Lue keskustelun säännöt.
Olispa 80-luku
kyllästynyt
16.12.2017 |
Oikeaa elämää! Olen täysin kyllästynyt nettiin, someen, teknologiaan. Koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa. Kaikilla ympärillä on napit korvilla ja ruutu naaman edessä. Töissä, bussissa, kaupungilla, sukujuhlissa, kotona, illanistujaisissa... kukaan ei ole henkisesti läsnä itse tilanteessa! Koska ihmiset kyllästyy tähän? Elämä jää elämättä! Esim joku kumppanin haku. En tajua ollenkaan esim tinderiä, siis valkataan itselle treffikumppani kuin jostain elloksen katalogista.
Miten tästä kaikesta pääsee eroon jäämättä itse hylkiöksi? Muita jotka jakaa samoja ajatuksia?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä muuta sano.
Ja siis pikkukaupunkien keskustat oli oikeasti vilkkaita: kivijalkaliikkeitä tarvittiin ja käytettiin, samalla näki ihmisiä. Nyt lapsuuteni kivat kaupungit Hämeenlinna ja Riihimäki ovat ihan autioita.
Olin kasarilla lastenkodissa vanhempieni alkoholismin takia. En kaipaa takaisin.
kyllä! Kaipaa 80 ja 90 lukuja, esim ihania sähköpostien liitetiedostoja. Nyyh. Kukaan ei enää lähetä s-postia.
Vierailija kirjoitti:
Olin kasarilla lastenkodissa vanhempieni alkoholismin takia. En kaipaa takaisin.
Kiitos alapeukusta, väärä mielipide siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kaipaan 80-lukua, minun oikea nuoruuteni alkoi vasta silloin, eron jälkeen. Se musiikki ja kun sai tanssia tuntikausia, yökerhossa oli menoa lähes joka viikonpäivä, taisi ollavain su-ma suljettu. Nykyään ihmiset istuu ja juo, tai hoilottaa karaokea, huh! Peilistä myös katsoi ihan kivannäköinen nainen, toisin kuin nykyään :(
Vierailija kirjoitti:
Mä haluisin takaisin 90-luvulle katselemaan Music Televisionia 😞
Kyllä! Ja Jyrkiä koulun jälkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin töitä sai, kun vain käveli johonkin firmaan sisälle kysymään. Ei tarvittu cv:tä. Jos olit asiallisen oloinen, sait työpaikan. Oi aikoja.
Mun mielestä joskus 2000-luvun alkupuolella baareissa ja muualla seuran haku oli mutkatonta. Olen ihan nätti yhä ja etsin ikäistäni ja tasoistani seuraa, mutta vähiin ovat jääneet ne miesten normaalit aloitteet. Olen koettanut sitten tuota Tinderiä pelailla, mutta mun mielestä se on tosi vaivalloista ja ei kovin hauskaa! Eka mätsätään, sitten jutellaan ja sitten EHKÄ tavataan, usein ihan vaan huomatakseen ettei livenä mitään kemiaa olekaan. Hirveää säheltämistä. Lisäksi ärsyttää ne yhteiset Facebook-kaverit joita siihen ilmestyy. Jos on jotain eksiä joukossa, niin ei kehtaa painaa sydäntä kiinnostavan tyypin kohdalla.
Olen myös saanut suoria seksiehdotuksia Tinderin kautta, no, seksisovellushan se onkin. Mutta mistä voin tietää toista edes näkemättä, kiinnostaisiko p.no? Eikö se ole tosi kiusallista tavata seksitreffit mielessä ja deitti päättyy hyvin lyhyesti toteamukseen, että jaa, ehkä ei kumminkaan? Vai pitäisikö pystyä siinä chattaillessa lupaamaan, että seksiä tulee olemaan - pelkän parin kuvan ja viestin perusteella? En käsitä, kuinka moni näistä nykyajan appeista oikeastaan hyötyy. Varmaan lähinnä ulkonäöltään todella laadukkaat miehet, jotka voivat vaivatta tilata sieltä eri nätin naaman ja -pepun joka ilta viihdytyksekseen. Ja kauneimmat ja pinnallisimmat naiset saavat jotain itsetunnon pönkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kasarilla lastenkodissa vanhempieni alkoholismin takia. En kaipaa takaisin.
Kiitos alapeukusta, väärä mielipide siis.
Alapeukutin, koska en tarkoittanut että kaikki palaisi aikakoneella elämään sitä samaa elämää takaisin. Vaan haluaisin että myös nykyään elettäisiin sitä oikeaa elämää eikä tätä some-elämää. Mielestäni tässä asiassa kehitys olisi saanut jäädä kehittymättä. Ja mietin vain kuinka pitkälle tätä voi jatkaa? Esim nyt jo aika hullua käydä kirjastossa missä ei ole henkilökuntaa, tai kaupassa jossa asioit koneen kanssa. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen live-elämässä jatkaa supistumistaan...
Ihanaa! En ole ainut. Joko aikakone voitais keksiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun itse ajattelee vähentävänsä somen käyttöä ym. niin se onkin tosi vaikeaa. Kaikki toimii somen ja teknologian ympärillä. Ja riippuvuuskin on jo olemassa. Välillä tuntee itsensä onnettomaksi teknologian ja jatkuvan infotulvan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kasarilla lastenkodissa vanhempieni alkoholismin takia. En kaipaa takaisin.
Kiitos alapeukusta, väärä mielipide siis.
Alapeukutin, koska en tarkoittanut että kaikki palaisi aikakoneella elämään sitä samaa elämää takaisin. Vaan haluaisin että myös nykyään elettäisiin sitä oikeaa elämää eikä tätä some-elämää. Mielestäni tässä asiassa kehitys olisi saanut jäädä kehittymättä. Ja mietin vain kuinka pitkälle tätä voi jatkaa? Esim nyt jo aika hullua käydä kirjastossa missä ei ole henkilökuntaa, tai kaupassa jossa asioit koneen kanssa. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen live-elämässä jatkaa supistumistaan...
Ok, peace!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla oli usko siihen, että tulevaisuudessa kaikki on paremmin. Sellaista ainakaan minulla ei enää ole.
Mä haluisin takaisin 90-luvulle katselemaan Music Televisionia 😞