Onko sinusta kahdenkeskinen parisuhdeaika ylimainostettua?

siksi en ole edes tullut ajatelleeksi, että kun perustaa perheen, pitäisi viettää aikaa ilman perhettä sen jälkeen.

Tosin meillä sitä on vain lapsen nukkuessa, mutta kuitenkin.

Ja muuten olemme käyneet kaksin jossain kolme kertaa pojan elämän aikana pari tuntia kerrallaan. Poika 1,5 v.

Vierailija:

Tosin meillä sitä on vain lapsen nukkuessa, mutta kuitenkin.

Ja muuten olemme käyneet kaksin jossain kolme kertaa pojan elämän aikana pari tuntia kerrallaan. Poika 1,5 v.

Niin ja silloin harvoin kun pääsemme kaksin johki, niin se ei todellakaan kulu kosteasti ravintolassa, koska emme käytä lainkaan alkoholia. Olemme absolutisteja.

Hullua, että pitäisi lähteä johonkin hotelliin " hoitamaan" parisuhdetta tai lähettää lapset pois viikonlopuksi, etteivät ole tiellä.



Arjessa se rakkaus punnitaan ja näkee, onko puoliso se oikea.

maata sohvalla, mässyttää sipsejä, juoda siideriä pullosta, katsoo kauhuelokuvaa ja rakastella himokkaasti, minkä jälkeen siirtyä takasin sipsien mässytykseen.



tällainen ei onnistu jos kakarat on läsnä. nyt tosin nuorin kakara on niin pieni ettei tule onnistumaan muutenkaan vähään aikaan, innolla odotan kuitenkin tulevaisuuden sipsinmässyttelyjä ja siiderin ryystämistä.



kuitenkaan en ajattele että kahdenkeskinen parisuhdeaika on välttämätöntä. välttämätöntä on saada tavallinen arki ja toimimaan hyvin ja kaikkia osapuolia ilahduttavalla tavalla. ts. jos aamiaispöydässä ja kauppareissulla nökötetään mykkinä ja korkeintaan pahansuovasti vilkuillaan toista niin ei kylpyläviikonloppu korvaa yhtään mitään.



hyvän arjen ja oikeudenmukaisen työnjaon yms. lisäksi ns. laatuaika kumppanin kanssa kahden on ihanaa bonusta, mutta kokonaan parisuhde ei voi sille perustua.

Tosin ilmankin selvittäisiin, mutta onneksi ei tarvitse. Etenkin miehelle se on tärkeä juttu. Ja kyllä minustakin on kivaa, että mies on joskus ihan vain minua varten. :)

mä en ainakaan osaa kaivata jotain " arjesta irtautumista" . Loppujen lopuksi arkemme on muuttuunut aika vähän lapsen myötä. Iltaisin lapsen nukkuessa lojutaan sylikkäin sohvalla ja syödään herkkuja. Saunassa tulee myös joskus käytyä kahdestaan. Leffaan ja syömään ihan kaksistaan pääsisimme vaikka aina halutessamme, mutta tosi harvoin tulee käytyä. Silloinkin yleensä jonkin sortin syy olemassa, eikä varta vasten suunniteltu juttu.

Jos nyt vaikka voitettaisiin matka jonnekin niin varmastikoitettaisiin saada matkaseuraa mukaan! Ainakin sitten oma lapsi lähtisi...

Minusta on kiva tehdä asioita kaksin miehen kanssa tai kaksin poikani kanssa tai ihan yksinäni!

Perheessäkin me olemme yksilöitä ja omia itsejämme. Olen avovaimo, äiti, ystävä, opiskelija, opettaja... Minulla on erilaisia " rooleja" joita haluan toteuttaa valitsemassani ympäristössä ja seurassa.

mutta ainakin se on kivaa. Me käydään keikoilla, leffassa, syömässä tai joskus ollaan vaan ihan kotona, kun sekin on aika eksoottista ilman lasta. Niin ja meillä on aika paljon sellaisia lapsilta kiellettyjä -juhlia kaveripiirissä. Olemme siinä mielessä onnekkaita, että meillä asuu hyväkuntoiset isovanhemmat ihan vieressä ja muutakin lapsenhoitoapua löytyy aina tarvittaessa, joten ei ole edes kauheasti tarvinnut miettiä tämän " kahdenkeskisen" ajan järjestämistä. Mennään, kun siltä tuntuu. Säännöllisen epäsäännöllisesti.

Ei se kahdenkeskinen aika tietenkään avioeroa estä, mutta kyllä se auttaa ettei vieraannu puolisostaan. Te joiden mielestä kunnon perhe viettää 100% aikansa yhdessä, niin ilmeisesti te ette keskustele mistään monimutkaisemmista asoista tai sitten teidän lapset ovat aivan erikoislaatuisia. Ainakaan meidän lapset ei jaksa kuunnella/anna vanhempien käydä tälläisiä keskusteluja. Me vietamme paljon aikaa perheenä, mutta minä ainakin haluan viettää vain aikuisten aikaa esim. kahvilassa istuen ja jutellen. Minulle ei riitä sellainen " arkijuttelu" (eli mitä -syödäään-tänään, jopa-on-maito-kallista jne jne) vaan haluan keskustella asoista syvemmin ja pidempään (meillä nuo lapset ainakin tahtovat keskeyttää lukuisista muistutuksista huolimatta). Lisäksi on keskusteluja joita ei edes lasten korviin haluaisi esim. raha, ehkäisy, sairaudet jne

ja meillä oli kaksi lasta (ei tukiverkkoja) Oltiin aivan tulessa, kun tilattiin MLL:n hoitaja ja lähdettiin ensimmäistä kertaa kaksin syömään. Ja oli ihan mahtavaa! Toisella kerralla oli jo vähän laimeampaa. Ja nyt ei ole hirveää hinkua, mutta ollaan päätetty, että heti kun alkaa kiristämään niin soitetaan hoitaja paikalle. On siis mielestäni ylimainostettua. Parisuhdetta hoidetaan meillä arjessa. Kyllähän sitä välillä vieraantuu, mutta ensisijaisesti ollaan perhe ja kimpassa liikutaan. Joskus naurattaa ja joskus ärsyttää, kun mennään kakarat kainalossa joka paikkaan...

lapset ovat kuitenkin kotona 365 iltaa vuodessa, ja meidän perheessä on jo teinejäkin, jotka valvovat yhtä kauan kuin me aikuisetkin.

mä ainakin tarvitsen sen ajan siihen, että keskustelemme henkeviä ja käsittelemme parisuhteemme tilaa, teemme jonkin näköistä yhteistä analyysiä ja annamme toisillemme palautetta.



Meillä lapset eivät nuku, joku valvoo aina, tai siltä se tuntuu. Iltaisin ei jaksa valvoa, kun viimeinen saadaan tainnutettua puolenyön aikoihin ja ensimmäinen nousee viidenmaissa ylös :/



mulle on tärkeää se yhteisen kuvan luominen parisuhteesta, ja kuulla toiselta, miten hän tässä suhteessä tällä hetkellä voi. Ja miten voisi asioita parannella jos tarttisi.

¨

Mä haluan, että meidän parisuhde voi niin hyvin, että se kestää myös äkilliset kriisit, ilman, että sitä parisuhdetta ruvetaan siinä sitten miettimään.

Kahdenkeskinen aika on ihan kivaa, mutta kyllä ilman sitäkin pärjää jos on pakko. Ja silti pystyy ajatuksia vaihtamaan kahden kesken. Monen on nykyään pakkokin kun isovanhemistakaan ei ole apua kuten ennen.



Uskon, että yksi syy lisääntyneisiin eroihin on se, että koetaan arki pakkopullaksi ja ainoa valopilkku siitä on se parisuhteen ns. hoitaminen kun saadaan lapsille hoitaja.

parisuhde pysy hengissä ilman. Moni turhautuu ja eroaa. Oikeasti se hoitaminen ja onni löytyy arjesta, ei sitä pakenemalla.

Täytyy vielä nauttia, kun pystyy.

Mikään muu kuin seksi ei vaadi ehdottomasti yksityisyyttä, kun taas parisuhteeseen kuuluu plajon muuta huomioimista ja yhdessäoloa. Jos tavalliseen kanssakäymiseen ja yhdessä oloon ei viitsitä ryhtyä siksi kun ei " olla kahden kesken" minusta se kuullostaa tekosyyltä - ehkä tiedostamattomalta.

Meillä on kouluikäiset lapset ja parisuhdeaikaa ollut vain kerraan kesässä---



ollaan vieraannuttu-

eli tehkää viisaammat toisin:)

Kaikki tietämäni eronneet ovat myös niitä, jotka ovat kipeästi kaivanneet kahdenkeskistä aikaa, jotta suhde pysyisi elossa. Ei kahdenkeskinen aika pahasta tietenkään ole, mutta asiat ovat todella jo huonola tolalla jos ei pysty olemaan onnellinen enää ilman. Kai ne lapsetkin joskus nukkuvat paitsi jos ovat sairaita tai perheeseen syntyy koliikkilapset vuoden välein? Mutta sekin on taas oma valinta missä tahdissa lapsia ryhtyy puuhaamaan.

tai vaikkapa viikon lomalla kahdestaan. Kyllä munkin mielestä on ihan tervettä olla joskus vain pariskuntana ilman lapsia. Mutta mun mielestä kerran tai pari vuodessakin on ihan jees, eikä se välttämättä sen enempää vaadi. Eikä kerran vuodessa taas ole niin paljon, että siitä nyt kannattaisi mitään puheenaihetta tehdä.