Onko tämä normaalia?

Avomieheni ei siedä syömisääniä. Saa niistä raivareita. Lievimmillään mulkoilee minua vihaisesti kun syön. Pahimmillaan huutaa ja poistuu seurasta ovet paukkuen. Emme juurikaan syö yhdessä enää. Mieluiten syön muualla kuin kotona tai syön kun mieheni ei ole kotona. Olen myös huomannut, että olen alkanut syödä mahdollisimman hiljaa. Varon aiheuttamasta ääniä, en raavi lautasenpohjaa, en vahingossakaan mussuta jne. Mietin myös jo sitä, voinko yleensä edes syödä ollenkaan. Teen tätä jo silloinkin kun mieheni ei ole paikalla. Huomasin tämän tänään kun olin äidilläni. Koko ajan varoin aiheuttamasta ääniä, vaikka ketään ei syömiseni häirinnyt. Tästä varomisesta on tullut arkea. No, eipä se kyllä auta, sillä en osaa syödä niin hiljaa etteikö se miestäni häiritse.

Onko tämä normaalia? Joku osa minusta sanoo, että kyllä kotonaan saa normaalisti olla ja myös syödä normaalisti. Ei tarvi koko ajan varoa toisen reaktioita. En kuitenkaan ole mikään porsas, joka mässyttäis tai vinguttais koko ajan. Kukaan muu ei ole koskaan huomautellut mun syömisestä. Ja olen muutamalta hyvältä ystävältä kysynyt asiasta, heidän mukaansa en mässytä enkä muutenkaan käyttäydy syödessäni äänekkäästi.