Lue keskustelun säännöt.
Pahoitin taas äitini mielen...
13.12.2017 |
Kävin äitini kanssa tätini (äitini sisko) luona joulukukkaa viemässä. Tätini kyseli kuulumisiani ja kerroin pintapuolisesti sen mitä halusin, jolloin sekaan äitini heittää asiaan liittyvän kysymyksen, johon vastatessa olisi vaatinut perusteellisempaa selvitystä tilanteesta. Kuittasin nopeasti asian vierestä ja vaihdoin aihetta. Tätini ei ehtinyt reagoida asiaan vaikka näin että kuuli. Hän on ihana täti, mutta kertoo asioita suvussa surutta eteenpäin. Olen yrittänyt pitää tiettyä rajaa asioiden kertomisessa kun en halua niitä kuulla toista kautta jne.
Asia josta pintapuolisesti kerroin, oli sellainen josta olin pyytänyt äitiäni olemaan kertomatta muille kerron itse tarvittaessa. Mulle iso asia, jonka siksi jaoin äidilleni myös, mutta nyt todellakin kaduttaa. Hänkään ei ymmärrä ettei kaikkea tarvi jakaa suvulle.
Illalla kun tämän tilanteen muistin, laitoin äidille ystävällisesti viestiä, että kerron itse asiasta sen mitä katson aiheelliseksi ja muuta kenenkään ei tarvi tietää. Äiti kun tahtoo vielä puhua osin mitä sattuu kun luulee muistavansa (suuri ongelma myös se ettei ikinä keskity siihen mitä hänelle sanon). Tuli tuohtunut vastaus että mitä hän nyt on mennyt muka puhumaan, veljellenikin vain sanoi näin (kielsin sen jo aiemmin). Sanoin että kyse on nyt tädistä kun sanoit näin enkä halunnut asiaa enempi puhua. No, hän tarkoitti kysymyksen vain minulle, ei tädilleni ja nyt siis moitin turhasta. Jos en häneen luota, niin miksi edes puhuin. No, sitä tässä nyt harmittelen itsekin, luulin taas että voisin luottaa, mutta ei. Huoh!
Jos asiasta on kielletty puhumasta, niin kuka ihme kysyy siihen liittyvistä tilanteista muiden kuullen??? Vaikka kysymys olisi tarkoitettu vain asiasta tietävälle.
Ihana, auttavainen äiti, arvostan mitä on tehnyt eteeni. Koskaan ei kuitenkaan voida keskustella kuin aikuiset, hän uhriutuu ja ottaa itseensä aina ja keskustelu tyssää siihen kun sitten yritän saada mielensä pahoittanutta taas normaalille tuulelle. Minunhan tossa olisi pitänyt loukkaantua jos jonkun.
Huvittavinta tässä on se, että hän on sitä mieltä, että meidän perheessä on kaikki asiat pystytty puhumaan selviksi... Mulla on vähän toinen näkemys mutta en ole jaksanut väittää vastaan. (Lapsena/nuorena kun tein jotain väärin, moitittiin, paheksuttiin, syyllistettiin ja lopuksi vaiettiin. Siinä se keskustelukulttuuri ja minulla ei ollut mihinkään sanomista. Nyt aikuisena puskee sitten mielipiteet pihalle kun enää ei jaksa pitää sisällään ja sitä sitten ihmettelee kovasti).
Kiitos, sain purettua mieltäni! Lopuksi: kyllä, olen 70-luvun lapsi ;)
Kommentit (4)
Se on vanhempana välillä vaikeaa olla puhumatta lastensa asioita, kun niitä pystyi vapaasti puhumaan pikkulapsiaikana. On siis ikään kuin tottunut siihen, että lapsi ei ymmärrä, mitä puhutaan ja puhuu lapsen ohi.
Minä vasta totuttelen siihen, että kerron teininä asioita vain sen verran kuin hän suostuu itse. Mutta sää olet syntynyt jo 70-luvulla. Luulisi äitisi jo oppineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille vaan ei voi mitään, että saman asian kokeminen on molemmille erilaista, toisen mielestä asia on käsitelty ja toisen mielestä vain maton alle lakaistu. Kun emme ole samasta puusta.
Mulla esikoiseni kanssa samanlaista tavallaan, molemmat kait nielemme toistemme aiheuttamaa mielipahaa, kumpikin on oikeassa ja kumpikin on väärässä. Kuka sen määrittelee, kumman tunteet ovat oikeita ja kumman vääriä. VIelä toistaiseksi kait jotenkin yritämme pärjätä ja ainakin minä toivon, että vielä joskus olemme jälleen hyvissä väleissä, kuten ennen olimme.
Joo, sori, ei auta sinua, kunhan purin omaani tähän sun ketjuun. Anteeksi.
Toivottavasti teillä löytyy jokin kanava, että ymmärtäisitte toisianne paremmin!
Ihan kuin oma äitini. Marttyyriksi heittäytymisen ja uhriutumisen mestari, joka ei koskaan näe vikaa itsessään, vaan aina muissa. Toisaalta kuitenkin ihana ja auttavainen. Otan osaa.
T: toinen 70-luvun lapsi
Minä lopetin asioistani puhumisen äidille, kun viimein olin valmis myöntämään itselleni, että kyllä, hän kertoo kaikki asiani eteenpäin.
Käytännössä on aika mahdotonta pitää yhteyttä henkilöön, jolle ei voi kertoa mitään omista asioistaan. Lopulta katkaisin välit kokonaan. Muitakin syitä oli juoruilun lisäksi.