Lue keskustelun säännöt.
kehtaanko sanoa vieraalle ihmiselle yhden asian joka meitä yhdistää?
16.12.2017 |
Oon tehny kauppoja yhden ihmisen kanssa ja menin googlaamaan nimeä, niin löyty juttu että tämä on ollut ohjelmassa ja kertonut yhdestä asiasta elämässään.
Mulla on ihan sama kokemus joka ei ole mitenkään yleinen.
Ajattelin että jos sanois sille seuraavasti että mulla on ollut sama elämänkokemus.
Kehtaisko?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kehtaat. Voit saada ystävän hänestä:)
Niin. Kun on kerran tv-ohjelmassa siitä puhunut eli asia ei ole siis salainen.
On vaan sellainen olo että minä kerron oman asiani lyhyesti joka meitä yhdistää.
Aikamoinen sattumus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata, reaktio tai seuraus voi olla täysin muuta kuin oletat. Tuppautumatta vältyt siltä.
Ilmeisesti kysymys jostakin sairaudesta. Niistähän ihmiset nykyään avautuu teeveessä. Kannattaa harkita vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ostit netissä jotain täysin vieraalta ihmiseltä, googlailit häntä ja selvittelit hänen henkilökohtaisia asioitaan, ja nyt aiot ryhtyä avautumaan hänelle? Minä ainakin kokisin tuon todella, todella ahdistavana.
No ei tietenkään, mitä se nyt siitä(kin) ajattelee!
Itse olen päässyt tuon yli henkisellä kasvulla. Tahdot jakaa jonkun asian toisen kanssa, sen mikä on sinusta jotain mistä voisit puhua, eikä sinulla ole asian kanssa montaa joka olisi kokenut saman - eikö tuossa jo näy se mitä sinun lähestulkoon pitää tehdä? Tottakai sen voi ottaa puheeksi, oman kokemuksen. Vertaistuen. Tai kysyä häneltä kokemusta tms.
Asian katsominen toisesta suunnasta voi auttaa. Eli jos sinä ajattelet että pitäisit siitä että voisit jutella asiasta X niin miksi ajattelet että siitä toisesta se olisi noloa kanssasi?
Tähän samaan tyhmään pelkoon liittyy itsensä nolaamisen pelko kun vaikka kompastut, katsot ympärillesi ettei nyt vaan kukaan nähnyt tai jos sanot jotain tyhmää niin mitä muut sinusta ajattelee ja pyörittelet sitä mielessäsi aina kun tapaat jonkun jonka nähden mokasit itsesi NIIN pahasti vaikka oikeasti kukaan ei sitä enää ajattele. Tälläisessä kannattaa opetella miten paljon itse antaa muille anteeksi; ethän sinäkään naura toisen kompastumiselle tai höpsölle kysymykselle, miksi oma ajattelu kuitenkin vetää itsesuojelun päälle että "toinen nyt nauraa, haukkuu, suuttuu sinulle".
Tabujen ylläpito on vaan tyhmää. Vertaistuki ja asioiden jakaminen ja toisen hyväksyntä pitää olla aina edellä. Eli jaat kokemuksen, äläkä anna sen ihmisen olla siellä "tätä tapahtuu harvoille" yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... onko kokemus sen tyyppinen, että voisit ajatella sen yhdistävän teitä, tai voisitte tarjota toisillenne vertaistukea? Jos kyllä, niin minusta asiasta voi mainita, kunhan tekee sen hienovaraisesti ja siten, että toiselle osapuolelle jää mahdollisuus ohittaa aihe, mikäli ei halua siitä puhua.
Voisiko yrittää lähestyä uudestaan jotenkin tunnustellen ja neutraalisti (koska me ihmiset olemme hyvinkin erilaisia, toinen voi ilahtua, toinen kokea saman asian ahdistavaksi). Voisit ehkä kirjoittaa että voisiko häneen olla yhteydessä kun satuit katsomaan ohjelman jossa hän oli, halusit ottaa vielä yhteyttä koska niin paljon kiinnostuit aiheesta, liippaa hyvin lähelle itseäsi myös, ja että olet se ihminen jolta osti tavaran silloin ja silloin. Ja edetä sitten siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen elämänkokemusasia on kyseessä?
Ollaan tavattu jo useasti ja tavataan edelleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko yrittää lähestyä uudestaan jotenkin tunnustellen ja neutraalisti (koska me ihmiset olemme hyvinkin erilaisia, toinen voi ilahtua, toinen kokea saman asian ahdistavaksi). Voisit ehkä kirjoittaa että voisiko häneen olla yhteydessä kun satuit katsomaan ohjelman jossa hän oli, halusit ottaa vielä yhteyttä koska niin paljon kiinnostuit aiheesta, liippaa hyvin lähelle itseäsi myös, ja että olet se ihminen jolta osti tavaran silloin ja silloin. Ja edetä sitten siitä.
Tottakai tunnustellen. Ei mun tarvii kirjoittaa kun me vielä nähdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko yrittää lähestyä uudestaan jotenkin tunnustellen ja neutraalisti (koska me ihmiset olemme hyvinkin erilaisia, toinen voi ilahtua, toinen kokea saman asian ahdistavaksi). Voisit ehkä kirjoittaa että voisiko häneen olla yhteydessä kun satuit katsomaan ohjelman jossa hän oli, halusit ottaa vielä yhteyttä koska niin paljon kiinnostuit aiheesta, liippaa hyvin lähelle itseäsi myös, ja että olet se ihminen jolta osti tavaran silloin ja silloin. Ja edetä sitten siitä.
Tottakai tunnustellen. Ei mun tarvii kirjoittaa kun me vielä nähdään.
No voisit sä sit kertoa vaikka että muistat ohjelman missä hän oli mukana jossa puhui siitä ja siitä elämänkokemuksesta ja että haluaisiko kertoa siitä lisää, aiheessa on paljon sinuakin liippaavaa, haluaisiko siitä keskustella enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran on julkisesti siitä kertonut niin mun mielestä voit tietenkin mainita asiasta. ☺
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran on julkisesti siitä kertonut niin mun mielestä voit tietenkin mainita asiasta. ☺
Niin mäkin ajattelen. Ja mikä sattumus että olen tavannut hänet ja hän ei tiedä että oon kokenut saman.
Ajattelin sanoa yhden lauseen kun ensin lähestyn asiaa muuten.
Tottakai kehtaat. Voit saada ystävän hänestä:)