Onko sinusta kahdenkeskinen parisuhdeaika ylimainostettua?

vahinkolapsia syntyy vielä 2000-lvuullakin...





---

eli parisuhdeaikaa on hieno juttu, turha siitä on tuntea syyllisyyttä

---



- (hyvältä) mieheltä tulee vaatia vaimoonkin panostamista- kyllä miehillä aikaa on,

naiselle parisuhdeajan järjestäminen on se haaste

ja vaatii lastenhoitoavun järjestämistä

mutta kyllä vähintään kerran kahdessa kuukaudessa sitä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa pitää meillä olla.

Arjen parisuhdeaika se tärkein asia tietenkin on, siitä ei pääse mihinkään. Jos arki ei suju, ei satunnaiset viikonloput jaksa suhdetta kantaa.

Mutta arjen sujuvuuden meille takaa myös tuo oma aika.

Itse saan siitä aina energialatauksen ja jaksan paremmin lasten kanssa ja arkea.

Mutta ajattelen kyllä usein, että olisihan se hauskaa jos joskus päästäisiin yhdessä jonnekin konserttiin tms. Mutta mistä sitä tietää, voitaishan me kinastellakin koko aika.



Periaatteessa luulen kuitenkin, että on hyvä, jos onnistuu järjestämään myös kahdenkeskeistä aikaa. Erottuu juhla arjesta.

Omaa aikaa kaipaamme molemmat, ja iltaisin lasten mentyä nukkumaan on kahden keskeistä aikaa, ei tosin tuntikausia, mutta kuitenkin lähes joka päivä.



Minun tuttavapiirissäni ne, jotka korostavat kahdenkeskeistä aikaa käytännössä käyttävät sen kosteisiin ravintolailtoihin. Ei kiitos.

Jossain vaiheessa melkein kaikilla tulee vastaan se, että yhteinen tv:n katsominen (vähän kärjistettynä) ei enää riitäkään. Vieraannutaan toisistaan ja romanttiset hetket hiipuvat. Tämä on ihan oman ja monen ystävän kokemuksen kautta opittu. Ihan oikeasti tarvitaan välillä " arjen yläpuolelle menemistä" . Meillä se ei ainakaan tarkoita mitään yhdessä ryyppäämistä, sitä nyt voisi kotonakin harrastaa, jos alkoon päin on kallellaan.

ehkä itsellä onkin niin, kuin joku sen ilmaisi, että ei osaa kaivata, kun ei tiedä, mitä se on. Voi tosiaan olla niinkin. Mutta kyllä jostain naistenlehdistä saa vähän hassun kuvan, ikäänkuin perhe-elämä kuuluisi olla sitä, että vanhemmat ovat jatkuvasti jossain matkoilla ilman lapsia.

Varmaan laatuajan tarkoituksena on se, että tietää mitä toiselle kuuluu. Mutta minusta tärkeämpää on se, että arki sujuu, ja otetaan toinen huomioon. Kun lapset ovat menneet maate, minä kaipaan YKSINOLOA ja hiljaisuutta.

Meillä on hyvä parisuhde. Ei käydä kovin usein missään, paitsi keväällä oltiin viikonloppureissussa. Se oli kivaa ja mieheni on romanttinen, joten ei valittamista. Kaikista kivinta on, kun saadaan mennä koko porukalla ja tehdä asioita.