kukaan nähdä. Naapurit ovat uteliaita, niille ei puhuta.
Meidän koti on kuin kestikievari, täällä on usein kavereita, niin miehellä kuin lapsilla, välillä minullakin. Naapuri kutsutaan kahville ja glökille. Saan rauhassa puuhailla, lapset eivät roiku helmassa kun touhuavat kavereiden kanssa sisällä tai ulkona. Ja kaikki saavat tulla ruokapöytään, jotka haluavat, kiva kun on pöytäseuraa. Tiedän että saan vanhuuden kököttää yksin kun lapset lähtevät ja nyt tykkään viettää arkea ja viikonloppuja kuunnellen puheensorinaa ja naurua. En käsitä näitä juttuja että kotiini ei kenenkään tarvitse tulla uteliaana kurkistelemaan?
Kommentit (4)
Meillä mennään hyvin pitkälti samoilla linjoilla kuin teilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla saa olla kavereita eikä niistä tarvitse ilmoittaa etukäteen. Eikä lapsen tarvitse kysyä lupaa saadakseen mennä kaverille.
Mutta miehen pitää ilmoittaa etukäteen, jos tuo jonkun. (Ihan siistä syystä, etten halua olla räjähtäneen näköinen). Ja miehen pitää ”kysyä lupa” saako mennä. (Siis tarkistaakseen onko meillä muita suunnitelmia).
Yllätysvieraista en tykkää.
Toiseen ketjuun viitaten: eksät eivät ole tervetulleita. Olemme uusperhe, jossa molemmilla on lapsia. Me haluamme pitää yksityisyyden molempien eksien suuntaan. Minä olen tästä erityisen tarkka, koska eksän suunnalta on niin paljon tullut kuraa niskaan, että minulla on häneen päin erityistiukka linja.
Minä itse elin lapsiuteni kestikievarissa. Isäni toimisto oli kotona, ja siellä lappoi ihmisiä aamusta iltaan. Koskaan ei voinut kuljeskella pelkässä kylpytakissa. Kun kotoa muutin, niin vannoin, että minun kotiini ei kukaan tule kysymättä.
Saa kutsua. Toivoisin kuitenkin, että asioista ilmoitettaisiin etukäteen, ja etenkin viikonlopun suunnitelmista (ei siis tarvitse jo keskiviikkona tietää, että lapsen ystävä "Seppo" tulee lauantaina, mutta puhuttaisiin mahdollisista rajoitteista kavereiden kutsumiselle esim. perheen yhteisen tekemisen vuoksi). En ole ihan niin rento kuin ap, oikeastaan vihaan yllätyksiä. Vieraita saa siis käydä minun puolestani usein, mutta yllätyksistä en niin välitä. Arvostan, jos mies sanoo edellisenä iltana, että kaverijoukko tulee huomisiltana meille. Eikä sillä tavalla, että lössi painelee yllättäen sisälle minun maatessani verkkareissa sohvalla kasvonaamio naamallani hiukset paskaisina. Tykkään myös varautua etukäteen tarjottavilla, tunnen oloni epämukavaksi ja nolostuneeksi jos en pysty osoittamaan minkäänlaista vieraanvaraisuutta.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai. Lapsi ja teini usein tuo kavereita koulusta kotiin. Varsinkin teinin kohdalla minusta on hyvä muutenkin tietää millaisissa porukoissa liikkuu ja missä ovat. Meille saa siis aina tulla ja nälkäänsä syödä muroja tai leipää tms mitä kaapista löytävät. Ruokaa ei kyllä tarjoilla isommalle porukalle, mutta jos on vaan yksi kaveri niin sitten mahtuu illallispöytään. Lapsi tykkää myös tuoda kaveriaan kylään ja kyläilee usein myös siellä. Mies harvemmin kutsuu kavereitaan käymään, lukuunottamatta paria saunailtaa vuodessa, mutta miehen veli kyllä ravaa meillä suht usein.