Apua!!

kerro suoraan että koet olosi yksinäisemmäksi isän luona ja ehdota vaikka että olisit ainakin enemmän äidin luona mutta myös isän luona välistä. jos pystyt kummanki luota käymää samaa koulua nii on plussaa että voit olla myös arkena yötä isän luona. jos vanhemmat asuu niin erillään niin pitkillä lomilla olisit suurimmanosan isän luona. on kuitenkin tärkeää että olet kummankin kanssa tekemisissä, itsesi että myös vanhempien vuoksi

Soita sosiaalivirannomaisille ja juttele heidän kanssaan. 12-vuotias saa jo itse vaikuttaa kumman vanhemman kanssa asuu.

Helpotti heti se että 12v saa päättää. Ja äitini asuu Ilomantsissa ja minä Outokummussa joten en voisi käydä samaa koulua. Toisaalta haluaisin myös uuteen kouluun. Plussaa on että minulla on jo ystäviä äidin luona :)

On ehkä outoa että pelkään sitä kysymistä ja pelkään myös sitä että minulle suututaan :(

Koska tiedän jo sen että varmasti isäni hermostuu vain ja alkaa jauhamaan että täällä on parempi kun et nää äitiäsi ees nii usein. -_-

Voit pyytää isääsi olemaan hermostumatta ja käsittelemään asiaa ninkuin aikuinen ihminen. Esitätte molemmat perustelunne paperilla jne.

Sinulla on tuossa iässä jo oikeus tulla kuulluksi asuinpaikan suhteen. Voi olla, että isää pitää muutama kuukausi pehmittää, että hän tottuu ajatukseen. Jos se tuntuu mahdottomalla, tiedät että on aika toimia pontevammin. Älä inise ja kerjää, vaan perustele, perustele, ja perustele. Ja ota huomioon isän perustelut, jos sellaisia on. Kumoa ne, jos omasi ovat paremmat. Eli kehität vastaperustelut.

Okei tuo on totta että ei kannata kinua kun sekin alkaa jo isää ärsyttämään :)

12v saa päättää itse kumman luona asuu.

Reissaaja kirjoitti:

Okei tuo on totta että ei kannata kinua kun sekin alkaa jo isää ärsyttämään :)

Nimenomaan näin. Jos tiedät olevasi oikeassa, ei ole mitään syytäkään kinua. Lisäksi, kysymys on tuskin vain siitä, että isää ärsyttää. Vaan hän on myös huolissaan, tai ainakin pitäisi kantaa huolta jälkeläisestä. Joten ärsyyntyminen johtuu siitä, että häntä häiritään vakavassa tehtävässä, joka on sinun kasvattamisesi onnelliseen aikuisuuteen. Älä siis käyttäydy niinkuin lapsi, vaan yritä miettiä asiaa niinkuin tuleva aikuinen tekee. Ei pelkojen kautta, vaan faktojen.

Sen vielä sanon, että joskus voi olla hyvä idea kuitenkin kokeilla äitipuolta ensin kunnolla, ennen kuin lähtee karkuun. Että jos hänen kanssaan kuitenkin pystyisi luomaan toimivat välit, niin se saattaisi auttaa sinua kasvamaan rohkeammaksi ja reippaammaksi aikuiseksi. Helposti lapsena tulee väisteltyä, ja se opettaa araksi. Aikuisena sitten vasta alkaa miettiä, jäikö jotain kortteja katsomatta turhaan. Sitäkin voi olla hyvä miettiä, kumpi vanhempi pystyy paremmin kantamaan vastuuta etävanhemman roolissa. Jos pelkäät, että saatat vieraantua jommasta kummasta vanhemmasta, se kannattaa kaikin keinoin yrittää estää. Jos siis ei ole hyvät syyt ottaa etäisyyttä. Muuten sekin voi jäädä kalvamaan ja syömään elinvoimaasi turhaan.

Jos tunnet ihmisiä, jotka tuntevat vanhempasi ja tietävät tilanteenne, voisit kysellä heidän mielipidettään ja keskustella heidänkin kanssaan. Joskus kaukaa näkee jotain, mikä läheltä katsoen jää näkemättä.

Minulla on ollut äitipuoli jo 6 ja puol vuotta että en ole hyvissä väleissä hänen kanssaan.