Oikomishoito kolmekymppisenä

Aloitin oikomishoidon kolmekymppisenä kunnallisella puolella. Mun hampaat on aina olleet suht suorat, mutta purentavirhe on se luokkainen että hammaslääkäritkin sanoo aina "ohhoh". Olen kärsinyt tästä aina, ja se on vaikuttanut myös melko paljon itsetuntoon. Monia asioita meinaan voi tehdä itselleen, laihduttaa, urheilla, käydä kampaajalla yms joilla voi parantaa ulkonäköä, mutta tälle asialle "en ole mitään" voinut. Ihmisillä on typeriä uskomuksia, joita aletaan pitämään totena, kun niitä itselleen tarpeeksi monta kertaa toistaa. Tämä on ollut minulle sellainen.
Kun viimein häpeältäni pääsin oikeaan paikkaan alkoin hommat rullaamaan. Jo vuoden päästä pääsen leikkaukseen, se on upeaa. Toinen asia mikä on mahtava on suomalainen terveydenhuolto, koska tästä on paljon muutakin kuin kosmeettista haittaa hoito on todella huokeanhintainen.
Lisäksi tämä on aiheuttanut minulle puheongelmia, joista kärsin pitkään. Nyt vihdoin parin vuoden omatoimisella harjoittelulla olen päässyt niistäkin. Leikkauksen jälkeen ajattelin ainakin kerran käydä yksityiselle puheterapeutille (jos kunnalliseen ei ovet aukea) esittelemässä puhettani, jotta saan ammattilaisen arvion siitä onko kaikki ok.
Ikä tuo näköjään sellaisen lisän, ettei jää märehtimään virheidensä kanssa, vaan ottaa härkää sarvista.
Ei mulla muuta. Halusin vaan tämän kertoa, jos joku muu vaikka miettii samankaltaisia juttuja.