Miksi mulle tulee niin pahamieli jos minua "torutaan"?
Esim. jos esimieheni sanoo, että hän ei hyväksy jotain toimintatapaani niin loukkaannun syvästi vaikka tiedän että sanotaan ihan aiheesta. Yritän unohtaa asian ja ottaa sen rakentavana palautteena, mutta pahoitan mieleni aina vain uudestaan kun ajattelenkin tilannetta.
Kommentit (15)
Tiedät toimineesi väärin ja se harmittaa sinua?
Jotkut ovat herkkänahkaisempia luonteita. Oletko perfektionisti, sallitko itsellesi ollenkaan virheitä? Myös kasvatuksella voi olla merkitystä. Miten vanhempasi kasvatti sinua? Miten he reagoivat, jos teit virheen?
Ja jälleen yhdyssanoja kirjoitellaan erilleen, mutta sitten kuitenkin eräitä ilmaisuja kirjoitetaankin yhteen jostain kummallisesta syystä. Mikä ihmeen pahamieli?
Otatko palautteen liian henkilökohtaisesti ja sinusta tuntuu, että persoonaasi arvostellaan, vaikka kyse on vain esimiehelle kuuluvasta työn ohjauksesta ja neuvonnasta? Toisaalta pomokin voisi sanoa selvemmin "tee näin, älä noin" eikä arvostelevasti (että ei hyväksy).
En välttämättä aina tiedä, ja sitten kun selviää että niin ei kuulu toimia niin puoli päivää meneekin sitte pala kurkussa. - ap
Vierailija kirjoitti:
Otatko palautteen liian henkilökohtaisesti ja sinusta tuntuu, että persoonaasi arvostellaan, vaikka kyse on vain esimiehelle kuuluvasta työn ohjauksesta ja neuvonnasta? Toisaalta pomokin voisi sanoa selvemmin "tee näin, älä noin" eikä arvostelevasti (että ei hyväksy).
Kiitos, tämä on hyvin sanottu. Jään miettimään tätä. - ap
Vierailija kirjoitti:
Sinut on kasvatettu täydellisenä lapsena. Kaikki, mitä olet tehnyt ja saanut aikaiseksi on saanut palkkioksi kehuja. Nyt, kun saat palautetta, koet sen hyökkäyksenä persoonaasi kohtaan.
Ehdotukseni on, että käy tilannetta läpi kaikessa rauhassa, yksiksesi. Ota kaikki sen aiheuttamat tunteet vastaan yksi kerrallaan. Käytä sitä läpi niin kauan, ettei se enää osu omiin herkkiin kohtiisi.
Juuri päinvastoin. Olet saanut liian vähän kehuja. On vaadittu liikaa ja on jäänyt olo että kelpaat vain täydellisenä.
Suosittelen antamaan itselle armoa. Laiskotella ja pitää itseään hyvänä
Vierailija kirjoitti:
Sinut on kasvatettu täydellisenä lapsena. Kaikki, mitä olet tehnyt ja saanut aikaiseksi on saanut palkkioksi kehuja. Nyt, kun saat palautetta, koet sen hyökkäyksenä persoonaasi kohtaan.
Ehdotukseni on, että käy tilannetta läpi kaikessa rauhassa, yksiksesi. Ota kaikki sen aiheuttamat tunteet vastaan yksi kerrallaan. Käytä sitä läpi niin kauan, ettei se enää osu omiin herkkiin kohtiisi.
Niin tai vanhemmat ovat olettaneet täydellisyyttä ja reagoineet syyllistämällä lapsen tehdessä virheen. Tällöin voisi aikuisenakin kokea syyllisyyttä vaikka huomautetaan ihan asiallisesti jostain pikkujutusta.
Esimerkki: Lapselle huomaa unohtaneensa tehdä läksyt ja tekee kiireellä ennen kouluun lähtöä, tämän vuosi toimii hätiköidyksi ja tiputtaa aamupalalla lautasen lattialle ja se särkyy. Se harmittaa lasta itseäänkin. Vanhempi alkaa huutaan ja sättii lasta läksystä ja hajonneesta lautasesta. Lapsen syyllisyyden tunne ja paha olo kasvaa entisestään ja hän kokee olevansa huono ja kelvoton vaikka tosiasiassa kaikille sattuu joskus vahinkoja. Aikuisena hän kokee asiallisen ja neutraalin palautteen ja neuvomisen moitteeksi ja huonoudeksi ja syyllistää itseään turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on kasvatettu täydellisenä lapsena. Kaikki, mitä olet tehnyt ja saanut aikaiseksi on saanut palkkioksi kehuja. Nyt, kun saat palautetta, koet sen hyökkäyksenä persoonaasi kohtaan.
Ehdotukseni on, että käy tilannetta läpi kaikessa rauhassa, yksiksesi. Ota kaikki sen aiheuttamat tunteet vastaan yksi kerrallaan. Käytä sitä läpi niin kauan, ettei se enää osu omiin herkkiin kohtiisi.
Niin tai vanhemmat ovat olettaneet täydellisyyttä ja reagoineet syyllistämällä lapsen tehdessä virheen. Tällöin voisi aikuisenakin kokea syyllisyyttä vaikka huomautetaan ihan asiallisesti jostain pikkujutusta.
Esimerkki: Lapselle huomaa unohtaneensa tehdä läksyt ja tekee kiireellä ennen kouluun lähtöä, tämän vuosi toimii hätiköidyksi ja tiputtaa aamupalalla lautasen lattialle ja se särkyy. Se harmittaa lasta itseäänkin. Vanhempi alkaa huutaan ja sättii lasta läksystä ja hajonneesta lautasesta. Lapsen syyllisyyden tunne ja paha olo kasvaa entisestään ja hän kokee olevansa huono ja kelvoton vaikka tosiasiassa kaikille sattuu joskus vahinkoja. Aikuisena hän kokee asiallisen ja neutraalin palautteen ja neuvomisen moitteeksi ja huonoudeksi ja syyllistää itseään turhaan.
Juuri näin.
Tai on aina annettu ymmärtää, että vain kymppi tai tai kelpaa.
On erittäin yleistä kasvattaa lapsesta täydellisyydentavoittelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on kasvatettu täydellisenä lapsena. Kaikki, mitä olet tehnyt ja saanut aikaiseksi on saanut palkkioksi kehuja. Nyt, kun saat palautetta, koet sen hyökkäyksenä persoonaasi kohtaan.
Ehdotukseni on, että käy tilannetta läpi kaikessa rauhassa, yksiksesi. Ota kaikki sen aiheuttamat tunteet vastaan yksi kerrallaan. Käytä sitä läpi niin kauan, ettei se enää osu omiin herkkiin kohtiisi.
Niin tai vanhemmat ovat olettaneet täydellisyyttä ja reagoineet syyllistämällä lapsen tehdessä virheen. Tällöin voisi aikuisenakin kokea syyllisyyttä vaikka huomautetaan ihan asiallisesti jostain pikkujutusta.
Esimerkki: Lapselle huomaa unohtaneensa tehdä läksyt ja tekee kiireellä ennen kouluun lähtöä, tämän vuosi toimii hätiköidyksi ja tiputtaa aamupalalla lautasen lattialle ja se särkyy. Se harmittaa lasta itseäänkin. Vanhempi alkaa huutaan ja sättii lasta läksystä ja hajonneesta lautasesta. Lapsen syyllisyyden tunne ja paha olo kasvaa entisestään ja hän kokee olevansa huono ja kelvoton vaikka tosiasiassa kaikille sattuu joskus vahinkoja. Aikuisena hän kokee asiallisen ja neutraalin palautteen ja neuvomisen moitteeksi ja huonoudeksi ja syyllistää itseään turhaan.
Esimerkki tapauksesi kuvaa hyvin lyhyt pinnaisia vanhempiani. Virheistä kyllä huudettiin ja kuritettiin. Minut on kasvatettu pelolla ja kiristämisellä. Isä teki selväksi että hän määrää tässä talossa ja kakarat ei hypi silmille. Jos ei halunnut selkään, piti miellyttää ja olla kunnollinen lapsi. - ap
Vierailija kirjoitti:
Ja jälleen yhdyssanoja kirjoitellaan erilleen, mutta sitten kuitenkin eräitä ilmaisuja kirjoitetaankin yhteen jostain kummallisesta syystä. Mikä ihmeen pahamieli?
Tämä on hyödyllistä. Ap syyllistyy liian helposti ja vaatii itseltää täydellisyyttä. Hyvä hetki alkaa nipottaa yhdyssanavirheistä. Asia tuli kuitenkin selväksi ja todennäköisesti kirjoitti viestin puhelimella kiireessä.
Ap ja kaikki yhdys sana virheitä tekevät kirjoittajat. Teidän ei tarvitse olla täydellisiä. Kelpaatte virheinenne :)
Tuollahan toi jo tulikin, mutta sidot itsesi arvostuksen liikaa suorituksiisi.
Sinä olet arvokas ihminen itsenäsi, ja jos ymmärrät tämän itsekin kykenet paremmin ottamaan vastaan palautetta kun tiedät että toiminnan arvostelu ei ole sinun itsesi arvon ja arvokkuuden kyseenalaistamista.
Exälläni on huono itsetunto, ja hänelle oli vaikeaa käsittää että pidin ja arvostin häntä vaikka kyseenalaistinkin asioita joista hän oli yhteiselämässämme vastuussa.
Jokainen palaute olisi pitänyt jaksaa esittää hampurilaismallina: olet hyvä koska X - kuitenkin Y mättää - voit varmasti korjata asian koska olet niin pätevä myös asiassa Z.
Eli kielteinen palaute kääritään myönteiseen palautteeseen.
Sinä itse voit asialle sen että otat selvää keinoista tukea heikkoa itsetuntoa itse, ja kokeilet ja toteutat niitä jotka sinulle tuntuvat sopivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on kasvatettu täydellisenä lapsena. Kaikki, mitä olet tehnyt ja saanut aikaiseksi on saanut palkkioksi kehuja. Nyt, kun saat palautetta, koet sen hyökkäyksenä persoonaasi kohtaan.
Ehdotukseni on, että käy tilannetta läpi kaikessa rauhassa, yksiksesi. Ota kaikki sen aiheuttamat tunteet vastaan yksi kerrallaan. Käytä sitä läpi niin kauan, ettei se enää osu omiin herkkiin kohtiisi.
Niin tai vanhemmat ovat olettaneet täydellisyyttä ja reagoineet syyllistämällä lapsen tehdessä virheen. Tällöin voisi aikuisenakin kokea syyllisyyttä vaikka huomautetaan ihan asiallisesti jostain pikkujutusta.
Esimerkki: Lapselle huomaa unohtaneensa tehdä läksyt ja tekee kiireellä ennen kouluun lähtöä, tämän vuosi toimii hätiköidyksi ja tiputtaa aamupalalla lautasen lattialle ja se särkyy. Se harmittaa lasta itseäänkin. Vanhempi alkaa huutaan ja sättii lasta läksystä ja hajonneesta lautasesta. Lapsen syyllisyyden tunne ja paha olo kasvaa entisestään ja hän kokee olevansa huono ja kelvoton vaikka tosiasiassa kaikille sattuu joskus vahinkoja. Aikuisena hän kokee asiallisen ja neutraalin palautteen ja neuvomisen moitteeksi ja huonoudeksi ja syyllistää itseään turhaan.
Esimerkki tapauksesi kuvaa hyvin lyhyt pinnaisia vanhempiani. Virheistä kyllä huudettiin ja kuritettiin. Minut on kasvatettu pelolla ja kiristämisellä. Isä teki selväksi että hän määrää tässä talossa ja kakarat ei hypi silmille. Jos ei halunnut selkään, piti miellyttää ja olla kunnollinen lapsi. - ap
Tämä on erittäin tavallista. Eikä tarvitse olla ollut edes huutamista tms. Vanhempien asenne jo saa aikaan muellyttämishaluisen lapsen ja myöhemmin perfektionistisen vaativan aikuisen. Aina pitää yrittää ja yrittää ja itsesyyllisyys vaivaa pienistäkin asioista
Vierailija kirjoitti:
Sinut on kasvatettu täydellisenä lapsena. Kaikki, mitä olet tehnyt ja saanut aikaiseksi on saanut palkkioksi kehuja. Nyt, kun saat palautetta, koet sen hyökkäyksenä persoonaasi kohtaan.
Ehdotukseni on, että käy tilannetta läpi kaikessa rauhassa, yksiksesi. Ota kaikki sen aiheuttamat tunteet vastaan yksi kerrallaan. Käytä sitä läpi niin kauan, ettei se enää osu omiin herkkiin kohtiisi.
Ei, vaan on kasvatettu niin, että itsetuntoa ei ole ollenkaan. Siksi kaikki kritiikki sattuu, kun mieluiten olisi vaan huomaamaton.
Sinut on kasvatettu täydellisenä lapsena. Kaikki, mitä olet tehnyt ja saanut aikaiseksi on saanut palkkioksi kehuja. Nyt, kun saat palautetta, koet sen hyökkäyksenä persoonaasi kohtaan.
Ehdotukseni on, että käy tilannetta läpi kaikessa rauhassa, yksiksesi. Ota kaikki sen aiheuttamat tunteet vastaan yksi kerrallaan. Käytä sitä läpi niin kauan, ettei se enää osu omiin herkkiin kohtiisi.