Masentunut ei halua kuulla mitään "kyllä asiat vielä paranee" lässytystä

Mitä se haluaa kuulla sitten? Aidosti kiinnostaa, sillä mulla masentunut ystävä. Kaikkeni teen, että en sortuisi kliseisiin. Kuuntelen, komppaan ja symppaan. Välillä yritän saada hänet havahtumaan, että moni asia on hyvin. Tekis mieli välillä ravistella ne synkät ajatukset pois :(

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haluaa kuulla sitten? Aidosti kiinnostaa, sillä mulla masentunut ystävä. Kaikkeni teen, että en sortuisi kliseisiin. Kuuntelen, komppaan ja symppaan. Välillä yritän saada hänet havahtumaan, että moni asia on hyvin. Tekis mieli välillä ravistella ne synkät ajatukset pois :(

Minä ainakin toivoisin, että ystävä ymmärtää mulla olevan paska olo ja hyväksyisi sen. Ei ole olemassa mitään taikasanoja, jotka parantaisivat mun oloa. Pelkästään se, että tulee mun luo kahville ja tekemään jotain kivaa auttaa paljon

ei ap

No pitääkö sanoa" eihän tuo vielä mitään, eiköhän tuo mene tuosta vielä paskemmaksi"?

Olen itse ollut sekä masentunut että surullinen että tosi alhaalla elämässäni. Mielestäni on ihan hyvä pitää mielessä, että joskus se helpottaa ja toisaalta antaa lupa olla siellä suossa sillä hetkellä, koska siihen on joku syy ja sen syyn prosessointi voi ottaa aikansa. Lisäksi jos kyseessä on se, että aivot ovat fyysisesti jumissa, ne eivät käynnisty hetkessä. 

Toisaalta, esim. Tony Robbins tarjoaa aika nopeitakin oivalluksia masentuneille tai pikemmin itsetuhoisille ihmisille, joiden ongelmat eivät ole syntyneet aivokemiasta vaan vääristä ajatusmalleista. Tällöin muutos voi käynnistyä sekunnissa oivalluksen myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haluaa kuulla sitten? Aidosti kiinnostaa, sillä mulla masentunut ystävä. Kaikkeni teen, että en sortuisi kliseisiin. Kuuntelen, komppaan ja symppaan. Välillä yritän saada hänet havahtumaan, että moni asia on hyvin. Tekis mieli välillä ravistella ne synkät ajatukset pois :(

Älä tue liikaa sen synkistelyä. Älä komppaa ja symppaa liikaa. Voit ihan rohkeasti väittää vastaankin, toki niin ettet väheksy kuitenkaan hänen tuntemuksiaan. Ennen kaikkea ole oma itsesi, kunnioita itseäsi äläkä anna tehdä itsestäsi paskaämpäriä.

En mä ainakaan halua että mun kanssa vaivutaan sinne mun synkkyyksiin. Välillä on tietysti puhdistavaa velloa surkeudessa oikein kunnolla mutta enimmäkseen ei. Itse kaipaan kaverilta sitä normaalielämän tuntua. Keskustelua normaaleista asioista ja sitä että mua vähän herätellään siitä että on sitä elämässä mukaviakin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haluaa kuulla sitten? Aidosti kiinnostaa, sillä mulla masentunut ystävä. Kaikkeni teen, että en sortuisi kliseisiin. Kuuntelen, komppaan ja symppaan. Välillä yritän saada hänet havahtumaan, että moni asia on hyvin. Tekis mieli välillä ravistella ne synkät ajatukset pois :(

Älä tue liikaa sen synkistelyä. Älä komppaa ja symppaa liikaa. Voit ihan rohkeasti väittää vastaankin, toki niin ettet väheksy kuitenkaan hänen tuntemuksiaan. Ennen kaikkea ole oma itsesi, kunnioita itseäsi äläkä anna tehdä itsestäsi paskaämpäriä.

En mä ainakaan halua että mun kanssa vaivutaan sinne mun synkkyyksiin. Välillä on tietysti puhdistavaa velloa surkeudessa oikein kunnolla mutta enimmäkseen ei. Itse kaipaan kaverilta sitä normaalielämän tuntua. Keskustelua normaaleista asioista ja sitä että mua vähän herätellään siitä että on sitä elämässä mukaviakin asioita.

Totta kai osa kanssakäymisestä on sitä tavallista tekemistä. Mutta, jos ja kun välillä uppoudutaan keskustelemaan tilanteesta, niin jos toinen sanoo, et "ei näe enää missään asiassa mitään järkeä" tai "tätä samaa paskaa aina vaan", niin mitä siihen vastaa? Joko hymisee jotain tai sanoo, et "kyllä vielä joku päivä asiat tuntuu paremmalta". Älkää te masentuneet odottako liikoja ystäviltä. Varsinkaan, jos niitä aallonpohjia on tullut jo yli toistakymmentä vuotta.

Älä ap yleistä! Toisia auttaa tsemppaaminen ja positiivinen tulevaisuuteen katsominen. Se että nyt kaikki on syvältä, ei tarkoita (kaikkien kohdalla) että tulevaisuus olisi yhtä paskaa. Masennuksesta on vaikeampi toipua jos ei yritä edes suhtautua tulevaisuuden tuovan parempaa tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haluaa kuulla sitten? Aidosti kiinnostaa, sillä mulla masentunut ystävä. Kaikkeni teen, että en sortuisi kliseisiin. Kuuntelen, komppaan ja symppaan. Välillä yritän saada hänet havahtumaan, että moni asia on hyvin. Tekis mieli välillä ravistella ne synkät ajatukset pois :(

Älä tue liikaa sen synkistelyä. Älä komppaa ja symppaa liikaa. Voit ihan rohkeasti väittää vastaankin, toki niin ettet väheksy kuitenkaan hänen tuntemuksiaan. Ennen kaikkea ole oma itsesi, kunnioita itseäsi äläkä anna tehdä itsestäsi paskaämpäriä.

En mä ainakaan halua että mun kanssa vaivutaan sinne mun synkkyyksiin. Välillä on tietysti puhdistavaa velloa surkeudessa oikein kunnolla mutta enimmäkseen ei. Itse kaipaan kaverilta sitä normaalielämän tuntua. Keskustelua normaaleista asioista ja sitä että mua vähän herätellään siitä että on sitä elämässä mukaviakin asioita.

Totta kai osa kanssakäymisestä on sitä tavallista tekemistä. Mutta, jos ja kun välillä uppoudutaan keskustelemaan tilanteesta, niin jos toinen sanoo, et "ei näe enää missään asiassa mitään järkeä" tai "tätä samaa paskaa aina vaan", niin mitä siihen vastaa? Joko hymisee jotain tai sanoo, et "kyllä vielä joku päivä asiat tuntuu paremmalta". Älkää te masentuneet odottako liikoja ystäviltä. Varsinkaan, jos niitä aallonpohjia on tullut jo yli toistakymmentä vuotta.

Itse en ainakaan liikoja odota. "Tervepäisten" kavereiden kanssa olen ihan normaalisti, noita aallonpohjia kynnän sitten muiden masentuneiden kanssa.

Sano suoraan sille sun kaverille että nyt on toistakymmentä vuotta hoettu että elämä on aina vaan samaa paskaa, nyt kannattais katsella eri paskaa välillä. Älä suotta hymistele. Ja voit sanoa suoraan jos tuntuu raskaalta kuunnella jatkuvasti, sitä juuri tarkoitin tuolla että älä anna käyttää sua paskaämpärinä.

Toki joka masentunut on erilainen ja nämä on vain mun näkemyksiä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko?

Joo. Mä ainakin haluan kuulla, että voi arse, elämästäsi ei tule yhtään mitään, mikään ei parane, pahempaan vaan menee.

Kiva, että yleistät, eipä siinä mitään uutta ole.

Silloin kun mä oon alamaissa niin en edes halua nähdä ketään. Laitan usein puhelimeni kiinni ja perun kaikki menot.. Vellon sitten yksinäni surkeudessani ja sitten taas jossain vaiheessa piristyn sen verran että lähden liikkeelle.

Samaa mieltä ap:n kanssa. Ei yhtään helpota kuulla että joskus helpottaa kun on ollut vaikeasti masentunut yli 15 vuotta. Että joo, helposti tässä odottelen vielä toiset 15 vuotta ja ehkä sitten 70-vuotiaana piristyn ja pystyn elämään täyttä elämää kylläpä helpotti oloa.

Eikös siihen ole lääkkeet? Lohdutan sen verran, että lääkkeet auttavat, raittius samalla tukee aivojen palautumista myös.

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko?

Kyllä se siitä kun otat ittees niskasta kiinni. Kyl jämpti on näin.

Itsekin olen kärsinyt pitkäaikaisesta masennuksesta mutten silti osaa sanoa toiselle masentuneelle mitään mikä auttaisi.

Mitäs ne sitten haluaa?? Sellaista että tapa ittes vai.

En kyllä ymmärrä miksi masentuneen pitää avautua muille ongelmistaan jos kerran apu ei kelpaa. Hakekaa apua sieltä terveyskeskuksesta tai mielenterveystoimistoista ja antakaa muitten olla rauhassa. Ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun masentuneen itsesääli ja lässytys.

Minä olen pitkällä sairaslomalla hirvittävän ahdistuksen ja vaikean masennuksen vuoksi. Ihmisten ilmoille lähtiessäni kerään kaikki voimani että saan pidettyä itseni kasassa ja minulle usein sanotaankin että ei huomaa että minulla on masennus. En puhu asiasta enkä jankkaa synkkiä asioita. Kun tapaan ihmisiä, haluan puhua normaaleista asioista enkä halua että asioitani vatvotaan: milloin ajattelit jatkaa opintoja, sä voisit tehdä niin ja näin ja noin ja sun pitäis tehdä noin ja jos teet noin(hoidan itseäni liikunnalla ym.) niin ei sinulla millään voi olla masennus miksi olet sairaslomalla, ootsä koskaan kokeillut tällaista hengitysharjoitusta jne. jne.

Mutta silloin kun mainitsen sen tosiasian että minulla on erittäin voimakkaita ahdistus- ja masennuskohtauksia niin toivon että niitä ei vähätellä eikä kielletä: eihän sinulla mitään voi olla sinulla on NIIIN HELPPOA!!! Silloin kun viimeisillä voimillani pidän itseäni kasassa niin EN HALUA kuulla että sinullahan on asiat niin hyvin. Toki voi sanoa kannustavia asioita esim. onpa sinulla kivat hiukset, mutta näen nykyisin punaista kun sanotaan että ei sinulla ole oikeutta olla masentunut kun sinulla on niin hyvin asiat. Masennus on sairaus, en ole itse sitä valinnut, eikä sitä saa nappia painamalla pois. Ulkopuolisen silmissä elämässäni asiat voivat näyttää olevan ok, mutta jos tarkastelee asiaa lähemmin niin minulta puuttuu esim. monia perusturvallisia asioita kuten perhe tai terveet läheiset, turvallinen lapsuus(alko ja seks. hyväksikäyttö, perheenjäsenten menehtymiset onnettomuuksissa, sairaudet, kivuliaat sairaalakokemukset).

Eli en halua keskustella sairaudestani muiden kuin hoitajieni kanssa, en halua että minulta vaaditaan parantumista koska minulla ei ole oikeutta olla masentunut, en halua typeriä neuvoja, en halua vähättelyä tai kieltämistä. Jos esimerkiksi sanon ihmispaljoudessa tai korkealla paikalla että nyt ahdistaa ja tulee paniikin tunnetta, niin en halua että siihen sanotaan "höpö höpö eikä ole" tai että "näyttelet vaan" vaan ihan riittää vaikka että ok sen merkiksi että olen tullut ymmärretyksi.

Jos haluaa olla erityisen symppis niin voi empaattisesti kuunnella jos mieltäni painaa esimerkiksi kun perheenjäseneni taistelee elämästään sairaalassa. Mutta tätäkään en vaadi enkä rasita ystäviäni kuin hyvin harkiten näillä huolillani.

Eli ihan empaattinen kuuntelu riittää, ei tarvitse sanoa mitään tai neuvoa mitään. Ja mielellään jos on vaikka joku perheen jäsen juuri kuollut tai taistelee hengestään niin ei kannata laitta kortteja ja viestejä "ihanaa ja tunnelmallista ja superia ja mahtavaa ja upeaa joulua ja uutta vuotta sydän sydän sydän". Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haluaa kuulla sitten? Aidosti kiinnostaa, sillä mulla masentunut ystävä. Kaikkeni teen, että en sortuisi kliseisiin. Kuuntelen, komppaan ja symppaan. Välillä yritän saada hänet havahtumaan, että moni asia on hyvin. Tekis mieli välillä ravistella ne synkät ajatukset pois :(

Minä ainakin toivoisin, että ystävä ymmärtää mulla olevan paska olo ja hyväksyisi sen. Ei ole olemassa mitään taikasanoja, jotka parantaisivat mun oloa. Pelkästään se, että tulee mun luo kahville ja tekemään jotain kivaa auttaa paljon

ei ap

Olon parantuminen on kuitenkin todennäköisempää kuin se, että masentunut mataa samalla mielialalla hamaan loppuunsa asti. Miksei sitä saisi sanoa? 

Minulla, vuosien masennuksesta toipuneella, on neuvo: hoitakaa suolistofloora kuntoon.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haluaa kuulla sitten? Aidosti kiinnostaa, sillä mulla masentunut ystävä. Kaikkeni teen, että en sortuisi kliseisiin. Kuuntelen, komppaan ja symppaan. Välillä yritän saada hänet havahtumaan, että moni asia on hyvin. Tekis mieli välillä ravistella ne synkät ajatukset pois :(

Minä ainakin toivoisin, että ystävä ymmärtää mulla olevan paska olo ja hyväksyisi sen. Ei ole olemassa mitään taikasanoja, jotka parantaisivat mun oloa. Pelkästään se, että tulee mun luo kahville ja tekemään jotain kivaa auttaa paljon

ei ap

Kun olin masentunut, ei mun luokse voinut tulla "tekemään jotain kivaa". Jos olisin keksinyt jotain kivaa kahvittelusta, olisin ollut terve, en enää masentunut.